Jokerien kokoonpanosta mielenkiintoisin ja ennen kaikkea odotetuin uutinen oli Rämön paluu maalille. Vaikka Zapolski onkin pelannut hyvän alkukauden, ei pelkästään hän voi kantaa torjuntavastuuta.

Ottelun ensimmäiset 15 minuuttia olivat Jokerien hallintaa. Sibir ei pystynyt organisoimaan pitkiä hyökkäyksiä, Jokerit pääsivät laukaisupaikoille kelvollisilta tolpilta ja määräsivät muutenkin tahdin. Mutta kuten tälläkin kaudella on kaikissa mahdollisissa sarjoissa nähty, ei pelkällä hallinnalla voiteta pelejä. Maalit ratkaisevat.

Jokerien hyvälle startille tuli stoppi, kun Kivistölle vihellettiin jäähy. Alivoimalla Lauridsen tökkäsi sitten jään pinnassa olleen mailan Niemelle, ottaen näin tyhmän ja sitäkin selvemmän jäähyn. Pitkä kahden miehen ylivoima tuottikin tulosta, kun nätisti pelatun kuvion päätteeksi XXX pääsi laukomaan keskustasta suoraan syötöstä takayläkulmaan. Rämöllä ei ollut pienintäkään mahdollisuutta torjua tilannetta.

Maalin jälkeen loppuerä kului lopulta hyvinkin pitkälti Sibirin tahdissa. Momentumista olen puhunut useaan otteeseen, ja taas vaihteeksi sen kääntyminen nähtiin käytännössä. Selvästi purjeissa ollut Sibir nousi ylivoimamaalillaan hallitsevaksi osapuoleksi, ja lopulta 2-0 oli tasoitusta lähempänä. Enempää maaleja ei kuitenkaan nähty, vaan toiseen erään mentiin tilanteesta 1-0.

Toinen erä lähti tasaisissa merkeissä liikkeelle, mutta Sibir sai hieman otetta O’Neillin istuessa jäähyllä. Vielä O’Neillin jäähyn kesti, mutta ajassa XXX Reginin ottama jäähy oli liikaa Jokereille. Ylivoimalla toisen erän puolivälissä Sibirin XXX:n kova viivalaukaus painui vastustamattomasti ohi erittäin kovassa maskissa olleen Rämön, ja peli oli jo 2-0. Alkukaudesta hyvin toiminut ylivoima ja alivoima eivät selvästikään ole olleet kovaa valuuttaa tällä vieraskiertueella.

Kavennusmaalin Jokerit iski O’Neillin toimesta vajaa viisi minuuttia Sibirin toisesta. Alkukaudesta pienelle vastuulle jäänyt Tomi Mäki heitti rystysyötön maalin takaa luukulle, ja pohjoisamerikkalainen pääsi iskemään Jokerit mukaan peliin. Mäelle kyseessä oli kauden avauspiste, ja komealla tavalla se tulikin. Näitä syöttöjä kehtaa antaa.

Maalin jälkeinen vaihto on tietynlainen klisee kiekossa. Tällä kertaa Sibiriä ei päästetty maalintekoon, vaan Pihlströmille vihellettiin estämisjäähy Sibirin maalin edustalta. Hidastuksen perusteella Pihlström selvästikin kaatoi puolustajan, joten vihellys itsessään ei vaikuttanut väärältä, korkeintaan karvaalta. Ehkä tilanne oli vahinko, mutta ei näitä voi tuomari jättää varsinaisesti viheltämättäkään.  Onneksi sentään Sibirin ylivoima oli tällä kertaa surkeaa, ja ainoa menetys oli pelko orastavan momentumin menetyksestä.

Kolmannessa erässä Jokerit haki tasoitusta ja pystyi luomaan paikkoja, mutta edellisten ottelujen tapaan ehkä se viimeinen puristus tuntui puuttuvan. Oli syy mikä tahansa, Jokerit ei näytä tällä hetkellä täysin freesiltä nipulta. Hyvin mahdollista, että syynä on olematon rotaatio kärkihyökkääjien osalta: Regin, Tolvanen ja kumppanit ovat pelanneet käytännössä jatkuvasti ja rotaatio on kohdistunut aivan muihin hyökkääjiin. Toimiva rotaatio ei ole sitä, että Niklas Jenseniä kierretään eri ketjuissa ja Mäki, Marjamäki, Palola ja kumppanit vaihtelevat katsomo- ja 13. hyökkääjän paikkoja keskenään.

Lopulta Jokerien kiri jäi torsoksi. Jalosen aikalisällä piirtämät koukerot eivät tuottaneet tulosta, ei edes kuudella kenttäpelaajalla. Jokerit sai luotua alkuun hyvän paineen, mutta aivan kuten avauserästäkin kommentoin, pelkkä hallinta ja paikat eivät ratkaise, maalit ratkaisevat. Ja mitä lähemmäs summeria mentiin, sitä epätoivoisemmalta puskemiselta Jokerien peli näytti. Ei puhettakaan rauhallisuudesta, vaan enemmän lopun tasoitusyritys näytti epätoivoiselta.

Jos jotain hyvää, Rämö pelasi vahvan ottelun. Hän otti tukun suorastaan mahtavia torjuntoja ja antoi Jokereille mahdollisuuden voittaa. Maaleille hän ei voinut yksinkertaisesti mitään ja syy pistemenetykseen oli aivan muualla. Samoin O’Neill oli jäähyistään huolimatta pelipäällä. Samaa ei voi tosin sanoa kovin monesta muusta pelaajasta.

Kokonaisuutena ottelu oli Jokereilta kouluarvosanoin 6½-7 pinnassa. Väkinäisellä suorittamisella saatiin siedettävä peli ilman hienouksia, tulosta tai suurta katastrofia. Paljon heikompia pelejä on Jokereilta nähty, mutta turha tätäkään on kehua. Näin katsojan kannalta olikin melkoisen turhauttaa mennä uutispimennossa pitkään, katsoa jälkilähetys ja toivoa, että haukottelun jälkeen olisi saatu edes helpottava tasoitus loppuun. Mutta niin vain se menee, pettymyksestä pettymykseen.

Muiden aktiviteettien takia perjantain ottelu Omskia vastaan saattaa jäädä jopa kokonaan kommentoimatta. Hyvin paljon riippuu lauantain oloista, miten näppäimistöön huvittaa tarttuja. Perjantaina on sitten turha edes miettiä ottelun katsomista edes jälkilähetyksenä.

Ottelun ensimmäisen erän ensimmäinen neljännes oli Jokereilta varsin kelvollinen esitys. Jokerit sai pidettyä kiekkoa, luotua puolittaisia tekopaikkoja ja pidettyä Barysin tähtiyksilöt sivussa. Ottelun ensimmäinen tilastomerkintä oli kuitnekin valitettavasti Ikoselle vihelletty kaksiminuuttinen. Ylivoiman alkuun Barys ei kummoisia esittänytkään, ja Jokerit näytti selviytyvän kunnilla. Ja sitten se tapahtui.

Ensin Lepistölle aukesi loistava paikka purkaa Barysin huonon avauksen jälkeen, mutta niin vain ensimmäinen purku jäi keskustaan ja toinen yritys viivaan. Lopulta Zapolski pystyi pitämään lukemat nollissa, osittain tuurillakin. Mutta se jäi lyhyeksi iloksi, sillä selkeän aloitusvoiton jälkeen Savchenko latasi sydämensä kyllyydestä kiekon ohi Zapolskin. Kova ja tarkka laukaus, hävitty aloitus ja vastustamaton maski pitivät huolen siitä, että Zapolski oli maalillaan aseeton.

Eikä sekoilu loppunut tähän. Heti seuraavassa vaihdossa Jokereille vihelletty ylivoima loppui nopeaan Joensuun otettua ”kuittaavan” jäähyn. Aivan, kuin ylivoimia olisi tiedossa loputtomiin asti. Neljällä neljää vastaa pelatessa paras paikka aukesikin kotijoukkueelle, kun Marko Anttilan uhkarohkea no-look-pass hyökkäyssinisellä johti Barysin läpiajoon. Tällä kertaa kuitenkin Zapolski hoiti tilanteen.

