Nyt on saatu lukea lehdistä siitä, kuinka Semir Ben-Amor on kertonut valtavan kohun aiheuttaneen Ville Peltosen pahoinpitelyn taustoista. Uutisoinnissa Semir on muun muassa kertonut toimineensa yksin ja reagoineensa hetkessä tilanteeseen. Suunnitelmallisuuden hän kiistää, samoin hän ei sysää vastuuta Jokerien tuolloisten johtohenkilöiden suuntaan. Tuo syyskuinen harjoitusottelu muutti suomalaista kiekkomaailmaa, eikä Semirin sanomiset muuta tilannetta mihinkään suuntaan. Suunta muuttuu vasta sitten, kun joku asianosainen kertoo mitä todella tapahtui ja mistä puhuttiin.

Jos katsotaan itse tilannetta, pitäisi kaiken olla täysin selvää. Peltonen liukuu tilanteessa rauhassa, eikä koske yhteenkään pelaajaan. Hän ei ole valmis ottamaan iskuja vastaan, eikä hänen tuossa tilanteessa tarvitsekaan. Mikään itse tilanteessa ei tue näyttöä siitä, että kyseessä olisi hetkellinen tulistuminen tai vastaava. Jos Peltonen olisi esimerkiksi edes vahingossa lanannut maalivahdin, olisi puhe spontaanista teosta ymmärrettävä ja perusteltu. Jos taas kyseessä oli kosto jostain vanhemmasta tapahtumasta, Semir valitsi tilanteen äärimmäisen huonosti. Kun ”kuittivihko” haetaan esille, tapoihin kuuluu antaa toiselle pelaajalle mahdollisuus vastata haasteeseen. Jokainen kiekkoa seurannut varmasti muistaa miten Moorelle kävi, kun Todd Bertuzzi hyökkäsi hänen kimppuunsa täysin yllättäen. Ja hän sentään oli aiempien tapahtumien takia tietoinen, että iskuja saattaa tulla.

Seurojen tuolloisen tilanteen huomioiden olisi mielestäni jopa naiivia uskoa siihen, että mitään käskytystä ylempää ei tullut. Jokerit ja HIFK olivat käytännössä sotajalalla, ja joukkueiden väliset suhteet olivat käytännössä poikki. Jarkko Ruudun johdolla Jokerit oli päässyt HIFK:n ihon alle, puheiden mukaan jopa niin pahasti, että valmennuksen täytyi julkisesti muiden edessä hillitä tiettyjä pelaajia. Jokerit puolestaan oli tilanteessa, jossa sen piti hakea yliotetta. HIFK oli vastikään voittanut mestaruuden pudotettuaan Jokerit pudotuspeleissä, Kekäläisen mukana Jokerien vaatimustaso nousi useamman pykälän ja Jokerit oli käytännössä jokaisella mittarilla mitattuna perässä. Jokerien piti kaikin keinoin saada HIFK kammettua sivuun, ja tässä kohdin Peltonen oli avainasemassa.

HIFK oli käytännössä täysin surkea. 2000-luvulla se oli ennen Peltosen paluuta voittanut ainoastaan yhden mitalin, Pronssia 2004. Runkosarjassa se oli jäänyt alhaisimmillaan kymmenenneksi, joukkue oli pahimmillaan jopa lähellä konkurssia ja se laahasi tyystin Helsingin kakkosjoukkueena. Peltosen paluu oli kuitenkin kaukalon puolella HIFK:lle vähintään yhtä merkittävä muutos, kuin Valtasen ja kumppanien saapuminen toimistolle. Peltonen oli joukkueen yksinkertaisesti tärkein pelaaja, mitattiin sitä sitten pelkästään pelillisin asioin tai pelkästään henkisin tekijöin. Yhdessä henkinen puoli ja pelillinen anti olivat jo täysin omaa luokkaansa. Jokereille Peltonen olikin symboli muutoksesta. Jos Jokerit tahtoi nousta HIFK:n ohi, täytyi se tapahtua juurikin Peltosen kautta. HIFK oli yhtä kuin Peltonen.

