Tänään nähtiin kauden toistaiseksi paras kotiottelu kaikilla mittareilla. Tunnelma oli kotisohvalta kuunneltuna hyvällä tasolla, molemmat joukkueet pelasivat kovalla tunteella, otteluun kuului draamaa ja pistepottikin kasvoi. Tällaiset ottelut ovat parasta mahdollista viihdettä tähän aikaan vuodesta. Tällaiset ottelut ovat esimerkki siitä, miksi urheilu ja eritoten jääkiekko ovat parasta tarjolla olevaa, joko housut jalassa tai ilman housuja.

Aivan kuten ennakoinkin, TsSKA tuli erittäin kovalla liikkeellä otteluun. Se ei jättänyt alussa mitään epäselväksi, vaan latoi ensimmäisen maalin jo heti alkuun. Maali sinänsä tuli Jokerien avustuksella Zapolskin torjuttua kiekon suoraan sektoriin ja Popovin päästyä ilman estelemistä iskemään irtokiekon verkkoon. Harmittava maali, ja ehkä olisi ollut vältettävissä huolellisemmalla pelillä. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että TsSKAn kuvio näytti harjoitellulta: irtokiekkoon johtanut laukaus oli selkeästi lauottu juurikin irtokiekko mielessä. Se legendaarinen takapatja onnistui tänään.

Jokerit kuitenkin kuittasi matsin tasoihin paikan tultua. Jokerit pääsi kahden miehen ylivoimalle ja lopulta Huhtala passasi avopaikan Reginille. Tärkeään paikkaan kapteeni teki kauden toisensa, sillä tasoituksen lisäksi Jokerit sai selkeää boostia maalista. Ottelun ensimmäisen erän loppuhetket olivatkin yhtä Jokerinäytöstä myös TsSKAn toisen jäähyn päätyttyä. Melkein voisi sanoa, että summeri pelasti moskovalaiset, sen verran vahvasti momentum oli Jokereilla.

Toinen erä alkoi hieman toisintona ensimmäisestä. Ensin muutama jäähy ja lopulta TsSKA johti taas peliä. Käytännössä maali oli toisinto Jokerien vastaavasta. Tilastoihin maali jäi yhden miehen ylivoimalla tehtynä, mutta käytännössä jäähyltä päässyt Regin ei ehtinyt vaikuttaa pelinkulkuun. Ehkä hieman alivoimapeli passivoitui ensimmäisen jäähyn päättymiseen, valitettavaan tapaan.

Ja jos ylivoimaa on tällä hetkellä voivoteltu, tänään ylivoima oli kunnossa. Jokerien toinen tasoitus tuli ylivoimalla Genowayn pyssyttäessä viivasta ja Niemen lopulta (ehkä) ohjatessa mailanvarrellaan. Omaan silmääni maali näytti menneen suoraan Genowayn laukauksesta, mutta samapa tuo. Isoa kuvaa se ei muuta. Erikoista onkin, että Jaakola on saanut vastuuta ykkösylivoimassa Genowayn sijasta. Genoway on kuitenkin kaikilla mittareilla mitattuna parempi ylivoimaviivapelaaja kuin Jaakola.

Genoway haki tosissaan Gordie Howen mukaan nimettyä hattutemppua. Toisen erän aikana TsSKAn Mursak kuuemani aivan tyystin ja hyökkäsi jokeripakin kimppuun. Taustalla oli aivan tavanomainen kamppailutilanne, mutta jostain Mursak poltti päreensä aivan tyystin. Hanskoitta pelattu miniottelu ei jäänyt historiaan minään eeppisenä kiekkotappeluna, mutta kuvasti hyvin iltaa: molemmat pelasivat kovalla tunteella ja ajoittain tahtoa oli enemmän kuin taitoja.

Kolmannessa erässä TsSKA meni taas johtoon Da Costan maalilla, tosin johto ei kauaa kestänyt. Hieman paitsiolta haiskahtanut lämäri päätyä kohti pysähtyi Kuldaan ja tippui Da Costalle vapaaseen paikkaan. Da Costa toimittikin kiekon maaliin, mutta Jalonen haastoi tilanteen. Videolla kiekko näytti ylittäneen juuri ja juuri sinisen, ja maali hylättiin. Da Costan maali kesti muutaman minuutin todellista aikaa, eikä sekuntiakaan tehokasta peliaikaa. Aikanaan Westerlundia kritisoitiin siitä, että reagointi pelin aikana oli nollaluokkaa. Jalonen puolestaan on osoittautunut tässä kohdin aivan toisen tason tekijäksi.