Lopulta ensimmäinen erä oli Jokereilta heikko. Mitään muuta ei voi sanoa erästä, jossa henkilökohtaisia virheitä tuli näin paljon, ylivoima ei toiminut ja vastustaja vei sekä maalit että maalipaikat. Turha asioita on kaunistella, Jokerit ei ollut täysin valmiina peliin, eikä 1-0 kotijoukkueelle ainakaan vääryys ollut.

Toiseen erään Jokerit tuli taas hyvällä jalalla, päästen myös ylivoimalle erän alkuun. Lopulta kuitenkaan hyvät paikat eivät tuottaneet tulosta, ja jäähyn loppuun Palola hankki vielä hyökkäyspään jäähyn. Seuranneella ylivoimalla Nigel Dawes pääsikin iskemään Jokerien puolustuksen keskeltä kiekon ohi Zapolskin.

2-0 maalin jälkeen Jokerien ote ei varsinaisesti herpaantunut, vaan Jokerit suoranaisesti jopa hallitsi kiekkoa tasakentällisin. Viimeisin silaus kuitenkin puuttui, eikä entistä maalivahtiamme Henrik Karlssonia pystytty ohittamaan. Paljon hyvää kerrottavaa siis ei toisestakaan erästä jäänyt, vaan kotijoukkue pystyi kasvattamaan johtoasemaansa.

Kolmanteen erään Jokereille tarjottiin taas ylivoimaa, ja taas kuittaava jäähy oli liikaa. Heikon ylivoiman päätteeksi Sami Lepistölle vihellettiin kaksiminuuttinen, ja kiri vaikeutui entisestään. Tasavajaalla Gilroy puolestaan oli törmätä tuomariin, menettäen näin kiekon Talgat Zhailauoville. Avautunutta paikkaa ei kotijoukkue pelannut vierasjoukkueen tapaan, vaan tarkka laukaus takakulmaan muutti lukemat jo muotoon 3-0.

3-0 käytännössä päätti pelin. Jokereille tarjottiin ylivoimaa ja Jalonen haki tosissaan kavennusta, vetäen ensimmäisen kerran Zapolskin maaliltaan jo noin 10 minuutin kohdalla ylivoimalla. Jokerien kirivaihe ei kuitenkaan tuottanut mitään konkreettista, vaan suurin puhti tuntui olevan jo poissa. Karlssonin kova vire ja Barysin uhrautuva puolustus pitivät huolen siitä, että Jokerit pystyi jo hyvissä ajoin keskittymään seuraavaan peliinsä. Vielä ajassa 59:01 Darren Dietz sai toimitettua kiekon tyhjään verkkoon, joten lopputulokseksi kirjattiin tylyt 4-0.

Yli 40 laukausta maalia kohden ja 0 tehtyä. 4-0 taululla. Gilroylle -3, Kivistölle ja muutamalle hyökkääjälle -2. Tukku henkilökohtaisia virheitä ja vastustajan tähtipelaajat kovassa vedossa. Lyhyesti, noihin muutamaan tynkälauseeseen tänään pelin juoni. Jokerit ei pelannut omalla tasollaan ja Barysille suorastaan tarjottiin voittoa. Ei ainakaan jäänyt mitään jossiteltavaa, niin paljon olisi tarvinnut mennä toisin, jos Jokerit olisi tahtonut pelata täydestä pistepotista.

Keskiviikkona homma jatkuu Neftehimikissä. Silloin vastus on piirun verran heikompi, mutta se on nyt toissijainen tekijä. Jokerien vieraskiertue alkoi surkealla pelillä, ja seuraavaan otteluun taisteluilmeen oltava aivan toisella tasolla, vastustajasta riippumatta. Vaikka Barys pelaakin idässä ja on lähtökohtaisesti rakennettu Jokereista poikkeavalla tavalla, kertoi tämä ottelu niin paljon Jokerien nykyvireestä. Barysin kaltaiset joukkueet ovat niitä, joita vastaan pitää voitosta pelata ensimmäistä viittä minuuttia pidempään aivan jokaisena iltana, muuten SKA, TsSKA, Ufa, Kazan ja kumppanit voidaan unohtaa. 

Avauserä oli verrattain hyvää kiekkoa molemmilta joukkueilta. Molemmilla oli paikkansa, mutta punalamppu ei syttynyt kummassakaan päässä. Jokerien osalta oli kuitenkin havaittavissa pientä virkamiesmäisyyttä: peli oli näennäisen hyvää, mutta se suurin sydän tuntui puuttuvan. Tilanteisiin mentiin, mutta viimeisen potkun sijaan tehtiin vain ja ainoastaan se välttämättömin. Kiekon eteen mentiin, mutta ei silti näytetty toivovan sen osuvan omaan kroppaan.

Ensimmäisen erän osalta ei paljoa lopulta jäänyt kerrottavaa. Tämä menee näihin 7½ arvosanan eriin: ei nukuttanut, ei pelottanut mutta ei myöskään hurmannut. Ensimmäisessä Jokerit ei hävinnyt mitään, mutta ei myöskään voittanut mitään. Erän jälkeen tilanne oli tyystin avoin molemmille, eikä kumpikaan ottanut mitään yliotetta toisesta. Odotetun tasaista hokia.

Toisessa erässä nähtiin jo maaleja. Tasaisesti alkanut erä sai merkittävän merkinnän ajassa 31:18, kun Barysin Pavel Akolzinille vihellettiin  2+10 minuuttia päähän kohdistuneesta taklauksesta. Ylivoiman alkuun Lepistö sai pelattua loistavan onetimerpaikan Tolvaselle, mutta tällä kertaa superjunnun maila sanoi sopimuksensa irti. Mutta mitä siitä? Uusi maila, Lepistön maagisen viivapelin jälkeen uusi laukaisupaikka ja 1-0 maalille suoraan syötöstä isketyn laukauksen jälkeen. Sekä Lepistöltä että Tolvaselta nähtiin sitä, minkä takia molemmat ovat potentiaalisia miehiä olympiajoukkueessa.

Kauaa ei Jokerit ehtinyt johtoasemaa juhlia, vaan jo ajassa 35:33Artjom Likotnikov onnistui yllättämään uransa ensimmäisellä KHL-maalilla Zapolskin. Pienen esityön maaliin teki Rautanen, joka tiputti tilanteessa vähän liian alas, mahdollistaen näin laukauksen. Laukaus itsessään oli toki huippuluokkaa, mutta turhaan päästetään näissä tilanteissa edes maalien osalta neitsyyttään varjelleita pelaajia laukomaan.

Muutama minuutti edellisestä, ja vierasjoukkue siirtyi johtoon. Ennakossa nostin esille nimet Linden Vey ja Nigel Dawes, enkä aivan turhaan. Kiekon sisälle tuonut Vey löysi Lepistön pitämän Dawesin, eikä yksi maanosan parhaista maalintekijöistä epäonnistunut. Lepistö yksinkertaisesti hävisi oman tilanteensa patukkamaista kazakstanilaiskanadalaista vastaan, eikä tämän tasoinen maalintekijä anna yhtään armoa.

Kokonaisuudessaan toinen erä oli hieman ensimmäisen kaltainen. Peliä ei hävitty tai voitettu tähän erään, erä itsessään oli tasainen ja kumpikaan ei nyt varsinaisesti koko erää dominoinut. Valitettavaa oli myös se, että Jokerit ei onnistunut saamaan sitä tarvittavaa sydäntä täysin mukaan.

Kolmas erä puolestaan oli lähtökohtaisesti Jokerien hallintaa. Barys puolusti hyvin, mutta Jokerit pääsi hyville tekopaikoille. Sinänsä asetelmassa ei ollut mitään erikoista, sillä Barys oli hakemassa pisteitä, ei hakemassa ystäviä. Myös tuomarilinja oli aavistuksen aiempia eriä sallivampi, vaikkakaan ensimmäisissä erissä ei tarvinnut pelata kananmunat kainalossa.

