Ennen ottelua Hartwallilla pidettiin hiljainen hetki poismenneelle kiekkolegendalle Matti Hagmanille. Pieni puhe, hiljainen hetki ja kuva taululla kertovat siitä, miten suuri pelaaja Hagman oli. Kyseessä oli kuitenkin naapurin seuraikoni, lähes meillä kauden tai pari pelannut ja junnuja lyhyen tovin valmentanut henkilö. Hagmanin näytöt Jokereista eivät oikeuta hiljaiseen hetkeen. Hänen näyttönsä muualla oikeuttavat siihen, että hiljainen hetki ja muistaminen ovat itsestään selviä asioita. Tietyt asiat eivät katso seurarajoja.

Nyt on sitten Pihlströmin kotiavaus tehty Jokerinutussa. Edellisen kerran mies taisikin pelata Helsingissä Jokerien paidassa virallisessa ottelussa noin 15 vuotta takaperin junnuissa. Ottelu alkoikin Pihlströmiltä vahvasti, kun heti ensimmäisessä vaihdossa hän loi paikan ja Salminen sai iskettyä kiekon maaliin. Torpedon pelaaja onnistui siirtämään maalin, ja tilanne tarkistettiin videolta. Oikeus ja kohtuus kuitenkin toteutuivat, ja kiekko vietiin keskelle alle minuutin pelin jälkeen.

Jokerien johto kesti kuitenkin vain kymmenisen minuuttia Daniil Ilyinin tasoitettua pelin Torpedon ensimmäisen kunnon hyökkäyksen päätteeksi. Tilanne itsessään oli varsin harmittava. Lajunen avasi omassa päässä kiekkoa laitaan Keräselle. Kiekko kuitenkin stoppasi maassa olleeseen irtomailaan, Keränen ei pystynyt hoitamaan tilannetta ja Torpedo sai myllyn pyörimään. Lopulta Ilyin onnistui kaapimaan Zapolskilta helpohkosti tulleen irtokiekon verkkoon Genowayn ahdisteluista huolimatta. Varsin tyypillinen maali siis: pieni virhe omassa päässä, kiekko rupeaa kiinnostamaan liikaa ja lopulta helppo irtokiekko lyödään maalinedestä sisään.

Ensimmäinen erä oli Jokereilta kokonaisuudessaan hyvä, ja varsinkin ensimmäinen puolisko oli jopa lähellä täyden kympin esitystä. Jokerit teki paljon oikeita asioita, hyökkäsi organisoidusti ja jätti Torpedon telineisiin. Valitettavasti vain Torpedo päästettiin mukaan peliin tasoitusmaalin muodossa. Näitä kuitenkin sattuu, ja erässä oli huomattavan paljon enemmän hyvää kuin huonoa.

Ensimmäisen erän teemaa jatkaen Jokerit aloitti toisen erän vahvasti. Ensin Pihlström loi puolittaisen paikan lähes tyhjästä, ja muutama hetki myöhemmin Mäki sai vietyä Jokerit toisen kerran johtoon. Hyvän esityön maaliin teki ajoittain parjattu Anttila. Mäelle jos jollekin onnistumisia toivoo, ja varmasti kotiyleisö oli tyytyväinen näkemäänsä.

Kolmannen maalinsa Jokerit teki ylivoimahyökkäyksen päätteeksi. Regin ja O’Neill pääsivät kahdestaan yhtä puolustajaa vastaan, eivätkä epäonnistuneet. Regin jakoi kiekon O’Neillille, ja kovassa vedossa oleva pohjoisamerikkalaisvahvistus ei epäonnistunut, vaan pisti kiekon ranteella sisään. Kun pelaaja on kuuma, hän on kuuma. O’Neill on alkanut lunastaa niitä odotuksia, joita häneen on kohdistettu pitkin kautta.

Kolmanteen maaliin näytti myös päättyvän Torpedon pinna. Vain 40 sekuntia O’Neillin maalin jälkeen Daugavins nosti äärimmäisen rumasti kyynärpäänsä Lajusta kasvoihin, ja sai ansaitun suihkutuomion. Lajunen ei vaikuttanut loukkaantuvan tilanteessa, mutta taklaus oli aivan suora kohdistus päähän. Täysin idioottimainen teko, joita valitettavasti voi odottaa Skudran rosvokoplalta. Nämä eivät kuulu tähän lajiin, eikä täysin sattumalta näitä osu keskimääräistä useammin sellaiselle joukkueelle, jonka valmentaja on täysin häikäilemätön.

