Niin ne vain tapahtumat vaihtelevat päivien sisälläkin. Puolenpäivän aikoihin käväisin Hakaniemessä, ja kaupunki oli erittäin rauhallinen. Sää oli kylmän kaunis, ihmisiä ei pahemmin ollut liikkeellä ja liikennekin oli vähäisen puolesta. Mitä nyt poliisiautoja näkyi huomattavasti enemmän. Kauaa ei kuitenkaan rauha pysynyt maassa, siitä piti huolen Helsingissä alkaneet mielenosoitukset. Ei niistä sen enempää, mutta vastaavaa skaalaa nähtiin tänään Jokerienkin osalta.

Jo ennen ottelun alkua selvisi, että kapteeni Regin palaa kokoonpanoon. Alustavasti hänen piti huilata vielä viikko tai pari pidempään, joten kyseessä oli mitä iloisin uutinen. Toivottavasti vain kyseessä ei ole mikään uhkapeli vamman osalta, Medvescak ei ole niitä joukkueita, joita varten pitäisi puolikuntoisena riskeerata loppukautta. Vielä kun sotaveteraani ja entinen Töölön Vesan alkuperäisistä kiekkoilija Lauri Linnonmaa tiputti symbolisen avauskiekon, oli ainakin omassa olohuoneessani varsin tunteikas tunnelma.

Ottelu alkoikin Jokerien määrätessä tahdin ensimmäisien minuuttien aikana. Kellot pysähtyivätkin aikaan 4:25, kun ensimmäisen KHL-maalinsa tehnyt Frank Gymer vei Jokerit johtoon. Komean esityön maaliin teki Arturs Kulda, ja Gymerin viimeistely ei ihan ollut sitä, mitä tilastoskouttaamalla olisi voinut odottaa. Komealla kärkivivulla puolustaja vietiin pihalle ja vihainen rannelaukaus löysi tiensä verkkoon. Johto ei kuitenkaan kestänyt kauaa, vaan alle minuutin päästä Medvescak oli tasoittanut pelin Mark Katic päästyä iskemään kiekon lopulta verkkoon.

Nopean tasoitusmaalinsa jälkeen Medvescak pääsikin paremmin mukaan peliin, ja Jokerien peli puuroutui. Seuraavat minuutit menivätkin kroatialaisvieraiden komennossa, ja ajassa 13:05 Joensuu komennettiin kampituksesta jäähylle. Ylivoiman aikana kroaatit saivatkin kiekon kerran maaliin, mutta selkeä korkealla mailalla ohjattu maali hylättiin heti. Sen jälkeen vierailijat eivät päässeet enää rimaa lähemmäs, mutta momentumia se ei horjuttanut.

Kokonaisuutena ensimmäinen erä oli viihdyttävää kiekkoa, mutta näin fanipoikana viihteen arvo on toissijaista, jos oma joukkue ei ole täydellä fokuksella mukana. Erätaukohaastattelussa Gymer kuvasi tätä sunnuntaikiekoksi, enkä voi olla tyystin toista mieltä. Jokerit passivoitui Medvescakin tasoitusmaalin jälkeen, eikä enää päässyt ensimmäisen erän aikana kunnolliseen pelimoodiin.

Toinen erä alkoi Jokerien ylivoimalla, kun Medvescak oli saanut rangaistuksen ensimmäisen erän loppuvaiheilla. Ylivoima ei kuitenkaan toiminut, vaan maalin teki, kukas muukaan, kuin Medvescak. Hishon luopui kiekosta varsin heppoisesti hyökkäysalueella, Medvescakin puolustuksesta Mike Glumac ja Shaone Morrisonn pelasivat kiekon Alexandre Bolducille ja Bolduc pääsi yksiykköseen Lajusen kanssa. Sekavan tilanteen päätteeksi kiekko jostain lipui ohi täysin hölmistyneen Heleniuksen, eikä ainakaan maalivahtia voi tuollaisen tilanteen jälkeen kehua.

Onneksi tasoitus tuli nopeasti. Kun alle viisi minuuttia erää oli pelattu, Joensuu sai pelattua Reginille laukaisupaikan. Kapteenin laukauksen Medvescakin maalilla torjunut Drew MacIntyre vielä pysätti, mutta edellisessä ottelussa kritisoimani Jormakka pääsi iskemään irtokiekon verkkoon. Osaltaan tilanteeseen vaikutti ratkaisevasti se, että Joensuun heittämä kiekko tippui suoraan Reginille Medvescakin puolustajan mailasta.

Jokerien osalta toisen erän käännekohdaksi tuli 29:57 ja Lauridsenille vihelletty 2+2 korkeasta mailasta. Tilanne oli puhdas vahinko, mutta jokainen on vastuussa mailastaan ja Francis Paren naama aukesi, joten näitä nyt vain sattuu. Jokerit kuitenkin kesti alivoiman kunnialla, ja ajassa 34:31 Huhtala räppäsikin pelin kotijoukkueen eduksi 3-2. Loistavan esityön maaliin teki parjattu Joey Hishon, joka sai taisteltua kiekon itselleen ja löysi vielä toisesta aallosta tulleen Huhtalan.