Hyvistä tekopaikoista huolimatta Jokerien tasoitus meni myöhään. Erän loppuun Jokerit otti maalivahdin pois, Jalonen tussasi fläppitaululle kuviot aikalisän aikana ja ykkösmiehitys komennettiin jäälle. Lopulta alle puoliminuuttia ennen loppua oletettavasti O’Neill onnistui tasoittamaan pelin. Oletettavasti siksi, että ainakin vielä tätä kirjoittaessa hänen nimensä on KHL:n sivuilla. Sen verran ahtaasta paikasta maali tehtiin ja niin monelle sitä tarjottiin, että pidätän oikeuden virheeseen.

Jatkoajalla nähtiin taas vaihteeksi se, miksi 3-3 on raaka tapa ratkaista ottelu. Jatkoaika lähti liikkeelle tasaisissa merkeissä, mutta lopulta Zapolskin ja puolustuksen kommunikaatiokatkoksen jälkeen Barren Dietz löysi Nigel Dawesin. Ja kun tämän tason maalintekijälle se paikka annetaan, hän sen myös käyttää. Kahdella maalillaan Dawes osoitti sen, miksi häntä ja hänen ketjuansa pelkäsin ennakossa.

Kaksi pistettä viimeisestä yhdeksästä mahdollisesta on huono tulos. Vaikka jokaisessa ottelussa Jokerit on esittänyt paljon hyvää, tämä on tulosurheilua. Jokerit voisi olla 18 ottelun voittoputkessa, mutta hieman vajavaisen tekemisen seurauksena 15 ottelun voittoputki on muuttunut nyt kolmen ottelun tappioputkeksi. Turha tässä on painaa paniikkinappulaa pohjaan, eikä varmasti kukaan uskonut siihenkään, etteikö tappioputkia tulisi. Näistä tappioista on kuitenkin opittava.

Jos jotain oikeasti huolestuttavaa tarvitsee etsiä, löytyvät ne kokoonpanosta. Kolmannessa erässä Mike Lundin jätti leikin kesken loukkaantumisen takia. Se on kova isku pakistolle, varsinkin kun Rissanen on telakalla. Jokerien puolustus ei ainakaan tällä hetkellä ole paperilla kovinkaan puolustusvoittoinen mitä tulee pelaavaan kuusikkoon tai rotaatiomahdollisuuksiin. Toisekseen, edellisessä ottelussa leikin kesken jättänyt Peter Regin ei ollut kunnossa. Jalonen sanoi ottelun jälkeen hänen olleen pelikuntoinen, mutta jokainen näki sen, että hän oli kaukana parhaastaan. Kolmannekseen, Zapolskin peliputki alkaa näkyä. Näissä kolmessa hävityssä ottelussa hän ei ole ollut millään tavalla syyllinen tappioihin, mutta toisaalta hän ei ole pystynyt aiempien otteluiden tapaan kannattelemaan joukkuetta. Lepo tekisi hänelle äärimmäisen hyvää, mutta Rämön poissaolo ei yksinkertaisesti ole antanut siihen mahdollisuuksia.

Ennen ottelua pelkäsin erityisesti Barysin ykkösmiehiä. Tänään he osoittivat sen, miksi Kazakstanin aroillakin asuessaan heistä kirjoitetaan Helsingissä tähän sävyyn. Käytännössä Nigel Dawesin vitja oli se ratkaiseva ero. Samoin olin huolestunut Reginin kunnosta, enkä voi sanoa olleeni väärässä tässäkään. Regin ei ollut parhaimmillaan, ja studiokin yhtyi tähän yksiselitteisesti. Reginin tilanne on yksinkertaisesti niin näkyvä, että sitä ei voi olla huomaamatta. Mutta mikä pelottavinta, nostin Jokerit itsensä pahimmaksi viholliseksi. Jos jopa kaltaiseni amatööri osuu tällaisessa oikeaan, Jalonen voi katsoa peiliin. Jokerit ei ollut tänään tyystin valmis pelaamaan, ja suuren vastuun kantaa päävalmentaja.

Perjantaina pitäisi tappioputki kääntää voitoksi. Vastaan tuleva Dinamo Minsk on ensinnäkin Bobrovin joukkue, joten näitä otteluita ei olisi hyvä hävitä. Samoin mitä pidempi tappioputki on alla, sitä enemmän paineita alkaa kasautua. Ja mikä tärkeintä, perjantaina on juhlaottelu. 

Barys on joukkueena hieman kuin Riian tai Minskin Dynamo steroideissa. Ja tässä steroideilla en viittaa kiellettyihin menetelmiin, vaan yksinkertaisesti tasoon. Noita kolmea joukkuetta edustaa se, että jokainen on käytännössä myös maan maajoukkue mitä tulee maajoukkueiden runkoihin. Barys vain on joukkueena kovempi, kiitos huomattavien resurssien.

Boratin ja ydinasetestien lisäksi Kazakstanilla on öljyä. Sitä on niin paljon, että se on pystynyt rakentamaan hulppean pääkaupungin maahan, jonka perinteisempi elinkeino ei paljoa eroa esimerkiksi Mongoliasta. Kun väestöntiheydellä mitattuna top200 ei toteudu ja jopa Suomi on edellä, kertoo se jotakin. Öljyvaroihin nojautuva maa onkin saanut luotua pääkaupunkiinsa joukkueen, joka on vetänyt puoleensa eritysesti pohjoisamerikkalaisia. Jopa siinä määrin, että kahden passin pelaajia joukkueessa on juurikin kärkirooleissa.

Henrik Karlsson, Kevin Dallman, Linden Vey, Nigel Dawkes ja kumppanit kuvaavat sitä laatua, mitä kazakeilla on riveissään. Käytännössä kaikille pelipaikoille löytyy sarjan kärkipelaajia. Toisaalta erittäin kovan kärjen takana taso laskee jo huomattavasti. Kun haluna on tukea maajoukkuetta ja maajoukkue on kovimmalla sarjatasolla hissiliikettä tekevä Kazakstan, ei joukkueesta löydy mainittavasti laajuutta. Joukkue elääkin ja kuoleekin kärkipelaajiensa mukana, ja käytännössä leveyden puute on estänyt Barysia nousemasta aivan kovimpien haastajien joukkoon.

Jokereille Barys on varmasti haastava vastustaja. Sen ykkösmiehet tulevat pelaamaan todennäköisesti lähes puolet ottelusta, ja heidän pimentämisensä, peli-ilon tappaminen ja horjuttaminen ovat ratkaisevassa osassa. Erityisen haavoittuva Jokerit on siinä tapauksessa, jos jäähyaition ovi käy tiuhaan ja alivoima ei ole timanttisella tasolla. Barysin kärki pystyy pistämään kiekon verkkoon paikan saadessaan. Sen ykkösylivoiman miehitys kestää vertailun ketjutasolla käytännössä jopa jättiläisten kanssa.

Jokerien osalta otteluun on yksi suuri kysymysmerkki: Miten Jokerit kestää sen, että muutama ottelu ei ole mennyt aivan parhaalla tavalla ja pistepotti on jäänyt mitättömäksi. Jos joukkue palaa auroilleen, ei ongelmia pitäisi olla. Mutta jos maila alkaa puristua käsissä, virheet pelottavat ja takaraivossa on pelko epäonnistumisesta, huomisesta tulee äärimmäisen pitkä ilta. Tällä kaudella Jokerit on ollut henkisesti poikkeuksellisen vahva, joten itse odotan hyvää suoritus Jokereilta.

Kokoonpanoon tuskin on tulossa ehjien pelaajien osalta mitään suuria yllätyksiä. Rotaatio Jokereilla pyörinee normaaliin tapaan, turhia riskejä keskenkuntoisten kanssa ei oteta ja onnistujia odotetaan kaikista ketjuista. Ellei Rämö ole herännyt kuolleista, Zapolski pelannee  huomennakin. Regin jätti viime ottelun kesken, ja onkin mielenkiintoista nähdä hänen kuntonsa. Jos hän pelaa, kuinka kauan ja minkälaisin ottein? Ikoselle kuitenkin soisi taas peliaikaa, pelaamissaan otteluissa hän on esiintynyt edukseen.

