Kroatian kiekko on vasta tekemässä nousuaan, mutta kiekko kiinnostaa kovasti kroatialaisia. Ainakin osaa. Ja jos se oli jollekin vielä ennen tämänpäiväistä matsia yllätys, mielipide on kaiken järjen mukaan muuttunut. Vaikka seuran jatkosta KHL:ssa on kuultu negatiivisia huhuja, jokainen varmasti kuuli pauhaavan rummutuksen ja laulun kotisohvalle asti.

Ottelun avausmaalin teki, kukapa muukaan, kuin Peter Regin. Jokerit käytti ensimmäisen ylivoimansa hyödykseen jo tutuksi tulleella kuviolla: viivassa Genoway feikkaa, piilottaa syötön ja Regin laukoo kiekon verkkoon oikealta laidalta. Pelikellot pysähtyivät aikaan 7:21, ja Jokerit oli käyttänyt ensimmäisen kunnollisen paikkansa hyväkseen.

Ja jos edellisessä ottelussa tuhlattiin paikkoja, tänään ensimmäiseen erään lähdetty vastaavalla tavalla. Muutama minuutti Reginin maalin jälkeen Jokerit lähti nopealla lähdöllä omistaan ja Anttila toi kiekon oikeasta laidasta sisälle. Kuvio ei ehkä ollut Reginin maalin tapainen taitopelaajien harjoittelema sovitut kuvio, mutta napakka rannelaukaus maalivahdin patjoihin, mies maalille ja kiekko verkkoon toimii myös. Maalinteosta vastasi tällä kertaa uransa ensimmäisen KHL-pisteen merkkauttanut Rasmus Rissanen, joka suti kiekon komeasti ilmasta verkkoon.

Maalinteko ei kuitenkaan jäänyt vain Jokerien iloksi. Mika Niemen tyylipuhtaan omanpään aloitustappion jälkeen Lukas Lessio pääsi laukomaan viiksiltä, ja komea laukaus painui vastustamattomasti Heleniuksen kilpikäden yläkulmaan. Kun kello näytti aikaa 10:56, noin kolmeen ja puoleen minuuttiin oli nähty kolme maalia, ja torjuntoja ei ainakaan montaa enempää ollut kummallakaan maalivahdilla. Ehkä myös pieni tyytyväisyys oli hiipinyt Jokerien puseroon, sillä maalinsa jälkeen Medvescak sai selvästi paremmin pelistä kiinni.

Ensimmäiseen erään ei enää maaleja nähty, mutta toinen erä jatkui sellaisenaan kuin ensimmäinen erä päättyi. Erä ehti vanheta vain 2:51, kun Marko Anttila teki lähes identtisen maalin kuin Lessio ensimmäisessä erässä. Wirtasen vietyä hyökkäyspään aloituksen pääsi Anttila laukomaan suoraan pomppivaan kiekkoon. Ja kun iso mies laukoo, niin takana on voimaa. Sen sai tuta myös se Medvescakin pelaaja, jonka maila katkesi tämän yrittäessä estää Anttilan laukausta.

Anttilan maalin jälkeen pelin tempo putosi melko selkeästikin, ja miten pidemmälle toinen erä meni, sitä enemmän molemmat tuntuivat hakevan momentumia muuten kuin pelillisin keinoin. Kasvoja hierottiin ja pikkukeppiä tarjottiin juuri sen verran, että jäähysumalta vältyttiin, mutta katsojille ei tarjottu sirkustemppujakaan. Muutama paikan tynkä molemmille, pari satunnaista jäähyä ja maaliton loppuerä eivät varmasti nostaneet sykettä liian monessa olohuoneessa. Hallilla sentään riitti ääntä, kiitos Medvescakin fanilauman.

Kolmas erä alkoi sitten taas vaihteeksi nopealla maalilla. Genoway löysi nerokkaalla syötöllään pakkien väliin spurtanneen Huhtalan, eikä ”Hotsi” epäonnistunut läpiajossaan. Erä oli ehtinyt vanheta vain vähän reilu minuutin, eli erä erältä avausmaali vain aikaistui. Kakkossyöttäjäksi merkittiin avauserässä ensimmäisen KHL-pisteensä merkkauttanut Rissanen.

Mutta niin vain Medvescak painoi päälle faniensa iloksi. Vain 1:05 Huhtalan maalista pääsi Medvescakin Larkin laukomaan siniviivan tuntumasta suoraan syötöstä, ja Helenius oli yllätetty. Vaikka pyörivästä kiekosta lähtevä laukaus on aina vaikea maalivahdille, pitäisi ilman maskia sinisen tuntumasta tuleva laukaus ottaa joka kerta kiinni. Kovasti tuli mieleen viime kauden sulaminen Riikaa vastaan, jolloin Jokerit menetti viiden maalin johdon Heleniuksen imuroidessa jokaisen vedon sisään.

Ajassa 47:42 Jokerit pääsi sitten kaksi sekuntia vaille kahdeksi minuutiksi kahden miehen ylivoimalle. Paikkaa naulata peli lopullisesti tarjottiin, mutta tolppaa lähemmäs ei jäähyjen aikana päästy. Tolppia sitten siunaantuikin senkin edestä, kun mielipaikaltaan laukomaan useaan otteeseen päässyt Regin kilisteli samaa tolppaa peräti kolmasti. Vaikka maalit jäivätkin ylivoiman aikana tekemättä, ylivoima itsessään ei ollut täysin luokatonta: kiekko liikkui hyvin, ja kuten jo tolppien lukumäärästä voi päätellä, sekä laukauksia että paikkoja pystyttiin luomaan. Toisena iltana vähintään yksi näistä kudeista olisi ollut tarvittavan sentin verran oikeassa suunnassa.

Lopulta Medvescakin kiri jäi tapahtumatta. Joukkue ei saanut kunnolla vaihdetta sisälle, vaan Jokerit pystyi järkevällä puolustuspelillään hallitsemaan pelin virtauksia. Lopullisen niitin tyhjään Medvescakin verkkoon iski kukapa muukaan, kuin kapteenimme Regin. Viimeistään viidennen maalin jälkeen pessimistisempikin nojatuolifani pystyi huokaisemaan helpotuksesta. Tämä peli oli tässä.

Kokonaisuutena peli oli Jokereilta hyvä. Vaikka viiteen tehtyyn maaliin vaikutti myös Medvescakin heikko maalivahtipeli, isossa kuvassa Jokerien viimeistely oli kovaa valuuttaa. Helenius ei tänään loistanut hänkään, joten pelkkä maalivahtipeli ei ollut ratkaiseva ero joukkueiden välillä. Jokerit oli parempi, hallitsi peliä, piti hermonsa kurissa ja suorastaan tuntui nauttivan fanaattisesta kotiyleisöstä. Kirvelevän tiistaisen tappion jälkeen tästä on hyvä jatkaa taas ensi viikolla.