Vaikka NHL:än vuotuisesta varaustilauksesta on jo tovi, päätin silti hieman tarkastella lukuja. Tällä kertaa otin kuitenkin tarkasteluun vain vuosien 2005 ja 2010 väliset vuodet ja näistäkin vain kymmenen ensimmäistä varausta. Syykin tähän on selvä: vuoden 2005 varaukset varattiin NHL:n lakkokauden jälkeen ja jättämällä vuoden 2010 jälkeiset varaukset kokonaan laskuista, pystyin eliminoimaan ne pelaajat, joiden NHL-ura alkoi aavistuksen myöhemmin syystä tai toisesta, tai jotka vaihtoehtoisesti kehittyivät aavistuksen odotettua hitaammin. Lisäksi pyrin valitsemaan ajankohdan siten, että NHL:n sääntömuutosten vaikutus olisi mahdollisimman pieni: muun muassa tiukentunut tuomarilinja ja sitä kautta nopeutunut peli painotti erityyppisiä pelaajia kuin aiemmat draftit.

Tilasto keskiarvojen osalta näyttääkin seuraavalta:

Huom. Vuoden 2005 viitosvaraus Carey Pricen kohdalla laskettu vain kaudet ja pelit pelipaikan takia. Kyseessä on maalivahti. Alkuperäiset luvut Eliteprospectsista.  

Puhtaasti tilastoja katsoessa näyttää vahvasti siltä, että varausvuorot 1.-5. tuottavat lähes varmasti vähintäänkin kohtuullisen NHL-pelaajan. Tässä otannassa ainoastaan 2007 neljäntenä varattu Thomas Hickey on pelannut alle 300 NHL-ottelua, tosin kolmen viimeisen kauden ottelut ovat 82-81 ja 62 ja sopimus jatkuu vielä. Näyttääkin siltä, että varausvuorojen käyttö on parantunut menneistä vuosista.

Pelipaikkojen vaikutus on varsin suuri keskiarvoon. Esimerkiksi ykkösvarausten maalimäärä nousu lukemaan 248 jos puolustajana pelaavaan Erik Johnsonia ei olisi huudettu ensimmäisenä. Tässä kohdin onkin syytä huomauttaa, että puolustajia harvoin varataan noin korkealla numerolla ja otannan kaksi parasta maalintekijää (Crosby 338, Kane 251) ovat ykkösvarauksia. Puhtaasti pisteitä laskemalla siis puolustajien pisteet vaikuttavat enemmän ykköskierroksen ulkopuolisiin pelaajiin.

Kahdeksas kierros on selkeä vedenjakaja ollut kyseisen ajanjakson drafteissa. Vuoden 2008 draftissa huudettu Zach Hamill jäi Pohjois-Amerikassa farmijyräksi, pelaten 349 AHL-ottelua ja 20 NHL-ottelua ennen siirtymistään Eurooppaan. HPK:n riveissä hän teki 58 otteluun tehot 16+19, mutta varmasti sekä mies itse että hänet varannut Boston Bruins eivät olleet tyytyväisiä urakehitykseen. 2008 Starsin huutama Scott Glennie puolestaan edusti Dallas Starsia ainoastaan yhdessä ottelussa, AHL-pelejä kertyi 230. Glennien osalta ensimmäinen kokonainen AHL-kausi (70o, 12+25) oli varsin kohtuullinen, mutta seuraavalla kaudella pelejä kertyi vain 37. Kun vielä kausi 2015-16 jäi loukkaantumisten takia kokonaan väliin, jäi Starsille varausvuorosta käteen pelkästään farmipelaaja.

Varausvuorojen osalta tilanne on varsin selkeä. Jos tarjolla on joku ikäluokkansa parhaista ja loukkaantumisia ei tule, varattu pelaaja tulee luomaan edes jonkinlaisen uran NHL:ssa. Jokaisesta ei tule Crosbyn tyylistä tulevaa HHOF-jäsentä ja varanneen joukkueen kapteenia, vaan osa tekee uransa muualla, päätyy hieman ennakoitua pienempään rooliin tai ei nouse aivan sarjan kirkkaimpien tähtien joukkoon. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että NHL-varaamisen kehittyminen on kärkikolmikossa varatuille pelaajille ollut miljoonien dollarien arvoinen sopimuksissa mitattuna.

Hyvä esimerkki NHL-varaamisen kehittymisestä on esimerkiksi vuoden 2009 ensimmäinen varauskierros. Vain yksi Philippe Paradis jäi kokonaan ilman NHL-pelejä ja jo mainittu Glennie sai vyölleen yhden. 2002 ensimmäisellä kierroksella ilman pelejä jäivät Jesse Niinimäki, Martin Vagner, Mike Morris ja Jakub Koreis, Jonas Johansson pelasi yhden pelin ja Petr Taticek kolme. Vuotta aiemmin ilman pelejä jäi Igor Knyazev, Jens Karlsson ja Adrian Foster, Adam Munro sentään sai 17 peliä kahden kauden aikana.

Vaikka varaaminen on ehkä kehittynyt, ei se kuitenkaan ole mitään aina tuloksiin johtavaa toimintaa. Vuoden 2007 ensimmäisen kierroksen varauksista peräti viisi jäi ilman NHL-kokemusta ja keskimäärin kyseisen vuoden ensimmäisen kierroksen varaukset ovat pelanneet vain 340 ottelua. Patrick Kanesta tuli toki yksi NHL:n kirkkaimmista tähdistä ja moni muu on luonut hyvän uran, mutta valitettavan monella NHL-ura jäi tekemättä kokonaan tai jäi lyhyeksi. Surullisin kohtalo oli toki Aleksei Tšerepanovovilla, joka kuoli sairastapaukseen kesken ottelun.

Vaikka varausvuoro isossa kuvassa kertookin paljon pelaajan tasosta, ei alhainen varausvuoro tai varaamatta jääminen ole yksilön kannalta liian suuri este. Valtaosa alhaisimmilla varausvuoroilla varatuista ei tule tekemään NHL-uraa, mutta yksittäiset pelaajat voivat sen tehdä. Kaudeksi 2008-09 varaamaton Antti Niemi teki NHL-sopimuksen ja lopulta hänelle on kertynyt satojen otteluiden lisäksi Stanley Cup Chicagon ykkösmaalivahtina. Vuonna 2008 varattiin 23 maalivahtia ja yhdenkään ura ei ole ollut läheskään yhtä hyvä kuin Niemellä. Ensimmäisellä kierroksella varatuista Chet Pickardille ei otteluita kertynyt yhtään ja Tom McCollum pelasi neljän kauden aikana kolmessa ottelussa.