Katsellaan miten käy. Hyvää tässä odotetaan, mutta…

Ennen tämän päivän ottelua mielessäni oli yksi asia: Miten Jokerit pystyisi valmistautumaan tähän? Ennätyksellinen voittoputki katkesi, kolme kertaa johdon menettäminen ja katkera tappio jatkoajalla. Nuo seikat syövät miestä rotan lailla. Toisaalta Jokerit pystyi täysin uskottavasti haastamaan SKAn Pietarissa, eikä kolmetta pistettä olisi ollut suurikaan vääryys. Se kertoo paljon joukkueesta. Oleellista oli nähdä se, miten Jokerit pystyi käsittelemään ensimmäisen tappion pitkään aikaan. Ja erityisen sen, mikä tulisi olemaan joukkueen fokus.

Ottelu Pietarin SKAta vastaan oli periaatteessa hyvää kiekkoa. Jokerit pakotti pietarilaiset juuri niin ahtaalle, kuin sen vain voi pakottaa. Jos näin pelattaisiin pudotuspelisarja, se ei päättyisi 4-0 kummallekaan joukkueelle. Game7 olisi hyvinkin mahdollinen, vaikkakin mitä pidemmälle sarja etenisi, sitä enemmän pietarilaiset saisivat etua huomattavasti laajemmasta rosteristaan. Lauantaisen pelin perusteella en kuitenkaan pitäisi mahdottomana, että niin lännen todellinen kuin koko sarjan henkinenkin finaali pelattaisiin juuri näiden kahden joukkueen välillä.

Karu fakta on kuitenkin se, että Pietarissa Jokerit johti kolmesti, menetti johtoaseman kolmesti ja lopulta sai vain yhden pisteen. Vaikka vastassa oli kovin mahdollinen mittari, johtoasemaa ei saisi menettää kolmea kertaa missään olosuhteissa.

Tänään Jokerit lähti otteluun tälle kaudelle melko poikkeuksellisista lähtökohdista. Alla oli katkera tappio ja peli tuli nopeasti. Alkuun Jokerit pelasikin suoraan sanoen luokattomasti. Joukkueen fokus ei pysynyt pelissä vaadittavalla tasolla, vaan tuomarit varastivat liian paljon huomiota. Samoin virheet, niin kiekollisessa kuin kiekottomassakin pelissä, olivat poikkeuksellisen suuressa osassa.

Lopulta Jokerit sai toisessa erässä 4-1 tilanteessa kasattua rivinsä. Toisen erän lopussa Jokerit pääsi jo maalin päähän ylivoimamaalien ansiosta, mutta kolmannen erän hurja painostus ei tuottanut kaivattua tasoitusta. Avauserässä Lokomotiville kiekko pomppi, kolmannessa se ei pomppinut Jokereille. Toisissa olosuhteissa ehkä olisi käynyt toisin.

Jokerien pitkä voittoputki siis katkesi, ja nyt Jokerit on kahden ottelun tappioputkessa. Molemmissa peleissä oli tarjolla kolmekin pistettä, mutta lopulta Jokerit ei olisi kuutta pistettä ansainnut. Lauantaina kolme kertaa menetetty johtoasema on seikka, jonka jälkeen kolmea pistettä ei ansaitse. Tänään taas Jokerit lähti otteluun niin huonolla jalalla ja mielellä, kohdistaen samalla fokusta liiaksi tuomareihin, että vierasvoitto oli ansaittu. Vaikka näissä otteluissa toisesta olisikin voitto ollut kohtuullisen realistinen seikka, ei molempia pelejä ansaitse voittaa näillä otteilla.

Kaksi peliä ja yksi piste. Se tulos ei mairittele. Toisaalta 56 ottelun runkosarjassa näitä tulee, ja käsi sydämellä on todettava, että suurta ongelmaa ei tullut. Lauantainen ottelu varmasti on muistutus joukkueelle siitä, että hyvillä otteilla Jokerit pärjää ketä tahansa vastaan. Samoin se muistutti siitä, että johtoaseman pitäminen jättiläistä vastaan poikkeaa johtoaseman pitämistä kääpiötä vastaan. Tänään taas Jokerit sai opetuksen siitä, miten otteluun ei tulla tai sitä pelata. Tuomarin väärä, huono tai epäoikeudenmukainen tuomio ei saa sotkea peliä tyystin. Samoin jos oma tekeminen ei ole alusta asti hyvällä tasolla, tässä sarjassa se näkyy heti tulostaululla.

Keskiviikkona Barys Astana luistelee Jokerien vieraaksi. Se tulee olemaan hyvä mittari joukkueen henkisestä tilanteesta. Näiden kahden ottelun jälkeen jokaisen pitäisi ymmärtää se, että Jokerit on yksi sarjan kovimmista joukkueista. Samoin jokaisen pelaajan on pakko ymmärtää se, että puolittaisella tekemisellä ei voittoputkia rakenneta tai tappioputkia katkaista.

Katsotaan keskiviikkona, miten Jokerit pystyy kauden ensimmäisen tappioputken nollaamaan. Ottelu tulee nopeasti, mutta toisaalta ehkä jopa hyvä niin.

Ehkä ottelun suurin lataus tulee kuitenkin kuntopuntarin ja sarjataulukon sijaan joukkueiden välisistä muista tekijöistä. Roternbergin johdolla näiden kahden joukkueen välille on syntynyt ehkä jopa sarjan kiivain vastakkainasettelu. Kun välissä on raja, kulttuurierot, täysin poikkeavat kielet ja muut erot Suomen ja Venäjän välillä, asetelma on jopa mehukkaampi, kuin kahden samasta kaupungista tulevan joukkueen välillä. Ero ”meidän” ja ”niiden” välillä on paljon sydämeen tatuoitua logoa rajumpi.

Jokereille tämä ottelu tulee olemaan täydellinen testi. SKA on juuri se joukkue, joka pitää pystyä voittamaan, jos keväällä halutaan nostella Gagarin Cupia. SKA on se joukkue, joka määrittelee lännen pudotuspelit. Jos Jokerit pystyy haastamaan tasapäisesti SKAn Pietarissa, Jokerit pystyy tällä kaudella mihin tahansa. Samoin jos Jokerit vielä hamuaa Bobrovin ja sitä kautta lännen konferenssin voittoa, juuri nämä ”paikallistaistot” on hoidettava. Jos SKA voittaa huomenna varsinaisella peliajalla, se on 25 ottelun jälkeen 68 pisteessä. Jokerit sen sijaan on 20 ottelun jälkeen 50 pisteessä. Jotta tuon eron saisi kurottua kasaan, pitäisi Jokerien kerätä 36 ottelussa 19 pistettä enemmän, kuin SKA pystyy keräämään 31 ottelussa. Jos taas Jokerit naaraa kolme pistettä, on molemmilla joukkueilla identtinen pistekeskiarvo ottelua kohden.

Turha kuitenkaan vielä on mennä spekuloimaan pudotuspeleillä. Otteluita on paljon jäljellä, ja olympiatauko tulee varmasti vaikuttamaan niin SKAn kuin Jokerienkin pudotuspeleihin väsymyksen, mahdollisten loukkaantumisten tai niiden hoitomahdollisuuden ja vastaavien kautta. Huomenna jaetaan kuitenkin ”vain” kolme pistettä, ja niin otteet kuin pistekeskiarvotkin tulevat vielä muuttumaan paljon.

SKA on tavallaan ikävä joukkue ennakkoa ajatellen. Yksittäisiä pelaajia on sinänsä vaikea nostaa esille, sillä joukkueella on käytännössä viiteen ketjuun maanosan laadukkaimpia pelaajia, kaksi kovaa maalivahtia ja huipputason valmennus. Joukkueesta ei yksinkertaisesti löydy mitään keskinkertaista tai sattuman varaan jätettyä. Joukkue voi hyvinkin olla varsinkin nettopalkoilla mitattuna jopa maailman kallein jääkiekkojoukkue tällä hetkellä, NHL luettuna mukaan.

