Kuten jo olin ennakoinutkin, Minskissä yleisöä riittää, joukkueen kärkipelaajat ovat kovia seppiä ja joukkueen peli on ailahdellut kauden aikana paljon, jopa otteluiden sisällä. Tänään kävi juurikin näin, ja yli 12 000 katsojaa sai todistaa niin heikkoa Minskiä kuin taistelevaakin Minskiä. Valitettavasti Jokerit myös antoi vastustajalle taas vaihteeksi avaimet käteen juuri siinä tilanteessa, kun mökki olisi pitänyt puhkua nurin.

Ottelu alkoi Jokerien kannalta hyvin Jokerit päästessä 2:30 ylivoimalle, kun Alexander Kitarovin maila osui vahingossa Jesper Jenseniä kasvoihin. Jäähy itsessään oli täysin selvä, ja tuomari ei epäröinyt viheltää tuplakakkosta. Ensimmäisen jäähyn aikana Jokerit loi paikkoja, mutta maaliverkko heilui kuitenkin toisen jäähyn alkaessa. O’Neillilta hyvä poikkisyöttö, Reginin onetimer oikealta laidalta ja kädet kattoon. Näitä on nähty jokunen tällä kaudella.

Kauaa ei Jokerit kuitenkaan voinut juhlia. Minsk pääsi vuorostaan ylivoimalle hetki Jokerien maalin jälkeen. O’Neillin jäähy ei ehkä ollut lajihistorian selvin rike, mutta silti vihellettävissä. ja kun paikkaa tarjotaan, niin pelimiehet myös paikat käyttävät. Minskin Materuhin pääsi laukomaan ranteella melko vapaasti, löytäen tilaa yläkulmista. Jos Reginin maali oli ”kaavamainen” tehty maali, ei tätä Materuhinin maalia voine pitää minään kaavaa rikkovana päästettynä maalina. Ensimmäinen kerta tämä ei ollut, kun pienikokoisen Zapolskin vartioiman maalin ylänurkissa on tilaa.

Mutta kun ovet ovat avoimena, niin maaleja tulee. Jokerien ykköspuolustajaksi noussut Genoway lähti omalta alueelta liikkeelle, vei neljä Minskin pelaajaa kahville ja iski kiekon verkkoon. Tyylipuhdas coast to coast on suoranaista taidetta, ja vielä helpon näköistä, kun sen osaa. Kyseessä oli ehkä yksi kauden kauneimmista yksilösuorituksista Jokerien osalta, ja tätä maalia kehtaa kelata vielä monta kertaa.

Erän loppuun Minsk sai vielä kovan pyörityksen aikaan, mutta lopulta erätauolle lähdettiin Jokerien yhden maalin johdossa. Kokonaisuutena ensimmäinen erä oli Jokereilta vahvaa suorittamista, mitä ei ainakaan vaikeuttanut Minskin heikko sisääntulo otteluun. Minskin otteet ovat tällä kaudella heitelleet kuin Jokereilla konsanaan, eikä tänään avauserä mennyt kotijoukkueen osalta käsikirjoituksen mukaisesti.

Toiseen erään Jokerit lähti hyvällä jalalla liikenteeseen, ja onnistui luomaan lukuisia paikkoja heti alkuun. Oikeastaan vain Keräsen johtama ketju oli vaikeuksissa omissa, ja hekin pääsivät ajoittain paikoille. Kun erää oli hieman alle kuusi minuuttia pelattuna, Jokereille avautui ensimmäinen ylivoimatilanne Pihströmin rynnättyä irtokiekkoon ja jouduttuaan Korobovin polvitaklauksen uhriksi. Jos Pihlström ei olisi ollut hereillä, olisi taklauksesta voinut tuolla pitkä saikku. Ylivoimalla Jokerit saivat paineen aikaan, mutta seuraava vihellys ei ollut maali. Se oli maalin tahallinen siirtäminen, kun Jevgeni Kovyrshin siirsi maalin paikaltaan. Jokereille siis tarjottiin kolmatta maalia kuin kultalautasella.

Minsk lopulta sai tapettua molemmat jäähyt. Jokereilla periaatteessa kiekko liikkui hyvin, mutta käytännössä varsinkin kakkosylivoiman ollessa kentällä oli tekeminen juurikin näennäistä. Heikoista syötöistä ei saatu suoria laukauksia, laukaukset päätyivät järjestään mihin sattuu ja jokainen syöttölinja oli nähtävissä viisi sekuntia etukäteen. Vaikka kuumia hyökkäysvitoja ei Jokereilla ole liiaksi ja ylivoimalle päteviä puolustajia on vielä vähemmän, tuntui ylivoimassa vastuuta kantanut yksikkö lähes vitsiltä. Hishon, Lajunen, Jaakola ja kumppanit eivät ole loistaneet niin paljoa, että he olisivat otteillaan ansainneet isot ylivoimaminuutit yhden maalin johtoasemassa.