Jatkoajalle siis mentiin. Jatkoajalla Ozhiganovin jäähy 2:41 minuuttia ennen nappasi ilmassa olevan kiekon kouraansa, vei hieman sivuun ja tiputti jäähän. Tuomaristo oli kuitenkin hereillä ja vihelsi miehen minuuteille kiekon sulkemisesta. Vihellys oli täysin oikea, mutta erittäin kova. Usein tällaisissa tilanteissa vastaavat tapaukset jäävät viheltämättä. Jäähyn tullessa Jalonen ottikin aikalisän keitelläkseen myrkkynsä. Ylivoimalla Genoway osuikin Sorokinin kautta yläputkeen, mutta lähemmäs ei Jokerit jatkoajan puitteissa päässyt.

Kuten jokunen lukija on varmasti havainnut, en ole voittolaukauskilpailujen ystävä. Tästä syystä en tarkemmin pistä panoksia tähän sarjaan, vaan totean sekä Hishonin että Huhtalan yrittäneen viedä Sorokinin kahville kilven puolelta. Heikosti meni. Kun TsSKAn yrittäjät, mukaan lukien Jonas Enlund, epäonnistuivat omissa yrityksissään, Jokerien kolmas laukoja Sakari Salminen pääsi tekemään veikkauslaukauskilpailun ensimmäisen ja viimeisen maalin. Da Costalla oli paikka tasoittaa, mutta kävi kuin peliajallakin: ei maalia.

Maalille valittiin, kuten jo ensimmäisestä kappaleesta voi päätellä, Zapolski. Edellisottelun sairastellut maalivahti olikin ehkä hieman erikoinen valinta ja turha riski. Molemmilla oli takana hyvä kausi, mutta TsSKAn tasoista joukkuetta vastaan ei riskejä voi liiaksi ottaa. Painoi vielä sairaus tai ei, mutta tänään ei ollut Zapolskin paras ilta. Periaatteessa hän ei imuroinut, mutta käytännössä hän oli erittäin epävarma ja maalit olivat otettavissa. Erittäin tärkeän kopin Zapolski otti kuitenkin viimeisen erän viimeisellä puoliskolla, kun Regin menetti kiekon huonon syötön jälkeen ja TsSKAn pelaaja pääsi läpiajoon. Hyvin Zapolski pelasi, mutta pientä jossiteltavaa toki jäi. Ehkä Helenius olisi pelannut paremmin, ehkä ei.

Tänään Jokerit oli kauden aiempiin matseihin verrattuna hyvä. Joukkue oli aiempaan nähden organisoidumpi, pelasi isolla sydämellä ja ei antanut vastustajan pyörityksen, loukkaantumisen tai tappioasemassa olemisen horjuttaa. Tänään on helppo hymyillä, ja ainakin allekirjoittanut korkkasi hyvän viinipullon voiton kunniaksi. Vaikka täyttä pistepottia ei tullutkaan, se ei haittaa. Tämä on hienoa.

Yleisöä kuulutettiin olevan paikalla 10244, ja tänään tuntui yleisö olevan hyvin mukana ainakin television perusteella. Kylmiä väreitä suorastaan tuli koettua kolmannen erän lopussa, kun fanikatsomo ryhtyi chanttaamaan hypnoottista matraa ”janiritajaniritajaniritajanirita”. Vaikka paljon on muuttunut KHL-vuosien aikana, legendat eivät kuole koskaan ja historiansa unohtava kieltää itsensä. Jokerit muistaa omat legendansa. Jani Rita on Jokeri, eikä Jokereita unohdeta ikinä.  Ja jotta Jokereita ei olisi ollut tarpeeksi, myös Semir Ben Amor oli katsomossa virnuilemassa. Hyvin harva HIFK:n kasvatti on niin suuri kulttisuosikki Ilmalassa ja niin suuri vihollinen Nordiksella kuin Semir.

Ennen ottelua toivoin, että tuloksesta riippumatta odotan esitystä, jonka jälkeen joukkueesta voi olla ylpeä. Tänään Jokerit täytti tuon toiveen, ja joukkueesta on jumalauta pakko olla ylpeä. Hieno taistelu, hieno asenne ja moskovalaiset saivat taas oppia siitä, että Helsinki on kiva paikka vain kaukalon ulkopuolella. Tästä on hyvä jatkaa vieraskiertueelle.

Kiitos Jokerit.