Jokerien osalta kokoonpanon pitäisi olla varsin selkeä. Parhaat pelaavat, kokeiluja ei pitäisi tehdä ja rotaatio kulkee päivän kunnon ja pelisuunnitelman mukaisesti. Jokerit ei voi antaa tasoitusta millään osa-alueella, vaan peliin on käytännössä valmistauduttava kuin pudotuspeleihin: Jokaisen pitää olla valmiina pelaamaan, suuria muutoksia toimivaan sapluunaan ei tehdä ja seuraavaa aamua tai peliä ei voi miettiä. Huomenna otettu mustelma, vuodatettu veri tai hikoiltu kuona-aine ovat osa peliä.

Vaikka Jokerit on pelannut huiman alkukauden, Jokerit lähtee huomenna altavastaajana otteluun. Turha asiaa on kaunistella. Se ei ole Jokerien vähättelyä, vaan yksinkertainen tosiasia. SKA on Atlantin itäpuolen kovin joukkue, ja varmasti pärjäisi parilla muutoksella siedettävästi myös NHL:ssä.  SKA ei ole voittamaton, mutta silti vertaus Daavidiin ja Goljatiin pätee. Jokerien tarvitsee käyttää päätään ja iskeä heikkoon kohtaan oveluudellaan, muutoin jättiläinen tekee pienemmästään selvää jälkeä.

Toivottavasti joukkue on huomenna valmis. Minä ainakin olen.

***********************************
Laitetaan vielä muutama ennustus huomiselle:

1) Ilja Kovalchuk saa ylimääräistä "rakkautta" Jatkoajan otteluketjussa.

2) Ottelu ratkeaa korkeintaan kahden maalin marginaalilla.

3) Voittomaali tehdään ylivoimalla.

4) Tanssitytöt saavat hymyn allekirjoittaneen huulille. Pitää nyt olla yksi varma ainakin.

5) Tolvanen pääsee pisteille.

Ottelun lähtöasetelmat olivat selkeät. Jokerit on SKAn jälkeen lännen kovin joukkue tällä hetkellä, Ak Bars taas piti idän valtikkaa hallussaan. Toinen oli kauden alussa yksi suurista mestarisuosikeista, toinen taas haastaja ja mahdollinen musta hevonen. Toinen on vetänyt huikean alkukauden, toinen taas vetänyt ”normitasolla”, hieman Kummelin normipäivän sketsiä mukailleen. Ennakoon Ak bars oli suurseura, Jokerit taas se joukkue, jota voi sanoa yhdeksi koko kiekkomaailman kovakuntoisimmista tällä hetkellä. Kahden huippuseuran kohtaaminen siis oli tiedossa.

Ensimmäiseen erään Jokerit tuli hurjalla tempolla. Joukkue taklasi ja raatoi, teki töitä, piti kiekkoa ja määräsi tahdin. Ensimmäisen erän perusteella olikin vaikea sanoa, kumpi oli se suurempi mestariehdokas. Ensimmäisen erän alkupuolella Jokerien osalta sydän hyppäsi kurkkuun, kun kontaktitilanteen päätteeksi päänsä televisiokuvan mukaan jäähän lyönyt Gilroy horjui vaihtoaitioon. Tilanne itsessään oli puhdas, mutta Jokerien ehkä tärkeimmän puolustajan loukkaantuminen olisi kova isku.

Pelko kuitenkin oli tyystin turhaa. Klinkhammerin saaman jäähyn loppuhetkillä nimittäin juuri Gilroy vei kotijoukkueen johtoon hyvällä laukauksellaan. Kellon näyttäessä 7:05 Jokerit oli saanut mitä parhaan alun ottelulle, ja ainakin Gilroy oli kunnossa.

Nelisen minuuttia Gilroyn maalin jälkeen yleisö räjähti jälleen. Jesper Jensen nousi puolustajan paikalta kohti maalia, imien samalla puolustajan itseensä. Laidalta tullut Anttila laukoi pienestä kulmasta erinomaisen vedon kohti Garipovin maalin takakulmaa, ja toisesta aallosta tullut Pihlström suti takapatjasta tulleen irtokiekon rystyllä verkkoon.

Ensimmäisen erän ehkä surullisen uutinen tuli kuitenkin Jokerien maalien välissä. Energisesti viime peleissä esiintynyt Huhtala tuli kiekollisena sisälle ja Kazanin puolustaja tuli matalalta taklaustilanteeseen. Tilanteen päätteeksi Huhtala nilkutti vaihtoaitioon ja pienen hetken päästä suoraan koppiin. Vielä tätä kirjoittaessa arvioita vamman laadusta ei ole ainakaan omiin silmiini osunut, mutta toivottavasti ei Huhtalalle käynyt pahemmin. Jo kertaalleen häneltä on jäänyt kausi kesken alarajaavamman takia.

Loppuerään ei enää nähty lisää maaleja, mutta kokonaisuutena erä oli kaikilla mittareilla Jokerien. Jokerit pelasi suoraan sanoen hyvän erän, joka näytti joukkueen nykytason. Tällä pelillä pystyisi haastamaan kenet tahansa koska tahansa. Kuville ei kumarreltu, eikä kentälle menty vain selviytymään. Jos tämä olisi ollut ensimmäinen KHL-ottelu jollekin ilman taustatietoa joukkueista, pitäisi tämä katsoja Jokereita selvästi Kazania suurempana mestariehdokkaana. Niin hyvä Jokerit oli.

Toiseen erään Ak Bars sai hieman lisättyä tempoa, ja aivan ensimmäisen erän tyylistä dominointia ei Jokereilta nähty. Ak Bars pidettiin kuitenkin poissa parhailta tekopaikoilta, ja noin 13 minuutin kohdalla uusi seuraennätys maalivahdin nollaputken osalta oli totta. Se on kova saavutus maalivahdilta, jonka tuloon viime kaudella jokainen ei varauksetta suhtautunut, ja jonka odotettiin olevan tällä kaudella enemmän tai vähemmän kakkosmaalivahtina. Toki nämä ennätykset vaativat oman hyvän suorittamisen lisäksi myös rautaista puolustuspeliä ja tuuriakin, mutta se ei ole Zapolskilta pois.

Toisessa erässä mentiin lopulta melko varovaisen askelmerkein. Ak Bars ehkä hienoisesti sai hallintaa, mutta kokonaisuutena se ei pystynyt esittämään mitään sellaista, että Jokerit olisi ollut uhattuna. Asetelmat siis olivat melko tyypillisiä toiselle erälle ottelussa, jossa hyvin suorittavalla joukkueella oli turvallinen johtoasema. Jokerien ei tarvinnut tehdä mitään erikoista, eikä Ak Barsinkaan tarvinnut vielä hakea tasoitusta riskin uhalla.

Kolmanteen erään lähdettiin siis Jokerien kannalta varsin hyvästä tilanteesta. Taululla oli 2-0, Jokerit oli pelannut hyvän ottelun toistaiseksi, eikä enää tarvinnut jännätä Zapolskin seuraennätystäkään. Kolmanteen erään siis lähtökohdat olivat Jokerien kannalta, jos eivät täydelliset, niin ainakin erittäin hyvät.

Jokerien osalta kolmas erä lähti käytännössä mukavasti kulkuun. Jokerit pelasi fiksusti, eikä Ak Bars saanut suoranaisesti dominointia aikaan pienoisesta hallinnastaan huolimatta. Etenkin edellisellä kaudella joukkueen henkinen taso tuntui horjuvan vastoinkäymisistä, mutta tällä kaudella ei tästä ilmiöstä ole ollut merkkiäkään. Ak Barsin annettiin tarpeen vaatiessa pitää kiekkoa, mutta Jokerit ei turhaan panikoinut.

Lopulta Ak Bars sai kuitenkin kavennuksensa, kun Jesper Jensen ja Lauridsen eivät olleet aivan samalla aaltopituudella. Jensen heitti ahdistettuna kiekon oman maalinsa taakse, mutta pakkipari Lauridsen ei ollut hereillä. Kiekko päätyikin Anton Landerin lapaan, joka puolestaan löysi Marjamäeltä merkkaamatta jääneen Jiri Sekacin maalin edestä. Napakka laukaus päätti Zapolskin nollaputken, ja vierasjoukkue oli vain maalin päässä.

