Taululla neljä maalia vierailijan sarakkeessa, nolla kotijoukkueen. Vaikka asiaa yrittää katsoa miten positiivisesta näkökulmasta tahansa, ei paljon kerrottavaa jää. Sibir oli juuri sen verran parempi, että tällä pelillä Jokereilla ei ole mitään saumoja vastaavalla tavalla pelaavaa vastustajaa vastaan. Pienellä tuurilla ottelu olisi voinut olla 2-1 tai 3-2 vierailijoille, mutta isoa kuvaa se ei muuta: Jokerit oli vastaantulija, ja voitto olisi ollut suuri vääryys.

Jos Omskia vastaan olin havaitsevani paljon positiivista, tänään ei siitä ollut mitään jäljellä. Erikoistilannepelaaminen oli taas totutun luokatonta, viisikot eivät tuntuneet löytävän yhteistä säveltä ja päälle vielä tukku henkilökohtaisia virheitä. Sibir oli yksinkertaisesti organisoidumpi, teknisempi, kaksinkamppailuvoimakkaampi ja huolellisempi. Sibir ei pelannut maagista ottelua, mutta he tekivät juuri voittoon tarvittavan: kliinisesti vastustaja jäänrakoon ja pisteet vierailijoille ilman liikoja hienouksia tai vastaavaa.

Erikoistilannepelaamisen osalta Jalonen tuntuu olevan sekä pelaajiensa että periaatteidensa uhri. Ylivoimalla varsinkin Genowayn ollessa huilaamassa viivaan ei yksinkertaisesti ole korvaavaa pelaajaa. Ylivoimavastuuta saaneet Lajunen, Kulda tai Jaakola eivät ole lähelläkään hänen tasoaan. Laukaukset jäävät liian kovalla prosentilla blokkaaviin pelaajiin, syötöt eivät löydä omia tarvittavalla tehokkuudella ja nelikkoa avaava luovuus puuttuu. Alivoimalla puolestaan Jokerit tuppaavat pelaamaan aluevartiointi edellä. Toimintatapa ei ole lähtökohtaisesti toivoton, mutta se vaatii kahta asiaa: pelaajien pitää pystyä hoitamaan roolinsa ja estämään syöttölinjat vapaaseen paikkaan. Tänäänkään Jokerit ei siihen pystynyt, ja Sibirin avausmaali oli tästä malliesimerkki: Shalunovin maila oli täysin vapaana kolmen Jokerien pelaajan keskellä, eikä hänellä ollut kummoinenkaan työ pistää kiekko verkkoon.

Ottelussa Jokerien parhaaksi kuulutettiin Pekka Jormakka. Jormakka kieltämättä oli yksi liukkaimmista Jokereista tänään, mutta melkein tänään parhaan valinta oli turhaa. Melkein tekisi mieli puhua vähiten huonosta. Parhaan pelaajan palkinnon sijaan olisi voitu palkita parhaiten roolissaan onnistunut osa organisaatiota. Tällöin palkinto olisi osunut tanssityttöjen Dance Teamille, he sentään antoivat kaikkensa yleisölle ja hoitivat ruutunsa ammattimaisesti.

Huonointa pelaajaa on mielestäni turhan vaikea nimetä, tähän kategoriaan löytyisi useampikin hyvä kandidaatti. Se on kuitenkin sanottava, että Jaakola oli tänään varsinkin odotusarvoihin nähden huono. Kuukausi takaperin takaraivossa oli pieni pelko siitä, että hän saattaisi olla World Cupin joukkueessa mukana Jokerien sijaan. Vaikka nyt valittuun puolustukseen hän ei olisikaan mahtunut, olisi hän ollut muutaman loukkaantumisen jälkeen varsin lähellä paikkaa. Ironista, että tänään Jokerien puolustus olisi ollut paremmalla tolalla ilman Topia kuin Topin kanssa.

Joukkueelle kyseessä oli kauden toinen kotiottelu, minulle taas kauden ensimmäinen hallilla nähty ottelu. Ja rehellisyyden nimissä seuraavaan taitaa mennä kuukauden päivät. Kun hallissa on alle 9 000 katsojaa, joukkue pelaa aneemisesti ja maanantaiseen tyyliin olutjonot pysyivät maltillisina kassojen lukumäärään nähden, ei ottelusta jäänyt yksinkertaisesti paljoa kerrottavaa. Tunnelma oli melko kaukana viime kausien keskimääräisestä ottelusta, show itsessään melko nähty ja kun itsepäätuote pelaa tällä tasolla, ei omaakaan inspiraatiota hirveämmin löydy.

Otteluun lähdettäessä ennakkoasetelmat olivat kaikista spekulaatioistani huolimatta varsin kohdillaan. Joukkueen terveystilanne on kohtuullisen hyvä ja viimeisen hetken tasoitus edellisessä ottelussa KHL:n suurseuraa vastaan olisi saattanut olla hyvä herätys. Vaikka tappio lopulta voittolaukauskilpailussa tulikin, olisi luullut Huhtalan tasoituksen nostattaneen joukkuehenkeä ja taisteluilmettä. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan tänään ilta oli Sibirin. Alusta loppuun.

Yhdeksän ottelun jälkeen Jokerit on samassa pistehaarukassa muun muassa Vityazin, Slovanin ja Medvescakin kanssa. Vaikka alkukaudesta ennustettiin haastavaa suurten muutosten ja vierasputken takia, tuskin kukaan odotti Jokerien olevan vielä tässä vaiheessa näin sekaisin. Edellisinä kausina pudotuspelipaikka on vaatinut keskimäärin noin 85-90 pisteen kautta, hieman divisioonasta ja vuodesta riippuen. Tällä vauhdilla Jokereille pudotuspelipaikka on tiukassa, eikä valitettavasti otteissa ole ollut havaittavissa liiammin nousujohteisuutta. Jokereilla kuitenkin on vielä paljon aikaa parantaa, ja erityisesti mahdollisuuksia: joukkue on potentiaalisempi kuin mitä sarjapisteet tai otteet kaukalossa ovat tähän mennessä osoittaneet.