Viime yönä se varmistui. Leijonat ei tule pelaamaan tämänkertaisen World Cupin mitalipeleissä, kuten jo ennen turnausta ennakoinkin. Toki teoreettiset mahdollisuudet ovat olemassa, mutta se vaatisi jopa odottamatonta tulosta kahdesta ottelusta. Eilen Suomi pelasi hyvän ottelun Ruotsia vastaan, mutta se ei vain riittänyt. 2-0 ei ole huono tulos tai huonon pelin tulosta, mutta eilinen esitys ei vain riittänyt. Ruotsi oli hyvä ja pienet marginaalit ratkaisivat. Ja ne marginaalit olivat huomattavasti pienemmät kuin pelkäsin ennen ottelua.

Ottelu oli loppuun asti voitettavissa. Kun Loui Eriksson pisti kiekon toisen kerran Suomen verkkoon, pelikello pysähtyi aikaan 59:57. Yksi pomppu toisin, ja peli olisi ollut tasan. Ruotsin voitto ei missään nimessä ollut vääryys, mutta vääryys ei myöskään olisi ollut tasapeli varsinaisen peliajan jälkeen tai jopa Suomen voitto. Sen verran hyvin Suomi pelasi.

Kun turnaus käytännössä on ohi, on syytä hieman paneutua syihin turnauksen tulevalle päättymiselle. Ei, toivon loppuun asti Suomen vielä menevän jatkoon. Ja kyllä, realistina en pidä tätä todennäköisenä skenaariona. Vaikka urheilussa kaikki on mahdollista, realismi pelastaa usein pettymyksiltä.

Mennään sitten suurimpaan ongelmaan.

Maalivahdit:
KOSKINEN Mikko, SKA Pietari, KHL
RASK Tuukka, Boston Bruins, NHL
RINNE Pekka, Nashville Predators, NHL

Puolustajat:
JOKIPAKKA Jyrki, Calgary Flames, NHL
LEPISTÖ Sami, Salavat Yulaev Ufa, KHL
LINDELL Esa, Dallas Stars, NHL
MÄÄTTÄ Olli, Pittsburgh Penguins, NHL
POKKA Ville, Chicago Blackhawks, NHL
RISTOLAINEN Rasmus, Buffalo Sabres, NHL
VATANEN Sami, Anaheim Ducks, NHL

Hyökkääjät:
AHO Sebastian, Carolina Hurricanes, NHL
BARKOV Aleksander, Florida Panthers, NHL
DONSKOI Joonas, San Jose Sharks, NHL
FILPPULA Valtteri, Tampa Bay Lightning, NHL
GRANLUND Mikael, Minnesota Wild, NHL
HAULA Erik, Minnesota Wild, NHL
JOKINEN Jussi, Florida Panthers, NHL
KOIVU Mikko, Minnesota Wild, NHL
KOMAROV Leo, Toronto Maple Leafs, NHL
KORPIKOSKI Lauri, Edmonton Oilers, NHL
LAINE Patrik, Winnipeg Jets, NHL
LEHTERÄ Jori, St.Louis Blues, NHL
TERÄVÄINEN Teuvo, Carolina Hurricanes, NHL

Maalivahtiosasto on kova. Rask ja Rinne ovat NHL:ssä ykkösmaalivahteja, jotka pelaavat seuroissaan juuri niin paljon kuin tahtovat. Eivät ehkä NHL:n kolmen parhaan maalivahdin joukossa, mutta silti aivan riittävän hyviä torjumaan tässä turnauksessa. Koskinen on selkeä kolmonen, mutta hänkin on loistava maalivahti. Tuskin pahasti menee metsään, jos totean hänen olevan mahdollisesti jopa paras Euroopassa pelaava maalivahti.

Puolustus on puolestaan erittäin kapea. Ristolainen, Määttä ja Vatanen ovat NHL:ssä jo melkoisia seppiä, mutta eivät kuitenkaan vertailukelpoisia Weberin, Karlssonin tai kumppanien kanssa. Pokka, Jokipakka ja Lindell ovat puolestaan jo väärässä turnauksessa. He ovat NHL:n porteilla roikkuvia lupauksia, eivät vielä NHL-tason varmoja suorittajia. Lepistö on yksi parhaista puolustajista Euroopassa, mutta NHL:ään hänellä olisi pitkä matka hänelle sopivaan rooliin.