Jokerit ei totuttuun tapaan häkeltynyt kavennuksesta, vaan jatkoi omaa peliään. Ei merkkikään siitä, että kiekko olisi poltellut lavassa. Ei merkkikään siitä, että maila olisi tärissyt käsissä. Sen sijaan Jokerit jatkoi hyvää ja ennen kaikkea viisasta peliään. Joskus näissä peleissä vastustaja saa tasoituksensa siitä huolimatta, mutta ei tänään. Ehei, ei tänään.

Kun pelin 56. minuutti oli ylitetty, Jesper Jensenin ja Niemen kautta kiekko kulkeutui laitaan Anttilalle. Avauserässä Anttilan laitanousun päätteeksi Pihlström pääsi sutimaan kiekon verkkoon. Tällä kertaa Anttila oli kuitenkin kätisyydelleen sopivammalla puolella, päästen laukomaan hyvästä kulmasta. Takapatjan rannarin sijaan Anttila virittikin melkoisen kovan lämärin. Niin kovan, että maalillaan Garipov antautui ilman edes mainittavaa maskia.

Loput ottelusta olivat enää vain nyansseja. Ak Bars haki vielä kavennusta ilman maalivahtia, mutta suuria tapahtumia ei enää nähty. Jokerit pelasi järkevästi, eikä hakenut 4-1 maalia hullun kiilto silmissään. Samaan aikaan Ak Bars ymmärsi tilanteen toivottomuuden omasta näkökulmastaan, toisin sanoen Ak Bars oli enemmän tai vähemmän jo luovuttanut.

Kokonaisuutena ottelu oli Jokereilta erittäin hyvä. Ei täydellinen, mutta vähintäänkin kiitoksen arvoinen. Jokerit raatoi, ei kumarrellut idän jättiläisen suuntaan ja lopulta ei jättänyt mitään epäselvyyksiä paremmasta joukkueesta. Häpeällisesti tunnustan, että pitkävetoon melkein neljän kertoimella pelasin vierasvoittoa. Eikä se edes harmita, sillä niin hyvin Jokerit pelasi.

Seuraava ottelu on sitten todellinen mittari. Pietarin SKA, Pietari ja köyhän huutolaisen asetelma rikkaan isännän ruokkiessaan hemmoteltua kakaraansa kaikella mahdollisella. Ville Nieminen totesi muutama vuosi takaperin, että yksi maali stadissa vastaa useampaa maakunnassa. Pietari on paikka, jossa Jokereille voitto merkitsee enemmän, kuin useampi Siperiassa. Ja tällä esityksellä Jokerit on valmiina kohtaamaan vaikka New York Rangersin Madison Square Gardenissa. 

Ensimmäinen erä tarjosi paljon vauhtia ja hyvää kiekkoa, mutta vähän tilastomerkintöjä. Jokerit oli hallitsevampi joukkue oman näkemykseni mukaan, mutta lähtökohtaisesti Ufa ei ollut missään nimessä telineissä. Jokerit tuli erään kovalla tempolla, mutta ei onnistunut luomaan tarvittavaa määrää A-luokan maalipaikkoja kuparisen rikkomiseksi. Harvoin erässä onkaan näin paljoa vauhtia ja taitoa ilman, että se näkyy tilastoissa.

Toiseen erään Ufa sai uuden vaihteen sisälle, samalla kun Jokerit ei pystynyt samassa suhteessa muuttamaan peliään. Jos ensimmäisessä erässä Jokerit oli ollut hallitsevampi joukkue, toisessa se oli pelitapahtumien ja pelinhallinnan osalta Ufa. Erätauolla Erkka oli saanut kasattua joukkueensa pelimoodiin, ja Jokerit oli ajoittain ottavana osapuolena. Erän viimeisen neljänneksen kohdalla olin jo valmis toteamaan, että tästä erästä selviytyminen ilman takaiskumaaleja olisi hyvä suoritus.

Ja sitten alkoi tapahtua. Ufan maalivahti Ben Scrivens heitti heikon kiekon, ja pienenä flipperinä kiekko pomppi Jokerien haltuun. Sekavan tilanteen päätteeksi Tolvanen löysi O’Neillin takatolpalta, ja peli oli 1-0. Erikoisen tilanteeksi tekee se, mitä ennen ja jälkeen maalin tapahtui. Muutama sekunti ennen maalia ikosen luistin osui Ufan pelaajaa korvan tietämille, tämän tipahtaessa jäähän. Maalin jälkeen sitten nähtiin poikkeuksellinen nujakkatilanne, kun Osipovin johdolla otettiin hieman pystypainia.

Maalin jälkeisen tilanteen johdosta Jokereille vihellettiin yksi jäähy, Ufalle kaksi. Heti keskialoituksen jälkeen Joensuun ja Reginin väännön päätteeksi Regin sai kiekon ja ajoi Ufan alueelle. Rystyheittoa tuskin oli laukaukseksi tarkoitettu, mutta takatolpalla odottavan lavan sijaan Reginin syötöksi tarkoitettu heitto muutti suuntaa Ufan Larsenista, yllättäen tyystin Scrivensin. Alle 10 sekunnin sisään Jokerit oli tehnyt kaksi maalia.

Erän loppuun kaksi pikamaalia olivat kovaa valuuttaa tänään. Kolmanteen erään päästiin lähtökohdista, jotka sopivat Jokereille enemmän kuin hyvin. Tärkeää oli pitää Ufa poissa parhailta tekopaikoilta, ja keskittyä puolustamiseen. Avaimet olivat Jokereilla, ja vierasjoukkue oli se, jonka piti tehdä ratkaisut. Erätauolla mielessä olikin se, löytyykö valmentajavelho Westerlundilta vielä jotain keitosta kääntämään peli. Se ainakin oli varmaa, että halvalla ja helpolla Jokerit ei tässä johtoasemassa nahkaansa tulisi myymään.

Kolmannessa erässä Jokerit odotuksien mukaisesti puolustikin jämäkästi ja määrätietoisesti. Tasakentällisin Jokerit ei lähtenyt hyökkäämään päättömästi, vaan kylmän viileästi keskittyi oleelliseen. Samalla Ufa ei saanut enää uutta vaihetta sisään, vaan lähtökohtaisesti se näytti hyökkäysalueella jopa yllättävän epätoivoiseksi. Zapolski hoiti hommansa, mutta kaikella rehellisyydellä, Ufa ei pakottanut häntä ottamaan tukkua gamesavereita.

Kolmannessa erässä oli lopulta muutama hetki, jotka olisivat voineet vaikuttaa merkittävästi ottelun lopun kulkuun. Ajassa 44:29 Jesper Jensen haki isoa taklausta oman sinisen kohdalla. Kova taklaus osui, mutta tuomari näki tilanteessa päähän kohdistuneen taklauksen. En lähde nyt sanomaan juuta tai jaata oliko tuomio oikea, ainakaan Jokerien fanien keskuudessa ei täyttä yksimielisyyttä asiasta ole. Vaarana oli kuitenkin se, että Larsenin ja Omarkin johdolla Ufa pystyisi taikomaan itsensä maalin päähän tilanteessa, jossa kuudella puolustajalla otteluun lähtenyt Jokerit joutuisi toivomaan pelaamaan viidellä puolustajalla Jensenin kympin ajan. Jokerit kuitenkin kesti, ja kohta oli jo kotijoukkueella paikka kääntää peli.

Toinen tapaus tuli muutama minuutti Jensenin jäähyn päättymisen jälkeen. Ylivoimalla pelatessaan Jokerit sai jo kiekon Ufan verkkoon, kun Tolvanen löysi O’Neillin maalin edestä. Tällä kertaa luistimen kautta mennyt maali hylättiin O’Neillin oltua selvästi maalivahdin alueella, joten ottelu ei vielä ratkennut. Kolmen maalin johtoasema kymmenisen minuuttia ennen loppua olisi ollut lopun alkua vierasjoukkueelle, mutta ainakaan itse en hylkäystä kritisoi.

