Vaikeata ottelua povasin tämänpäiväisestä koitoksesta Kunlunia vastaan. Paljon painoarvoa pistin reissun raakuuteen, enkä voi sanoa olleeni ainakaan täysin väärässä. Jokerit aloitti ottelun varsin kelvollisesti, mutta lopulta vei Jokereilta sekä mehut että pisteet. Henkilökohtaisesti vielä suuri sääli oli tämän päivän kalenterini ja ottelun ajankohta. Toki työt menevät etusijalle, mutta ehkä kolmannenkin erän olisi voinut katsoa jälkilähetyksenä. Nyt tuo kärsimysnäytelmä tuli katseltua kahdesti, ensin sivusilmällä jännityksellä pieneltä näytöltä, sen jälkeen turhautuneena ja keskittyneenä huomattavasti isommalta.

Ottelun avausmaalin laukoi Bryan O’Neill, kun ensimmäistä erää oli jäljellä 8:11. Kauden 12. maali hänelle syntyi, kun Regin pääsi katkaisemaan Viklundin heikon syötön omalla alueellaan ja kiekko tipahti suoraan O’Neillin lapaan. Montaa kosketusta kiekkoon hän ei tarvinnut, ennen kuin kiekko oli löytänyt tiensä raudan kautta Karhusen vartioimaan maaliin.

Ensimmäinen erä menii melkoisena päästä päähän etenevänä kiekkona. Molemmat pääsivät ensimmäisessä erässä tekopaikoille, eikä kumpikaan hallinnut peliä selkeästi. Erä näyttikin vahvasti siltä, että vastakkain olevat joukkueet ovat hyvin tasavahvoja, eikä kumpikaan päässyt dominoimaan vahvuuksillaan. Toki Kunlun vei laukaukset, mutta lähtökohtaisesti pitkiä pyörityksiä tasakentällisin ei nähty. Jokerit oli varsin lupaavalla jalalla liikenteessä, ja vielä tässä vaiheessa ottelua ei tuhannet lentokilometrit tai iso aikaero näyttäneet painavan pohkeissa.

Roope Talaja vei Jokerit jo kahden maalin johtoon toisessa erässä ajassa 24:03 ohjatessaan Joonas Jalvatin tarjoileman kiekon maaliin. Erityisesti Jalvannin valelaukaus viivassa oli oivaltava, ja Talajan ei tarvinnut kuin pitää mailansa paikallaan. Joskus nämä peruspuolustajatkin yllättävät, tällaisia ratkaisuja odottaisi ensisijaisesti Genowaylta.

Jokereilla on ollut tällä kaudella vaikeuksia paketoida pelejä, ja tänään kävi samoin. Alivoimalla Collins sai karvattua kiekon itselleen Jokerien läpsytellessä. Heitto maalille ei ollut hyökkääjän näkökulmasta helppo, mutta SaiPassa kovia tehoja mättänyt Chad Rau sai ohjattua ilmata kiekon verkkoon. Varsinkin Jokerien puolustuksen sekoilu oman maalin takana kuvasivat hyvin erää: liikaa virheitä.

Kauaa ei Kunlunin yhden maalin tappioasema kestänytkään. Tapettuaan jäähyn ja saatuaan pelistä taas kiinni, Kunlun sai pienen tilanteen hyökkäysalueellaan. Lopulta Janne Jalasvaaran laukoman kiekon sai haltuunsa Martin Bakos. Slovakin olikin helppo kiertää maali ja iskeä kiekko torjunta-asennosta vasta itseään keräävän Zapolskin patjan kautta kiekko sisään. Eroa kavennusmaaliin oli alle kolme minuuttia, ja maalin synnyssä Zapolskin pitkittynyt liike ensimmäisen torjunnan jälkeen oli ratkaisevassa asemassa.

Toiseen erään Jokerien virheet nousivat selkeästi. Erityisesti kiekollisena virheet olivat suorastaan karmeaa katsottavaa, sen verran helposti kiekko katosi tai pomppi lavassa. Vauhtia oli vielä kohtuullisesti, mutta ensimmäiseen erään nähden tahti oli jo hidastunut. Ilmiö itsessään on varsin tyypillinen tällaisiin otteluihin, sillä varsinkin matkarasitus syö enemmän päätä kuin lihaksia. Jokainen voi testata vastaavan esimerkiksi menemällä väsyneenä lenkille. Jalat eivät toki kanna yhtä hyvin kuin vireänä, mutta todennäköisesti blackouteja tulee ennen kuin keho sanoo sopimuksensa irti.

Kolmanteen erään sitten homma kaatuikin. Kolmas erä ei ehtinyt vanhentua edes 1½ minuuttia ennen Kunlunin johtomaalia. HIFK:ssa katastrofaalisen huonon alkukauden pelannut Tommi Taimi laukoi ylivoimassa viivasta, ja Damien Fleury sai mailansa väliin. Zapolski oli yllätetty kolmannen kerran, ja ottelun momentum kääntyi peruuttamattomasti kotijoukkueelle. Enää Jokereilla ei sakannut ainoastaan pää, vaan myös liike hidastui entisestään.