Hyökkäyksessä noin puolet ovat NHL:ssä paikkansa vakiinnuttaneita pelaajia ja pienin varauksin vain Barkovia voi pitää tähtipelaajana. Koivu voi olla johtajana NHL:n aatelia, mutta pelillisesti hän ei ole se Crosbyn tasoinen liideri. Aho ja Laine ovat vielä täysin keltanokkia tälle tasolle, Haula ja Teräväinen puolestaan melko vakaasta NHL-asemastaan huolimatta pienoisia raakileita. Liian paljon tulosvastuusta on ollut sellaisten pelaajien harteilla, jotka eivät joko ole vielä valmiita, tai joilla taso ei riitä.

Kokoonpanon osalta vertailukohta Ruotsiin on periaatteessa epäreilu, periaatteessa täysin validi. Epäreilu siinä mielessä, että Ruotsilla on asettaa joka paikalle kovempia pelaajia. Heidän joukkueensa kantavat voimat ovat pelipaikkojensa aatelia koko maailmassa, heidän ikärakenteensa on terveempi ja heillä on huomattavasti kovempi kilpailu pelipaikoista. Toisaalta jos verrataan maajoukkueita 15 vuotta takaperin, olivat Suomi ja Ruotsi käytännössä tasavahvoja. NHL:n kirkkaimpien tähtien määrässä ei ollut huomattavaa eroa, parhailla pelatessa molemmat saivat kasaan tasavahvat joukkueet paperilla ja maajoukkueturnauksissa yksittäisiä MM-kisoja lukuun ottamatta molemmat lähtivät kisoihin toisiaan vastaavilla odotuksilla.

Suomen onkin ymmärrettävä se, että yksikään sukupolvi ei ole tae turvatusta tulevaisuudesta ikuisuuksiin. Ruotsi tämän ymmärsi vähän vaikeampien aikojen jälkeen, ja Peter Forsbergin, Sundinin tai Lidströmin jälkeen uudet soihdunkantajat olivat heti saatavilla. Suomi puolestaan menetti monta ikäluokkaa, ja hintaa maksettiin nyt. Onneksi Suomi ei kuitenkaan ole Tshekin tai Slovakian tilanteessa, vaan Suomelta on nousemassa tukku lahjakkaita nuoria.

Suomen tilannetta kuvaa se, että käytössä on paras mahdollinen joukkue. Jos itse joutuisin käytössä olevista palikoista kasaamaan joukkueen, olisi se suurilta linjoiltaan täysin identtinen tämän kanssa, ja nyansseiltaankin korkeintaan hienoisesti poikkeava. Suomi joutui ammentamaan tähän turnaukseen pelaajat äärimmäisen pienestä ammeesta, ja kompromisseja oli pakko tehdä. Esimerkiksi Lindell oli täysin oikea valinta joukkueeseen, vaikka hänen tasoisensa kaverin ei pitäisi tässä turnauksessa pelata. Parempiakaan ei vain ollut tarjolla.

Jos kuitenkin täytyy etsiä positiivisia asioita, on tämä turnaus Suomen kannalta tärkeä. Tämän kautta muutama nuori timantti saa varmasti motivaatiota ja tärkeää kokemusta. Seuraavien olympialaisten runko tulee näistä nuorista, ja tällaiset turnaukset ovat parasta mahdollista harjoitusta. Tämän turnauksen takia yksikään suomalainen nuori nouseva pelaaja ei taannu, vaan moni varmasti löytää syyn treenata kovemmin, oppii pelaamaan yhteen maajoukkueen rungon kanssa ja törmää realiteetteihin. Menestys aikuisten parhaiden kanssa vaatii huomattavasti enemmän, kuin pelaaminen nuorten kisoissa tai Liigassa. Varsinkin Aholle ja Laineelle tämä turnaus oli varmasti hyödyllinen ja opettavainen.

Kuten totesin, Suomella on vielä teoreettiset mahdollisuudet jatkopaikkaan. Kun tätä luet, ovat nekin mahdollisuudet jo mahdollisesti kadonneet, riippuen miten alkulohkon toisessa ottelussa käy. Vaikka Suomi jäisi oman alkueränsä viimeiseksi, ei se ole maailmanloppu. Pikemminkin päinvastoin, se on uuden aikakauden alku: uusi sukupolvi on tulossa, ja ottamassa sen valtikan, joka Selänteeltä, Saku Koivulta, Timoselta, Salolta, Nummiselta ja Lehtiseltä putosi.

Suomen tulevaisuus on hyvä, kuten otsikossakin totesin. Tässä turnauksessa Lindellin ei olisi pitänyt olla kokoonpanossa tai Laineen ja Ahon olla ratkaisevassa roolissa. He kuitenkin olivat, pakon sanelemana. He ovat Suomen tulevaisuus, eikä heidän tarvitse hävetä otteitaan tässä turnauksessa. Hävetä pitäisi vain niiden tahojen, joiden toiminta johti tähän tilanteeseen menetettyjen ikäluokkien muodossa.