Lopullinen ratkaisu ottelulle tuli käytännössä ajassa 58:30, kun Ufa yritti hakea kuudella pelaajalla tasoitusta, mutta väärästä vaihdosta vihellettiin jäähy jo ennen kuin Scrievens oli ehtinyt vaihtoaitioon. Käytännössä jäähy sinetöi sen, että ilman Jokerien jäähyä ei Ufa pystyisi pyörittämään peliä yhden ylimääräisen kenttäpelaajan turvin. Lopulta Ufa sai vedettyä maalivahtinsa luukulta, mutta viidellä viittä vastan ei ihmeitä nähty.

Kokonaisuutena ottelu oli Jokereilta hyvää tekemistä. Ensimmäisessä erässä Jokerit pelasi erittäin hyvää kiekkoa, jota oli ilo katsoa. Toisessa erässä Jokerit ei pelillisen puolen osalta ansaitse hyvää tai välttämättä edes tyydyttävää arvosanaa, mutta erän aikana Jokerit teki voittoon tarvittavat maalit. Kolmannessa erässä Jokerit puolestaan teki mitä piti, piti Ufan telineissä ja klaarasi selvän voiton.

14. voittoa putkeen, onnistunut sunnuntaipeli vanhojen kapteenien valvovien silmien alla ja idän jättiläisen kaataminen ovat kaikki hyviä asioita. Jokerit ei pelannut fantastista peliä, mutta jo pelkästään joukkueen kova rutiinitaso, paineensieto ja sitoutuneisuus ovat pakko nostaa framille. Jos tekeminen pysyy maaliskuussa tällä tasolla, Jokereilla on mahdollisuudet mennä pitkälle. Ja nyt on mitä parhain paikka tarkistaa nykytaso, sillä tiistaina idän jättiläinen Ak Bars Kazan saapuu Ilmalaan ja lauantaina Jokerit puolestaan pelaa Pietarissa. Vaikka voittoputki katkeaisikin, nuo kaksi ottelua kertovat pelin osalta Jokerien nykyisen tason. Jos Gagarin Cupista halutaan edes puhua, nämä kaksi joukkuetta ovat niitä, jotka kertovat Jokerien mahdollisuuksista. Ja lopputulosta tärkeämpi on se, miten Jokerit pysyy sekä idän että lännen ykkösjoukkueiden mukana.

Vaikka tänään olikin hyvä ottelu ja mielekäs lopputulos, turha tässä on lähteä juhlimaan. Loppuilta voidaan vetää henkeä ja huomenna levätä rankan viikonlopun jälkeen, mutta sen jälkeen edessä on kaksi kovinta mahdollista ottelua mitä tulee vastustajan tasoon. Viikon päästä tämä peli on tyystin unohtunut, ja silloin puhutaan Jokereista siinä valossa, miten ottelut Euraasian kovimpia joukkueita vastaan ovat menneet. 

Noh, se siitä. Tänään siis Jokerit kohtasi Ladan autoteollisuuden Mekassa, Toljatissa. Idän häntäpään joukkue, Jokerien voittoputki ja vieraskiertueen viimeinen ottelu ovat yhdistelmä, joka ei ennakkoon kuulostanut hyvältä. Jos jossain ottelussa vaarana on täydellinen ulospuhallus, se on juuri näissä otteluissa.  

Ottelun avauserän ensimmäinen neljännes meni varsin tasaisissa merkeissä. Jokerit oli hallitsevampi, mutta toisaalta huikeille paikoille ei päästy. Asetelma olikin tyypillinen ottelulle, jossa vastustajien välillä on lähtökohtaisesti suuri tasoero. Avausmaalia ei kuitenkaan täytynyt liian kauaa hakea, sillä ajassa 6:23 edellisessä ottelussa sadannen KHL-pisteensä iskenyt Matt Gilroy osui aloitustilanteen jälkeen siniviivalta.

Maalin jälkeen peli ei varsinaisesti ratkennut, mutta hieman realiteetit näyttivät tulevan näkyviin. Seuranneen ylivoiman aikana Jokerit ei hyvästä hieromisesta saanut maalia aikaiseksi, mutta ajassa 12:16 Palola vei Jokerit jo kahden maalin johtoon. Maalin takaa Huhtala sai pelattua Reginin, ja heikohkon alkukauden pelannut kapteeni näytti mistä hän on kotoisin. Nopea rystysyöttö takana olevalle Palolalle, samalla liikkuva maski ja Palolan oli helppo työ iskeä Jokerien illan toinen.

Kokonaisuutena ensimmäinen erä oli Jokerien. Jokerit ei esittänyt mitään huikeaa, vaan pelkällä rutiinisuorituksella pystyi pitämään kaikki ohjat käsissään. Turha asiaa on kaunistella tai vähätellä, otteet kaukalossa olivat sarjataulukon mukainen. Jokerit oli yksinkertainen parempi pelatessaan tyystin tasollaan, ilman sentinkään venymistä millään osa-alueella.

Toinen erä alkoi Jokerien jäähyllä, kun Tommi kivistölle tuomittiin kaksiminuuttinen mailan heittämisestä. Ylivoimalla Lada sai muutaman ihan kelvollisen kudin, mutta siitä ei ollut iloa. Nimittäin jäähyn loppupuolella O’Neill karvasi kiekon itselleen Ahmetovilta, pääsi tyylipuhtaaseen läpiajoon ja ujutti kiekon verkkoon. Samalla Ladan maalille vaihdettiin Krasotkin Lazushinin tilalle. Ei Lazushin huonosti ollut pelannut, mutta ei myöskään ottanut gamesavereita. Samoin Ladan oli pakko yrittää herätellä joukkuettaan tavalla tai toisella, joten sinänsä ymmärrettävä vaihto.  

O’Neillin maalin jälkeen pelin tempo tippui selvästi, ja muutoinkin peli muuttui verrattain sekavaksi. Peli näytti juuri siltä, että kumpikin oli enemmän kuin tyytyneet tulokseen. Selkeä tasoero joukkueiden välillä ja kolmen maalin johto toiselle suorastaan näkyivät kentällä. Erän loppu muistuttukin kolmatta erää ottelussa, jossa tulos oli jo selvä.

Toisessakin erässä Jokerit loi parhaimmat paikat ja voitti erän maaleissa mitattuna. Toisaalta erä itsessään oli verrattaisen puuroinen, johtuen juurikin kenttätapahtumista ja ottelun tuloksesta. Karu fakta on se, että joukkueiden tasoero näkyi, eikä ottelutulos ainakaan parantanut Ladan mahdollisuuksia taistella voitosta. Se ei sinnitellyt mukana, vaan oli useamman askeleen perässä. Toisaalta, kolmen maalin johto on nopeasti kurottu, kunhan momentum kääntyy. Se on nähty useita kertoja jääkiekko-ottelussa. Kolmanteen erään lähdettäessä siis pullat olivat niin sanotusti hyvin uunissa, mutta ottelu ei ollut vielä ohi.

Kolmannen erän loppuun ottelu näytti ratkaistulta. Heti erän alkuun Jokerit sai hyökkäyspään aloituksen, ja Henri Ikonen napautti uransa ensimmäisen KHL-maalin. 4-0, peliaikaa alle 20 minuuttia ja ottelutapahtumien hallinta kertoivat siitä, että Lada tarvitsisi ihmeen edes taistellakseen voitosta. Ja luovuttaneelta Lada sen jälkeen näyttikin.

Nopean 4-0 maalin jälkeen ottelun tempo tippui entisestään. Lada oli kuin… Noh, Lada formuloiden parissa. Kesy, vaisu ja asemansa tietävä. Jokerit puolestaan ei enää edes pyrkinyt esittämään parastaan, vaan peli oli käytännössä siinä. Enää jännitettäväksi jäi tasan kolme asiaa: kestäisikö Zapolskin nolla, katkeaisiko Tolvasen pisteputki ja päättyisikö peli neljän maalin eroon. sekä molemmat joukkueet että katsojat ymmärsivät tilanteen: ottelu oli de facto ohi.

Lopulta Ikosen maalin jälkeen erä oli taputeltu. Zapolskin nolla pysyi, Jokerien neljän maalin voitto pysyi ja Tolvasen pisteputki katkesi. Heti erän alkuun tullut 4-0 maali käytännössä varmisti sen, että ottelu oli siinä. Ikosen maalin jälkeen ei paljoa kerrottavaa jäänyt, mitä nyt aivan ottelun loppuun Lada sai hieman hallittua peliä.  