Jäähyjen tappaminen käänsi sitten hyvin pitkälti loppuerän momentumin. Minsk sai huimasti virtaa tapahtuneesta, ja loi loppuerään enemmän hyviä tekopaikkoja kuin koko ottelun ensimmäisen puolikkaan aikana konsanaan. Juhani Tammisen mukaan ”hockey is a momentum game”, ja tänään kliseet pitivät lähes tyystin paikkansa. Maaleja ei kuitenkaan toisessa erässä nähty, joten niiltä osin Minskin momentum ei tuonut kotijoukkueen ja sen kannattajien toivomaa lopputulosta. Kolmanteen erään lähdettiinkin samoista numeroista kuin toiseen erään lähdettiin.

Kun kolmanteen erään lähdettiin Jokerien johdossa, oli käsikirjoitus valmiina. Jokerit pelasi varovaisesti, Minsk painosti ja haki riskilläkin tasoitusta ja paikat menivät Minskille. Jokereille nämä tilanteet ovat olleet Jokereille tällä kaudella myrkkyä, eikä vähiten passivoitumisvaaran takia. Aivan liian monta pistettä on menetetty passivoitumiseen, tiukaksi menneistä otteluista puhumattakaan. Puolustukseen keskittymisen ei tarvitse olla synonyymi ohjaksien tarjoamiselle kaverille, mutta tosiasiat ovat tosiasioita.

Minskin tasoitus tulikin ylivoimalla, kun peliä oli seitsemisen minuuttia jäljellä. Kuldan tyhmän jäähyn jälkeen Minsk pisti erittäin vaaravallisen myllyn pyörimään, Jokerien peli tapahtui lähellä jäänpintaa ja lopulta Ellisonin onetimer löysi tiensä verkkoon. Taas vaihteeksi tehtiin aivan itse pelistä vaikea. Ottelu olisi voitu tappaa toisessa erässä kahden miehen ylivoimalla, mutta sen sijaan vastustajalle annettiin momentum ja avaimet tasoitukseen.

Ottelun käännekohdaksi oli tulla kuitenkin Ilja Shinkevichin tyhmä taklaus Genowayta selkään ajassa 57:08. Hän tuli neljäntenä miehenä tilanteeseen, taklasi Jokerien pakkia turhaan selkään ja sai 2+10 minuutin tuomion. Jokerien Jalonen ottikin heti aikalisän, varmasti osittain saadakseen jäälle Jokerien ykkösylivoiman tuoreilla jaloilla varustettuna. Jokerit pyöritti koko jäähyn ajan peliä armottomasti Minskin päässä, loi paikkoja ja pakotti kahden Minskin pelaajana pelaamaan 2 minuuttia 52 sekuntia putkeen. Mutta kun ei, niin ei. Jokerit ei pystynyt käyttämään ylivoimaa tai sen jälkeistä pakkopeliä hyväkseen, vaan jatkoaika oli tiedossa.

Jatkoaika oli puolestaan Jokerien pienoista hallintaa. Ei täydellistä, mutta kuitenkin voittomaalia tarjottiin. Paikat menivät Jokereille ja Jokerit hallitsi kiekkoa, mutta lopulta oli taas vaihteeksi tyydyttävä voittolaukauskilpailunakin tunnettuun kolikonheittoon vertautuvaan ratkaisutapaan. Tätä ratkaisutapaa en edelleenkään arvosta, joten en sen yksityiskohtiin mene sen enempää. Isossa kuvassa Minskin ensimmäinen laukoja epäonnistui, Jokerien onnistui ja loput maalit teki kotijoukkue. Jokerien viimeinen tasoittava vuoro tosin kelattiin pitkään videoilta, kuin varmistuksena sille, että huonoa ratkaisutapaa piti oikein hieroa haavoihin.

Ottelun viimeiseksi laukaukseksi jäänyt Salmisen rangaistuslaukaus oli itsessään äärimmäisen erikoinen. Ben Schrivens tuikkasi kiekkoon mailallaan, kiekko otti osuman Salmisen luistimesta ja lipui verkkoon. Minskin maalivahti osui selvästi kiekkoon, eikä edes minun vahvoilla faniviritteisillä laseillani voi kiistää osumista Salmisen luistimeen. Maalia tarkasteltiin äärimmäisen kauan, ja tuomio ei näiltä osin varmasti ollut täysin selvä tuomaristolle, mutta lopulta maali jäi hyväksymättä. KHL:n sääntökirjan erikoisuuksia en tunne, mutta yleisen tietämykseni perusteella tuomio ei ainakaan täysin väärä ollut: kiekko selvästi liikkui taaksepäin hyökkäävän pelaajan näkökulmasta maalivahdin kontaktin jälkeen, jolloin torjunnan pitäisi olla ainoa oikea tulkinta.

Taas vaihteeksi täyttä pistepottia tarjottiin, mutta varsinkin oma kolmannen erän peli maksoi tänään paljon. Kun äärimmäisen tasaisessa lännessä joukkueet ovat muutaman pisteen sisällä, ei näitä pitäisi yksinkertaisesti tapahtua. Kaksi kertaa johtoaseman menettäminen, pitkä ylivoima viidellä kolmea vastaan ja kolmannen erän passivoituminen eivät ole hyviä asioita. Genowayn äärimmäisen komean sijaan tänään olisi enemmän hyötyä ollut täydestä pistepotista.