Medvescak oli kuitenkin ottelun 37. minuutilla lähellä tasoitusta, kun Lajusen ja Anttilan lepsun pelaamisen jälkeen Tomislav ”Tom” Zanoski ohjasi kiekon jalalla ohi Heleniuksen. Videotuomion perusteella maali kuitenkin hylättiin potkuna, ja Jokerien johto kesti. Kaikella rehellisyydellä, Helenius oli tässä hylätyssä maalissa ratkaisevassa asemassa, ohjaten kiekon lopulta omiin. Ilman Heleniuksen kosketusta olisi kiekko valunut nätisti ohi, eikä vastaavia tilanteita aina synny potkuliikkeen avulla.

Toinen erä oli Jokereilta varsin heikko Lauridsenin jäähyyn asti. Jäähyn tappamisen jälkeen peli-ilme hieman parani ainakin yksittäisillä pelaajilla ja tutkapareilla, mutta mikään huippuerä ei tämäkään Jokereilta ollut.

Kolmas erä alkoi varsin varovaisena molemmin puolin, mutta erän puolessavälissä kajahti. Medvescak pääsi nopeaan hyökkäykseen, Francis Pare jatkoi laidalta Bobby Butlerille ja Butler yllätti tarkalla laukauksellaan Heleniuksen. Nämä maalit pitäisi ottaa, olkoonkin, että Butlerin laukaus oli tarkka ja Lajunen saattoi tehdä maskia. Jo ennen tätä oli tiedossa, että Tänään ei ollut Heleniuksen ilta. Tämän jälkeen sitä ei enää voinut edes kyseenalaistaa.

Kolmas erä oli kokonaisuutena vierasjoukkueen, ja niiltä osin omat pelkoni kävivät toteen: tiukassa rumbassa siipirikkoinen Jokerit on ahtaalla. Fyysisesti vahva Medvescak sai väsytettyä Jokereita, ja kun fokuskaan ei ollut täysin kunnossa, oli ensimmäinen piste menetetty 60 minuutin jälkeen. Heleniuksen roolia ei kannata väheksyä, hän saa ottaa vähintään kaksi maalia puhtaasti itselleen, yhden ollessa ”hyvänä iltana otettavissa”.

Jatkoajoilla Jokerit on tällä kaudella ollut varsin hyvä, mutta samaa ei oikein voi sanoa tämäniltaisesta. Käytännössä hyvät hetket olivat yksittäisten pelaajien henkilökohtaisia suorituksia, eikä suunnitelmallisuus toiminut käytännössä. Siltikin, voitto siitä vain kairattiin. Jatkoajan loppuhetkillä vierasjoukkue sai jäähyn väärästä jäähystä, ja kiekko kierrätettiin Reginin ja Jaakolan kautta Lajuselle. Lajusen onetimer sitten räjäytti hallin ja varmisti pisteen.

Tänään oli melkoinen pettymys menettää yksi piste. Jokereille tarjottiin voittoa, mutta varsinkin Heleniuksen muutama nukahdus maksoivat paljon. Medvescak pelasi tänään oletetun ilkeästi, ja Jokerit antoi vastustajalle liian paljon saumaa. Tästä tuli melkoinen ohipeli, enkä jaksa siihen enää sen enempää avautua. Näitä tulee. Tämä oli kuitenkin hävitty piste.

Yksilötasolla oli jännä huomata, että suuri osa mielestäni alisuorittaneista onnistui tänään. Erityisen hyvältä tuntui Gymerin maali. Ensimmäinen maali sarjassa, oma kasvatti ja yritteliäs pelaaminen tuottivat tulosta, ja tuota tulosta kehtaa näyttää jälkikasvulle silloin, kun ”Frankie boy” on ”Granpa Frank”. Komea maali omin ansioin tehtynä maistuu varmasti. Hishonin syöttö Huhtalan maaliin ei sekään ollut yhtään hullumpi, näitä häneltä toivoisi näkevän huomattavasti useammin.

Symbolisesti puhuen peli oli kuin Helsingin päivä. Alku mitä kaunein, sittemmin vähemmän hyviä tapahtumia ja lopulta kuitenkin, omalla tavallaan, onnellinen loppu. Vaikea ilta tästä tuli ja kiitettävä arvosanaa ei voi antaa, mutta toisaalta pahempaakin olisi ollut tarjolla. Tämä on kuitenkin enemmän, kuin tappio millään muotoa.

Palaillaan asiaan torstaina Slovania vastaan. Nyt ei irtoa. Hyvää itsenäisyyspäivää.