Kahden erän jälkeen Jokerit oli selkeästi edellä käytännössä kaikkea. Jokerit luisteli enemmän, hallitsi kiekkoa, teki maalit ja puolusti organisoidusti. Daugavinsin idioottimainen teko kuitenkin herätti pientä pelkoa siitä, että vielä voisi leimahtaa. Skudra on niitä valmentajia, joka käyttää aivan kaikki keinot voittaakseen. Ei siis vain kaikki sääntöjen sallimat keinot, vaan aivan yksinkertaisesti kaikki keinot. Pienenä pelkona olikin viimeisen erän alkaminen muutamalla rumalla tempulla voimatasapainon heiluttamiseksi ja momentumin kääntämiseksi. Näitä on Skudralta nähty aiemminkin, eikä vähiten viime vuonna pudotuspeleissä. Vähän esimakua saatiin jo 10 sekuntia ennen toisen erän loppua, kun Osipov taklasi paitsiotilanteessa O’Neillia juuri noin 0,5 sekuntia liian myöhään. Aloituksessa Lauridsen olikin laiturin paikalla pitämässä kuria yllä. Hyvä statement Jaloselta, ja juuri se ero, miksi Westerlund hävisi viime kaudella valmentajien taiston Skudralle.

Kolmanteen erään Skudra lähtikin sekoittamaan pakkaa vaihtamalla kiistattoman ykkösvahtinsa Proskurjakovin Ivan Kasutiniin. Oli tarkoitus mikä tahansa, Joensuu hoiti hommansa taas vaihteeksi kunniakkaasti. Ensin maski viivasta tulleeseen vetoon, sen jälkeen irtokiekolle ja peli 4-1. Kaikki merkit viittasivat siihen, että peli oli ohi. Jokerit oli dominoinut niin vahvasti, että Torpedolla ei enää näyttänyt olevan edes uskoa jäljellä. Näiltä osin myös pelko Skudran epäurheilullisista ”peliliikkeistä” osoittautuivat turhiksi: hänkin varmasti ymmärsi, että peli ei enää ollut käännettävissä.

Yksittäisiä onnistujia on vaikea nostaa esille. Ei siksi, että heitä ei olisi. Vaan siksi, että listasta tulisi melko pitkä. Jos kuitenkin joku on nostettava, niin Pihlström ei ole huono vaihtoehto. Hän löi alkutahdit Jokereille järjestellen johtoaseman ensimmäisessä vaihdossaan. Sen jälkeen hän pystyi luomaan paikkoja, karvasi ja takakarvasi kiitettävästi, rikkoi, raastoi ja teki töitä. Häneen personoituukin Jokerien parantunut peli-ilme: hänen liityttyä joukkueeseen on meno ollut huomattavasti huolellisempi ja työteliäämpi.

Viisikon tiiviys, pelirohkeus, maalinteko. Jos nämä asiat ovat tällä kaudella olleet Jokereille ongelmallisia, ovat viimeiset kolme ottelua näyttäneet jo huomattavasti paremmalta. Tänään Jokerit oli, käsi sydämellä, helvetin hyvä. Tämän sanomiseen en tarvitse fanipojan vääristäviä laseja, vaan voin sanoa sen täysin rehellisesti. Tällaisten otteiden jälkeen katsojat löytävät hallille, pistepotti kasvaa ja pudotuspeleistä voidaan taas puhua ilman pelkoa tai turhia unelmia.

Nyt voi jo melkein sanoa, että täydellinen nöyryytys Pietarissa on kääntymässä Jokerien eduksi. Täydellinen nöyryytys tuossa ottelussa saattoi olla lopulta parasta, mitä vain pystyi toivomaan. Niin karulta kuin se kuulostaakin, ehkä tuo ilta vaadittiin junan saattamiseksi oikeille kiskoille. Se osoitti viimeistään tyhmimmällekin pelaajalle, että tason ja tekemisen oli parannuttava. Sen jälkeen ilme on ollut täysin toinen, ja tänäänkin saatiin nähdä Jokerit, josta voi olla ylpeä.

Kiitos Jokerit.