Kohta alkava World Cup on saanut osakseen jo paljon mediahuomiota. Viaplay pyörittää sarjaa leijonien valmistautumisesta, jokainen urheiluaiheinen media kertoo turnauksesta ja tarinat vanhoista Canada ja Word Cupeista ovat hyvin esillä. Ja syytä tälle onkin, onhan kyseessä erittäin kovatasoinen turnaus. Ilman ongelmia ei turnaus kuitenkaan ole alkamassa, vaan dopingtestaus on aiheuttanut Suomessa ja Ruotsissa jopa pienoisen kohun.

NHL on linjannut hoitavansa testauksen itse omien käytäntöjensä ja dopinglistojensa kanssa, eikä WADA saa pelaajia testata. Tilanne onkin varsin ristiriitainen. NHL pyörittää suurta bisnestä, joka tavoittaa miljoonia katsojia useilta mantereilta. Kun liiketoimintaa pyörittävä taho vastaa myös dopingtestauksesta, on testauksen toimivuus hyvinkin kyseenalaista. NHL:lle yksikin käry, tapahtui se miten tahansa, olisi suuri katastrofi. PR haitat, yhdysvaltalaisen median paine ja fanien reaktiot tulisivat järjestävälle taholle kalliiksi ja vaikutuksia olisi NHL-kaudelle asti.

Hyvä esimerkki ongelmista nähtiin Sotshin olympialaisten yhteydessä, kun Ruotsin Nicklas Bäckström kärysi allergialääkkeestä. Pelaajalle suurimmat seuraamukset olivat finaalin seuraaminen katsomosta ja häpeä, mutta laji sai osakseen paljon negatiivista huomiota. Kun nyt kisat ovat NHL:n vetämät, olisi vastaava käry vielä suurempi asia. NHL ei yksinkertaisesti pysty ottamaan sitä riskiä, että joku pelaaja kärähtäisi loppujen lopuksi mitättömästä aineesta. Samoin NHL ei pysty ottamaan riskiä siitä, että jokainen pelaaja taustajoukkoineen olisi täysin ”turvassa” eri dopinglistojen kanssa.

Puolueeton elin, kuten WADA, olisi testauksen luotettavuuden kannalta ensiarvoisen tärkeä asia. Kun testauksesta vastaavalla taholla ei ole vastaavia jääviysongelmia kuin järjestäjällä, on testaus aina kyseenalaista. Vaikka kaikki asiat menisivät kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti, jo pelkästään väärinkäytösten mahdollisuus asettaa testauksen huonoon valoon. Bäckströmin tyylinen tapaus on huomattavasti helpompi tuoda esille, jos päätös ei vaikuta julkistajan omaan liiketoimintaan. Aivan samasta syystä muun muassa oikeusvaltiossa yksi instanssi ei luo sääntöjä, valvo niiden toimeenpanoa ja rankaise niitä rikkoneita itse.

Doping ei ole suuri ongelma jääkiekossa. Toisin kuin monissa muissa lajeissa, ei 5-10% prosentin parannus esimerkiksi voimaan tai nopeuteen ole avain onneen. Painonnostajalle tai pikajuoksijalle etu on havaittavissa suoraan tuloksista, jääkiekossa vastaavaa ei ole. Urheilullisin joukkue ei aina voita. Toisaalta dopingin etuja ei voi täysin kieltää. Se mahdollistaa tehokkaamman harjoittelun parantamalla muun muassa palautumista. Olisikin naiivia väittää jääkiekkoa lajina täysin puhtaaksi. Sitä se ei ole, vaikkakin jo lajin luonteen takia ongelma on aivan toista luokkaa kuin joillakin muilla lajeilla. 

Noh, nautitaan me penkkiurheilijat kovatasoisesta kiekosta.