Hieman reilu kolme minuuttia Kunlun ehti tahkota maalin johdossa, ennen kuin Tomas Marcinko lisäsi johtoa jo Jokerien tilanne huomioiden toivottomaan kahteen maaliin. Tämäkin maali meni myös puhtaasti Jokerien puolustusalueen pelin piikkiin. Jokerit oli jo lähdössä hyökkäykseen, kun kiekko palautui Jaakolalle. Jaakolan nilkkarallien jälkeen maalinteossa onnistuneet Martin Bakos ja Damien Fleury saivat pelattua paikan Tomas Marcinkolle, ja tämäkään slovakki ei epäonnistunut paikassaan.

Vaikka tällä kaudella Jokerit onkin noussut jopa mahdottoman tuntuisista asetelmista, tänään asetelmat eivät tuntuneet kolmannessa erässä enää edes mahdottomilta. Ne olivat mahdottomia. Kun erää oli pelattu 46:54, Jokerien avausmaalin alustanut Tobias Viklund vei kotijoukkueen jo kolmen maalin johtoon Taimen ja Bakosin syötöistä. Tilanne oli omalla tavallaan eriskummallinen, sillä tuomarit eivät heti nähneet maalia, ja kun pelikatkoa ei tullut, pelattiin kolmatta erää useampi minuutti ”turhaan”. Kun maali näkyi videolla, kelattiin kelloa taaksepäin kuluneen ajan verran. Pitkään maalia videolta katsottiin, mutta eipä siinä. Selvästi se lopulta nauhalta näkyi ja säännöt menevät näin. Täysin oikeaa toimintaa tuomareilta.

Symbolisen kavennusmaalin Jokerit teki ajassa 53:15, ja peli oli 5-3 kotijoukkueelle. Reginin tyylipuhtaan aloitusvoiton jälkeen Ville Lajunen laukoi kiekon kolmannen kerran ohi suomalaisen Karhusen. Jo pelkästään maalin juhlinta kuitenkin kertoi tilanteesta paljon. Muutamat ilmeettömät ylävitoset kertoivat hyvin siitä, että edes joukkueen kapteenisto ei enää uskonut voittoon. Maalin jälkeiset reaktiot eivät huokuneet tulevaa kiriä, vaan pikemminkin kuvastivat kolmannen erän kuvaa: peli oli hävitty, ja tämä maali ei sitä muuttaisi.

Maalin jälkeen toki Jokerit sai pienen hyvän hetken aikaan, mutta lopulta sekin oli hyvin näennäistä. Virtaa ei enää Jokereilla riittänyt, ja Kunlun oli tukevassa johtoasemassa. Jos joku kuitenkin elätteli toiveita tasoituksesta, suomalainen Tomi Sallinen himmensi viimeisenkin lampun ajassa 58:33. Jokerit haki kavennusta kuudella kenttäpelaajalla, mutta turhaan. Kunlun voitto aloituksen omalla alueella, ja sekavan tilanteen jälkeen Sallinen pääsi iskemään kiekon tyhjään verkkoon.

Varmasti jokaiselle oli tiedossa, että vieraskiertueesta tulee vaikea. Jopa minä olen tästä puhunut useamman kirjoituksen verran. Kunlunin nimesin itäiseen Aasiaan suuntautuvan reissun vaikeimmaksi vastustajaksi, ja tänään saatiin siitä konkreettinen esimerkki. Jokerit oli noin puolet ottelusta hyvin mukana, mutta täyttä tunnin tehokasta peliaikaa Jokerit ei pystynyt pelaamaan. Jokereilta näytti bensa loppuvan tyystin, ja jo toisessa erässä oli tästä selkeitä viitteitä.

Jos peliohjelmaan on mahdollista vaikuttaa, niin nämä maailman toisella puolella olevat ottelut eivät ole ideaaleja tähän kohtaan kautta. Tässä vaiheessa kautta joukkueilla on käsillään viimeiset hetket pelata pudotuspelipaikasta, ja pistemenetyksiin ei ole varaa. Tänään olisi varmasti ollut helpompi pelata, jos Kunlun ei olisi ollut paineen alla saavuttaakseen pudotuspelipaikan. Samoin Jokerien olisi todennäköisesti helpompi motivoitua tässä vaiheessa kautta lähimpiä heikkoja vastaan, kuin oli esimerkiksi joulukuussa. Niin karua kuin se onkin, pelaajat ovat myös ihmisiä. He kokevat väsymyksen, ja heillä on vaikeuksia motivoitua tiettyihin otteluihin. Seuran näkökulmasta olisikin hyvä, jos potentiaaliset motivaatio-ongelmista kärsivät pelit pelattaisiin silloin, kun niillä on panosta.

Vaikka Kunlunia pidän kaukaisen idän pahimpana vastustajana, ei lauantaina peli todennäköisesti tule olemaan sekään helppo. Lauantaina vastassa on Admiral, ja peli Vladivostokissa alkaa jo 9:00 Suomen aikaa. Kun Jokerit elää, toki ymmärrettävistä syistä, Suomen ajan mukaisesti, ei tuosta varmasti tule helppoa peliä. Yksikään pelaaja ei ole parhaimmillaan, jos sisäinen kello näyttää tuota aikaa. Todennäköisesti lauantain peliä ei tarvitse muistella kovinkaan pitkään.

Lauantain otteluun tuskin on tulossa mitään ennakkoa. Yksinkertaisesti tilanne on se, että aika ei anna periksi.