Erilaiset tribuutti- ja teemaottelut eivät ole olleet Jokereille helppoja. Vertailukohtia voi etsiä esimerkiksi talviklassikoista tai eri juhlaotteluista, lähtökohtaisesti takkiin on tullut kovalla prosentilla. Tänään Lokomotivia vastaan pelattu ottelu ei jäänyt historiaan kauniina kiekollisena juhlana, mutta ainakin kasaan saatiin kolme pistettä ja nähtiin maaleja.

Jokerit lähti otteluun totutun huolimattomasti. Heti ottelun alussa nähtiin tilanne, jossa Joensuun heikko syöttö viivaan ei ollut lähelläkään omia pelaajia, ja kiekkoon keskialueella ensimmäiseksi ehtinyt Jalvanti tarjosi sokkona nappisyötön jäätä mailallaan koputtaneelle Lokomotivin pelaajalle. Maali jäi syntymättä, mutta tämä kuvasti hyvin Jokerien erää. Kun fokus ei ole pelissä, virheet seuraavat virheitä.

Vielä Jalvannin syötöstä ei Lokomotiv päässyt iskemään, mutta kauaa siihen ei tarvittu. Ajassa 5:24 Denis Osipov sai iskettyä kiekon Zapolskin taakse. Taas vaihteeksi maalineduspeli oli lepsua, eikä sinne tulemista tehty hankalaksi tai epämieluisaksi. Jokerit juoksi kiekon perässä, päästi Rafikovin vapaasti nousemaan maalille ja Osipovin ei ollut vaikea iskeä irtokiekkoa sisälle. Kauteen lähdettäessä piti maalineduspelin olla edelliskauteen verrattuna huomattavan paljon parempaa, mutta ainakaan omassa päässä taso on suorastaan romahtanut edellisiin kausiin nähden.

Ensimmäinen erä meni Jokereilta enemmän tai vähemmän ”ohi”. Lokomotiv hallitsi peliä ja hyökkäysalueella Jokerien vaarallisimmat tilanteet tulivat käytännössä alivoimalla vastahyökkäysten avulla. Järjestelmälliseen peliin ei Jokereista ensimmäisessä erässä, vaan Lokomotiv oli dominoivampi. Erätaukohaastattelussa Lajunen tekikin varsin selväksi sen, että Jokereilla ei vauhti riitä, vaan sekä kiekon että miesten pitää liikkuva enemmän ja nopeammin. En voi olla Lajusen kanssa ainakaan eri mieltä.

Toiseen erään Jokerit tuli kohtuullisella jalalla, ja ajassa 22:05 Lokomotivin Kadeikin sai kaksiminuuttia koukattuaan Kerästä. Ylivoima ei alkuun näyttänyt tuottavan tulosta, vaan Lokomotiv pystyi puolustamaan Jokerit alueen ulkopuolelle. Kuin puskista Muryagin kuitenkin torjui helpon kiekon sektoriin olettaen puolustajan olevan hereillä, Joensuu nappasi irtokiekon, vei keskelle ja laittoi kiekon verkkoon. Jos koko joukkue pelaisi samalla asenteella kuin Joensuu, olisi tämä kausi yhtä juhlaa.

Seuraava ylivoima ei sitten alkanutkaan yhtä iloisesti. Huhtalalta tuli aloituksen jälkeen vaarallinen laukaus maalia kohti, mutta tolppaan osunut laukaus avasi Lokomotiville 2-1 vastahyökkäyksen. Ainoana puolustajana tilanteessa ollut Jaakola yritti blokata syöttölinjan heittäytymällä, mutta ohjasikin kiekon omaan verkkoon. Joskus tuuriakaan ei ole mukana. Hyvin harvoin tällaisista tilanteista avautuu ylivoimahyökkäystä, ja harvoin syöttölinjan blokkaava puolustaja ohjaa kiekkoa omaan verkkoon.

Lopulta Jokerit pääsi kuitenkin taas tasoihin ajassa 30:42. Mäki sai kiekon Lokomotivin laidanvaihdon epäonnistuttua, päästen näin 2-1 hyökkäykseen Niemen kanssa. Niemi spurttasi kohti maalia ja pääsi yhdellä kosketuksella ohjaamaan Mäen syötön sisälle. Näin pitääkin päättää ylivoimahyökkäykset: paljon vauhtia, suunta kohti maalia ja huolellisuutta niin syötössä kuin sen ohjaamisessakin.

Ensimmäisen kerran ottelussa Jokerit pääsi johtoon Jaakolan ylivoimamaalilla, kun toista erää oli noin minuutti jäljellä. Kun maski on kunnossa ja laukaus saadaan maalia kohti, hyviä asioita tapahtuu. Maalivahdin on vaikea torjuja kiekkoja, jos ei näe edes laukausta. Vaikka Jaakolalla ei ollut tänään paras mahdollinen ilta, tuli maali tärkeään paikkaan Jokerien kannalta. Erän loppuun vielä Kozunin ketju sai hyvän myräkän aikaan, mutta Jokerit kesti. 

Toisen erän maalit siis menivät Jokereille kahdella ylivoimamaalilla 3-1. Harmittavasti Lokomotivin ainoa tuli alivoimalla, mutta erittäin onnekkaiden tapahtumien jälkeen. Jokerit pystyi parantamaan huomattavasti ensimmäisestä erästä, mitattiin sitä sitten maaleilla, pelintasolla tai millä tahansa muulla mittarilla. Jokerien toinen erä oli vielä kaukana loistavasta erästä, mutta silti parannus ensimmäiseen erään oli huomattava. Osaltaan toki parannusta helpotti hieman se, että Lokomotiv jäähyili ja pelasi hieman aiempaa passiivisemmin. Kuvaavaa, että erätaukohaastattelussa Kozun totesikin, että Lokomotivin pitää ruveta taas tekemään töitä.