4-0, 13. voitto putkeen ja ei huolen häivää Jokereilla. Ottelu ei ollut mikään pelillisesti huikea esitys, vaan Jokerit teki tarvittavan ja Lada mitä pystyi. Odotettu 13. voitto putkeen tuli otettua, eikä ulospuhalluksesta ollut tietoakaan. Jokerit pelasi järkevästi, tehokkaasti ja ei antanut kotijoukkueelle käytännössä saumaa haastaa missään vaiheessa. Ja tämä on se, mistä tämän kauden Jokereissa pidän. Joukkueen rutiinitaso on huikea, ammattiylpeys pakottaa tekemään tarvittavan ja joukkue vihaa häviämistä.

Turha tätä ottelua on sen suuremmin purkaa kappaleisiin. Heikkoja yksilöitä on vaikea löytää, tänään ei kenenkään täytynyt loistaa ja Jokerit oli jokaisella osa-alueella selvästi parempi. Voittoputken jatkuminen on erittäin hyvä asia, mutta sunnuntaina veri vasta punnitaan. Kotijää, sunnuntai ja vastassa entisen meidän miestemme valmentama Ufa. Se on se mittari, joka kertoo sen, missä mennään. Ei torstainen pelailu Ladaa vastaan.

Ottelun avauserän alkupuolisko oli suoraan sanoen yhtä maalia. Vain kolmen minuutin pelin jälkeen Traktorin Nick Bailen vihellettiin jäähyboxiin hänen mailansa osuttua Peter Reginiä kasvoihin. Alkuun ylivoima näytti jo valuvan kasaan, ja ylivoiman vaarallisimman paikan oli saanut kotijoukkue Palolan harhasyötön seurauksena. Sivuhuomiona, että laukausta maalia kohden ei tilanteesta tullut. Lopulta, kun yhdeksän sekuntia ylivoimaa oli jäljellä, Gilroyn siniviivalaukaus löysi tiensä verkkoon.

Avauserän kovanonnen soturiksi näytti kotijoukkueelta nousevan Bailen. Alle puoliminuuttia Jokerien maalista hänet vihellettiin toistamiseen jäähyaitioon, tällä kertaa koukkaamisesta. Tälläkin ylivoimalla tuli tulosta, kun John Norman hiljensi Tšeljabinskin yleisön 2-0 maalillaan. Ajassa 6:42 Bailen oli todistanut kahta maalia jäähyaitiosta, kotijoukkueella ei ollut yhtään laukausta maalia kohden ja Jokerit oli saanut mitä parhaimman startin ottelulle.

Hyvän alun jälkeen Trakor kuitenkin päästettiin mukaan peliin Jokerien jäähyillessä. Kolme jäähyä, vaikkakin pari ehkä helpohkoa vahinkojäähyä, ovat liikaa. Tällä kertaa alivoima pelasi hyvin ja Zapolski hoiti paikat kiitettävästi, mutta isoja kehuja ei jäähyistä voi antaa. Traktorille annettiin turhaan paikka tulla takaisin mukaan peliin, ja momentumin kääntyessä 2-0 on nopeasti kääntynyt tappioasemaksi.

Kokonaisuudessaan erä oli Jokereilta vähintäänkin kelvollinen. 2-0 erätaukolukemat ovat aina hyvä uutinen, samoin kaksi ylivoimamaalia kahdella kokeilulla, samalla kun alivoimia tapettiin yhteensä kuuden minuutin edestä. Vaikka jäähyjen avulla Traktorille annettiin mahdollisuus tulla mukaan peliin, ei se sinänsä heikennä erän kulkua. Täydellisyyttä tavoiteltaessa on tästä annettava kritiikkiä, realistina taas hyväksyttävä se, että 20 minuutin täydellinen dominointi ei käytännössä toteudu koskaan ja erän aikana tapahtuvat aaltoilevat. Erätauolle olikin siis mukava lähteä näin vierasjoukkueen lasit silmillä.

Aivan kuten avauserässäkin kävi, toisen erän alussa Jokerit sai taas ylivoimatilaisuuden. Tällä kertaa Tolvasen lyömät tahdit eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta, vaan ottelun ensimmäinen maaliton ylivoimatilanne Jokereille näki päivänvalon.

Lopulta erä päättyi maalittomana. Molemmilla oli omat paikkansa, mutta niin Zapolski kuin Traktorin Vitali Demchenko hoitivat hommansa kiitettävästi. Erikoista kyllä, molemmille avautui alivoimalla jopa ylivoimaa parempia tekopaikkoja. Jokerien näkökulmasta erä oli periaatteessa ihan hyvää tekemistä, mutta käytännössä alivoimalla pelaavaa vastustajaa ei saa päästää läpiajoon, ja omat ylivoimat tulisi käyttää avauserän tapaa. Kolmanteen erään lähdettäessä siis tilanne oli kutkuttava. Kahden maalin johtoasema on nopeasti käännetty, mutta tällä kaudella Jokerit ei ole pahemmin puristanut kolmannessa erässä mailaa. Käsikirjoitus kuitenkin oli selvä. 3-0 olisi melkoinen niitti ottelulle, kavennusmaali taas saattaisi johtaa pitkään iltaan.

Kolmas erä ei kahden ensimmäisen mukaisesti alkanutkaan nopealla Traktorin jäähyllä. Sen sijaan erityisesti ensimmäinen viisiminuuttinen oli melkoisen sekavaa peliä. Molemmat joukkueet syyllistyivät poikkeuksellisen suureen määrään harhasyöttöjä, saaden silti hyviäkin tekopaikkoja aikaan. Jokerit oli myös aavistuksen laskenut hyökkäysintoaan, keskittyen enemmän johdon varjelemiseen. Mistään passiivisesta peruuttelusta ei kuitenkaan vielä ensimmäisellä vitosella ollut kyse, vaan pikemminkin viisaasta pelaamisesta.

Mitä pidemmälle erä eteni, sitä enemmän Traktor nosti hyökkäystään. Jokereille avautui tätä kautta muun muassa Eeli Tolvasen läpiajo, mutta myös kotijoukkue sai omat paikkansa. Vajaa pari minuuttia ennen loppua Jokerit pääsi jo tolppaan asti Palolan laukauksen seurauksena, mutta ottelun lopullinen niitti tuli vain reilu minuutti ennen peliajan päätöstä.

Avauserän maali oli Gilroylle hänen KHL-uransa 99. Ja kun Gretzkyn kunniaksi tuplaysiin päästiin, niin turha siihen on pidemmäksi aikaa jäädä. Vain reilu minuutti ennen peliajan loppua Gilroyn siniviivalaukaus löysi tiensä verkkoon, ja Jokerien 12. voitto putkeen oli selviö. Lopun suurin jännitys oli enää se, kestääkö loistavan illan pelanneen Zapolskin nolla. Ja kestihän se.

12 täynnä, se on kova suoritus. Tänään Jokerit pelasi kelpo ottelun, mutta parannettavaakin jäi. Ja se on hyvän joukkueen merkki. Vaikka ollaan vasta lokakuussa, tältä joukkueelta voi odottaa paljon pudotuspeleissä. Jokerit ei tällä kaudella jäädy pahoissa paikoissa, pelaa fiksusti ja erikoistilanteissa joukkue on vahvimmillaan. Seuraava ottelu onkin mielenkiintoinen, sillä voittoa numero 13 käydään hakemassa Jokereille AJ Niemen kautta niin rakkaan Lada Toljatin vieraana. Sitä odotellessa. 

40 ottelua olisi vielä runkosarjaa jäljellä. Se on paljon, ja vielä Jokerit ehtii katkaisemaan voittoputkensa, häviämään otteluita putkeen ja pettymään useita kertoja. Nyt on kuitenkin hyvä fiilis näin kannattajan näkökulmasta. Tärkeät pelaajat suorittavat kovalla tasolla, voittoja tulee yksi toisensa jälkeen ja joukkueen rutiinitaso on kova. Katsotaan, miten iloinen tai surullinen tästä kaudesta lopulta tuleekaan.