Vain yksi on joukosta poissa, Sven Dufvaa ei siellä näy. Tänään saimme kuulla suru-uutisen siitä, kuinka Matti ”Hakki” Hagman on kuollut. Tästä syystä lyhyt muistokirjoitus Hakille toimikoon huomisen ottelun ennakkona.

Hakki oli yhtä kuin HIFK. Hän on kiistatta yksi seuran imagoon eniten vaikuttaneista pelaajista läpi seurahistorian, kaikki urheilulajit ja aikakaudet huomioiden. Lajihistorian osalta Hakki taas on yksi kaikkien aikojen pelaajista, ollen arvokas pelaaja jopa seurarajojen yli. Hän on niitä pelaajia, joita ei ikinä unohdeta, ja jotka nauttivat arvosta kaikkien joukkueiden fanien keskuudessa.

Urheilijana Hakki oli lahjakas. Yleisurheilussa hän oli erityisen lahjakas 400 metrin juoksussa, joka vaatii samaan aikaan kovaa kestävyyttä ja nopeutta. Kun hän 17-vuotiaana tuli silloista SM-sarjaa pelanneen HIFK:n miehiin, oli jälki tuhoisaa alusta asti. 16 pistettä 13 otteluun ovat kova suoritus kenelle tahansa, mutta alaikäiselle jopa poikkeuksellisen kovat. Kuvaavaa, että HIFK:ssa vain kolmella pelaajalla tuolla kaudella pistekeskiarvo oli yli yhden: Juhani Tammisella, Esa Peltosella ja Hakilla. Hakilla oli heistä kovin keskiarvo.

Alkukausinaan Hakki näytti kaapin paikan käytännössä kaikissa mahdollisissa tilanteissa. SM-sarjaa ja sitä seurannutta SM-Liigaa hän suorastaan dominoi. Hän oli pistepörssin kärkinimiä nuoresta iästään huolimatta ja oli tärkeässä roolissa HIFK:n voittaessa mestaruuden vuonna 1974. Canada Cup, olympialaiset ja MM-kisatkin sujuivat henkilökohtaisesti Hagmanilta vähintäänkin hyvin, vaikka vielä tuolloin Suomi ei varsinaisesti pelannutkaan mitaleista.

Pohjois-Amerikka oli suomalaisittain vielä tuolloin tuntematon asia. Hagman oli kuitenkin osoittanut kansainvälisissä peleissä taitonsa, ja lopulta hän päätyi ensimmäisenä Suomessa kiekko-oppinsa saaneena pelaajan NHL:aan, Boston Bruinsin riveihin. Vielä tuolloin NHL-maailma oli kuitenkin äärimmäisen sisäsiittoinen sarja, ja eurooppalaisiin suhtauduttiin äärimmäisen negatiivisesti. Peliaikaan suhteutettuna Hagman teki 80 otteluun kelpo tehot 15+18, mutta Don Cherryn alaisuudessa vastuuta ei tullut. Lopulta kesken toisen kauden matka vei WHL:aan, jossa Quebec Nordiquesin riveissä 53 ottelua tuottivat 56 pistettä.

Vielä myöhemmin, muutaman Suomessa vietetyn vuoden jälkeen, Hagman kävi kokeilemassa NHL:ssa. Se kokeilu Edmontonissa toi mukanaan 147 ottelua ja pisteet 44+71. Hakki oli todistanut pärjäävänsä myös Gretzkyn johtamassa tähtinipussa. Jos edellä hierarkiassa olisi ollut kuka tahansa muu kuin Wayne Gretzky, olisi Hagman saattanut jäädä historiaan jopa Kurria tehokkaampana NHL-pelaajana. Se on toki jossittelua, mutta yhtä asiaa se ei muuta: Hagman oli todellinen pioneeri tuleville suomalaistähdille, niin Jari Kurrille, Esa Tikkaselle, Teemu Selänteelle kuin monelle muullekin. Hakin vaikutus heihin oli äärimmäisen suuri, eikä vähiten olemalla ensimmäisessä aallossa avaamassa NHL-portteja eurooppalaisille pelaajille.

Lopulta Hagmanin ammattilaisura jatkui 20 vuotta, päättyen ansaitusti HIFK:n riveissä pronssijuhliin. Kahden Lahdessa vietetyn vuoden jälkeen Hagman ei enää ollut polvivaivoinensa nuoruuden vireessä, mutta hän sai päättää uransa kunniakkaasti, ja mikä tärkeintä, oman seuransa paidassa. Hänen uransa saavutuksia ei olisi himmentänyt se, että ura olisi päättynyt muun seuran paidassa. Se olisi kuitenkin ollut väärin niin monella muulla tasolla. Hagman oli HIFK ja HIFK oli Hagman.

HIFK:n pukukoppi oli aikanaan erittäin legendaarinen paikka, niin hyvässä kuin pahassakin. Hagmanin aikana tai heti hänen uransa jälkeen seuran edustukseen nousseet tai siirtyneet pelaajat ovatkin muistelleet sitä, kuinka Hagman ei päästänyt nuorempia tai maalta muuttaneita helpolla. Osa pelaajista on jälkikäteen puhunut, että Hagmanin päähänpistot ja sutkautukset olivat osa riittiä tulla osaksi joukkuetta. Toiset pelaajat taas, osa suorasanaisemmin ja osa hieman kierrellen, ovat taas pitäneet touhua kiusaamisena. Oli todellisuus mikä tahansa, oli HIFK:n koppi silti jo itsessään käsite. Oli koppeja ja oli HIFK:n koppi.

Hakin kohdalla ei voida unohtaa ongelmia alkoholin kanssa. Hän oli loistava urheilija ja jääkiekkoilija, mutta myös Helsingin yöelämän vakiokasvoja. Hän oli Stadin kingi. Tuoppi toisensa jälkeen löytyi hänen edestään jopa pyytämättä, eikä pyytämättä saatuja juomia jätetty juomatta. Kirjassaan Hagman kertoilikin paljon siitä, että alkoholi oli todellisuudessa ongelma. 2009 hän joutui useiksi viikoiksi sairaalaan alkoholinkäytön takia, ja kovinkaan suuri salaisuus ei alkoholin maistuminen ollut ennen tuota episodia.

Hakin uran kannalta suuriin sääli oli se, että hän pelasi 15-20 vuotta liian aikaisin. Hänen aikakautensa jälkeen pelaajapalkkiot ovat nousseet huimasti, NHL on avautunut eurooppalaisille ja Suomi on noussut vakavasti otettavaksi mitaliehdokkaaksi lähes kaikissa mahdollisissa maajoukkueturnauksissa. Jos Hagmanin lahjakkuudella varustettu pelaaja olisi syntynyt Kanadassa, olisi hän tällä hetkellä Hockey Hall of Famessa. Neuvostoliittolaisena puolestaan hän olisi moninkertainen arvokisavoittaja ja hänestä puhuttaisiin kansainvälisissä piireissä samassa lauseessa Harlamovin ja kumppanien kanssa.

Hagman oli suomalaiselle jääkiekkoilulle tärkeämpi tekijä kuin moni ymmärtää. Hän oli yksi merkittävä syy sille, että Suomi jääkiekkoilun eturintamaan. Tänään hän on poistunut keskuudestamme, ja jatkossa lokakuun 12. päivä voisi hyvin olla liputuspäivä.