Tänään iltapäivälehdistä saimme lukea kuinka Jere Karalahden ura on tullut päätökseen. Oli päätös lopullinen tai ei, on Karalahti kuitenkin ansainnut maininnan tässä blogissa. 

Karalahti on pelaajana mielenkiintoinen. Profiililtaan hänet on tehty kuin ykköspakin prototyypiksi: hänessä oli uransa huipulla ollessaan kaikki ominaisuudet olla pelipaikkansa paras. Paitsi urheilullisuus. Rightin maila, painava laukaus ja kelvollinen kiekollinen peli ovat nostaneet monta pelaajaa NHL-tasolle asti. Kun pakettiin lisätään lähes 190 senttiä pituutta ja aggressiivinen pelityyli, on paketti kuin valmentajan unelma sarjasta riippumatta. Ja jos pelaaja pystyy pelaamaan rauhallisesti omalla tasollaan kovassakin paikassa, pitäisi pelaajan olla yksi lajinsa legendoista.

Mutta Karalahti oli asenteeltaan kaikkea muuta kuin urheilija. Huumeista kärähtäminen 1990-luvun puolessavälissä oli kova kolaus uralle ja maineelle, mutta tuomion jälkeen hänellä olisi ollut kaikki omissa käsissään. Hän nostikin itsensä aina maajoukkueen vakiokasvoksi ja NHL-tasolle asti, mutta se jokin puuttui. Hän ei ainoastaan ollut imagoltaan kova, vaan myös eli kuin moottoripyöräjengiläinen. Alkoholi kuului ruokavalioon siinä määrin, että mies oli kuolla juomiseen. Valko-Venäjän reissulta tuliaisiksi jäi ruplien lisäksi riita uuden lapsen elatuksesta. Oikeudessakin tuli istuttua huumeisiin liittyen.

Joukkueiden kanssa Karalahden asema oli ristiriitainen. Kolmella vuosikymmenellä Karalahti on kuulunut eittämättä Liigan parhaiden puolustajien joukkoon, samoin maajoukkue-edustuksia on kertynyt kolmelta vuosikymmeneltä. Osa pelikavereista on luonnehtinut häntä hyväksi ystäväksi ja kapteenistoonkin mies on ajoittain kuulunut. Toisaalta Karalahden kanssa joukkueet ovat joutuneet tekemään erittäin paljon kompromisseja. HIFK muun muassa hoiti mediassa olleiden tietojen perusteella miehen "juhlahumusta" piikki auki ja antoi viimeisiä varoituksia lukuisia ennen ympyrän sulkeutumista. Jokereista puolestaan tuli kesken kauden lähtö, tiettyjen puheiden mukaan ei niin hyvässä yhteisymmärryksessä. Jatkoajan palstatotuuksien mukaanhan mies laverteli joukkueen asioita medialle ja lopulta lähti kesken sopimuskauden kun jatkosopimusta ei ollut tulossa. 

Niin hyvä kuin Karalahti olikaan Jokereissa pelatessaan, ei häntä suoraan sanoen jäänyt ikävä. Jo pelkästään tapa jolla hän tuli jätti paljon toivomisen varaa. Suurelta osin tässä kohdin toki Jokerit epäonnistui organisaationa pidettyään tiedotustilaisuuden, ettei mies ole tulossa Jokereihin. Vaikka pelillisesti Karalahti olikin loistava vahvistus, oli hänen ja fanien suhde täynnä kitkaa alusta alkaen. Osa ei hyväksynyt häntä ikinä, osa hyväksyi pitkin hampain ja osa antoi anteeksi pelillisten seikkojen takia, mutta hyvää makua ei jäänyt kenenkään suuhun hänen sopimuksensa tultua julki. Ja jos ilman jatkosopimusta oleva pelaaja ei pysty sitoutumaan joukkueeseensa, kertoo se karua kieltään pelaajasta. 

Kun HIFK:n mestaruuskauden jälkeen Timonen lähti NHL:ään, oli moni valmis pistämään rahansa peliin, että Karalahti tulee aikanaan tekemään paremman ja pidemmän NHL-uran. Timosenhan piti olla aivan liian pieni NHL:ään, siinä missä Karalahden piti olla kuin luotu Pohjois-Amerikan sarjoihin. Pian Karalahti lähtikin rapakon taakse ja pelasi ensimmäiset NHL-pelinsä. Lopulta Timosesta tuli vähintäänkin suomalaisella mittakaavalla NHL-legenda ja sai nimensä Stanley Cupin kylkeen vaikeiden aikojen ja pitkän uran jälkeen. Karalahti taas käytännössä joi ja hölmöili itsensä takaisin Eurooppaan kun NHL:n päihdeohjelma ei maistunut yhtä hyvältä kuin olut. 

Jos Karalahden ura tuli nyt päätökseen, ei uraa voi millään mittakaavaa sanoa huonoksi tai keskinkertaisesti. Moni ei edes ymmärrä sitä, että Karalahden ura oli kaikesta huolimatta poikkeuksellisen hieno pelillisten ansioiden vuoksi. Toisaalta Karalahti itse esti uransa kehittymisen siihen pisteeseen, johon hänellä olisi ollut kaikki mahdollisuudet ja avut. Joidenkin NHL-ura katkeaa loukkaantumiseen ja toisilla ei taso riitä. Karalahdella ei ollut vastaavia loukkaantumishuolia ja taso olisi riittänyt. Onkin mielenkiintoista jossitella miten hyvä Karalahdesta olisikaan tullut jos kesät olisivat menneet treenin parissa sen sijaan, että mies ryyppäsi vapusta juhannukseen. Hänellä oli mahdollisuus valita ja hän valitsi sen polun, joka ei tuonut NHL:n miljoonia, Stanley Cupia tai asemaa pelipaikkansa legendojen joukossa. Valitettavasti.