Kolmannessa erässä Lokomotiv tuli valitettavasti tasoihin Apalkoville merkityllä maalilla. Apalkov heitti viiksiltä kiekkoa maalille, ja Genoway ohjasi kiekon omaan verkkoon. Harmittava takaisku, mutta näitä sattuu. Kun kiekkoa toimitetaan maalille, joskus kiekot pomppivat sisään, vaikka sitten puolustavan pelaajan lavasta. Tästä Jokerienkin pitäisi ottaa oppia, ja toimittaa kiekkoa aktiivisemmin maalille. Nämä maalit eivät ole kauniita, mutta lopputuloksen osalta niiden painoarvo on tasan yhtä ratkaiseva kuin minkä tahansa muun maalin.

Jokerien neljännen maalin alusti taas vaihteeksi ottelun paras pelaaja, Jesse Joensuu. Joensuu antoi päädyssä aivan jäätävän taklauksen Lokomotivin puolustajalle, Regin sai kiekon lapaan ja Salminen oli liukunut takatolpalle. Kronwall jäi Joensuun jyrän alle kuin junioripelaaja konsanaan, joutuen samalla tarjoamaan kiekon Reginille. Joensuu ei ole kaukalon taitavin pelaaja, mutta hän on tällä hetkellä Jokerien tärkein hyökkääjä. Hän raataa, hän repii, hän maalaa ja ajoittain ottaa idioottimaisia jäähyjä. Tänään jäähyjä ei nähty, mutta kaikkea muuta senkin edestä.

Salmisen voittomaali tuli melko varkain Lokomotivin painostettua melko tiiviisti. Maalin jälkeen Jokerit ryhtyi vieläpä puolustamaan entistä tiiviimmin, eikä kolmannessa erässä varsinkaan Salmisen maalin jälkeen nähty suurtakaan hyökkäyspelin juhlaa Jokereilta. Zapolskin johdolla puolustus kuitenkin kesti, Lokomotivin paikoista huolimatta. Ottelun viimeiset viisi minuuttia eivät olleet ensimmäisen erän tapaista kuraa, mutta hermoja raastava puolustustaistelu ei ollut kaunista katsottavaa. Eikä sen kaunista tarvitse olla, tyylipisteitä ei tässä lajissa mitata.

Tänään ensimmäinen erä oli Jokereilta rehellisesti sanoen täyttä kuraa. Voimasanojen käyttäminenkään ei olisi väärin, sen verran luokaton erä nähtiin. Jokerit sai toisessa erässä huomattavan paljon paremmin juonesta kiinni, ja lopulta paikat käytettiin. Viimeisessä erässä Lokomotiv tuli kovaa mukaan, mutta lopulta Salmisen hieman varkain tullut maali oli ottelun viimeinen.

Maalinsuulla Zapolski voitti oman kamppailunsa Muryaginia vastaan selvästi. Venäläisveskaria pidin ennakkoon yhtenä Lokomotivin kulmakivenä, mutta tänään hän oli tavallinen kuolevainen. Joensuun maalin hän voi ottaa omaan piikkinsä kommunikaation petettyä puolustuksen kanssa. Muille maaleille hän oli varsin voimaton, mutta yhtäkään gamesaveria hän ei ottanut. Zapolski puolestaan torjui kaiken torjuttavissa olevan, ottaen tukun äärimmäisen tärkeitä torjuntoja.

Joensuun ja Zapolskin jälkeen toista ääripäätä edusti Joey Hishon. Kanadalainen oli tänään kaukalossa muuten varsin näkymätön, mutta kaksi turhaa ja tyhmää hyökkäysalueen jäähyä ovat liikaa. Virheitä voi sattua, mutta kaksi kertaa sama virhe samassa matsissa on liikaa. Noitakin voisi saada vielä anteeksi tiettyyn pisteeseen asti, jos suorittaminen olisi muutoin paremmalla tasolla. Parin viime ottelun perusteella Hishon näyttää olevan tällä hetkellä äärimmäisen turhautunut, mikä näkyykin tyhminä jäähyinä ja turhana poskensoittona tuomarien suuntaan. Ehkä seuraavaan otteluun olisikin syytä siirtää Hishon ja O’Neill eri ketjuihin.

Ennen ottelua toivoin Jokereilta ehjää 60 minuutin suoritusta. Tänäänkään tuota suoritusta ei nähty, valitettavasti. Pisteet lämmittävät aina ja Lokomotiv on niitä joukkueita, joita vastaan pitää pisteistä pystyä pelaamaankin. Jokerit on osoittanut tällä kaudella usein sitkeyttä tullessaan tappioasemasta rinnalle tai tehdessään pisteiden arvoisia maaleja viimeisillä minuuteilla.

Tiistaina vastaan tulee HK Vitjaz Moskovan liepeiltä. Vitjaz on ehkä hieman yllättäen Jokerien edellä sarjataulukossa, mutta lähtökohtaisesti Jokerit lähtee tuohon otteluun ennakkosuosikkina. Josko silloin nähtäisiin jo Jokereilta ehjä 60 minuutin suoritus?