Semir puolestaan oli lähes pakkoraossa. Hänen edellinen kautensa jäi kokonaan välistä loukkaantumisten ja epäonnistuneiden leikkausten takia. 30-vuotias kauden pelaamatta ollut pelaaja on varsin heikossa asemassa, varsinkin kun kyse ei ole varsinaisesta tähtipelaajasta. Rivimiehiä on maailma täynnä, pitkä loukkaantuminen asettaa kysymysmerkkejä pelaajan terveyden ja kunnon päälle ja pelkästään oma halu ei takaa työpaikkaa. Semirin tilanteessa pelaajalla onkin kaksi vaihtoehtoa. Joko hän hoitaa epämieluisan työtehtävän, tai hän etsii toisen työnantajan. Jota ei välttämättä löytyisi. Semir toimitti tilauksen, ja pelasi vielä muutama kausi myöhemmin Jokereissa KHL:aa.  

Karu fakta on myös se, että Semirin asemassa olevalla kiekkoilijalla ei ole varaa hölmöillä. Hänen piti hankkia paikka joukkueesta, ja vakuuttaa työnantaja tarpeellisuudestaan. Niitä asioita hän ei pysty tekemään, jos hän toimii oman päänsä mukaisesti. Hänen asemassaan oleva pelaaja riskeeraa peli- ja työpaikkansa, jos raatamisen ja satunnaisten tehojen lisäksi tai sijaan tarjoillaan hölmöjä ulosajoja ja pelikieltoja. Semirin asemassa ollut pelaaja ei yksinkertaisesti olisi voinut toimia harjoitusottelussa nähdyllä tavalla. Hänellä täytyi olla jonkun siunaus tai tilaus teolle, joka kohdistui näin brutaalilla tavalla pahimman kilpailijan tärkeimpään palaseen.

En lähde miettimään salaliittoja tai syyllisiä. Teon kannalta on aivan samantekevää, tuliko käsky yksittäiseltä valmentajalta vai valmennusjohdolta, oliko asiasta sovittu pelaajien kesken tai tiesikö esimerkiksi Kekäläinen tapahtuneesta etukäteen. Sillä ei ole mitään merkitystä. Merkitystä on sillä, että olosuhteet huomioiden Semir ei yksinkertaisesti voinut toimia yksin. Jos hän olisi toiminut omin päin, hän ei olisi pelannut peliäkään KHL:ssa muutamaa vuotta myöhemmin. Jos hän olisi toiminut omin päin, hän ei olisi pelannut ammatikseen enää montaa kautta.

Semirin tuoreet puheet ovat kuitenkin varsin ymmärrettäviä. Kiekkopiirit ovat pienet, ja piirissä jokainen tietää missä olosuhteissa teko tapahtui. Ottamalla täyden vastuun Semir pitää huolen siitä, että hän ei profiloidu epäluotettavaksi henkilöksi. Sen sijaan hän on lojaali toimija, joka hoiti ikävän työtehtävän toiveiden mukaisesti. Tekemätöntä hän ei saa tekemättömäksi, ja hänet tullaan ikuisesti muistamaan kyseisen syyskuisen päivän tapahtumista. Jos hän haluaa tehdä uraa valmentajana, hän ei yksinkertaisesti voi sanoa muuta. Potentiaaliset tulevat työnantajat tietävät ne olosuhteet, joissa hän oli ja teki mitä teki. Itse tapahtumaa kukaan ei yksinkertaisesti voi arvostaa, mutta Semirin lojaliteettia varmasti arvostetaan. Hän teki mitä häneltä odotettiin, kantoi vastuun ja hoiti oman ruutunsa. Ne ovat kovia arvoja silloin, kun valmentajakandidaatteja taustoitetaan. Jokainen työnantaja haluaa työntekijän, joka hoitaa työtehtävänsä mukisematta ja kantaa vastuuta.

Tekoa oleellisempaa olisikin miettiä sitä, miksi tilanne meni siihen pisteeseen, että suomalaisen kiekon legenda pahoinpideltiin täysin poikkeuksella tavalla harjoitusottelussa. Vain tätä kautta voidaan joskus päästä tilanteeseen, jossa kilpailevat seurat voivat hyötyä toisistaan, eivät vain nakerra omia perustuksiaan toista kampittaessaan. Teko ei ollut uuden aikakauden alku, vaan yhden aikakauden symboli. Jokerien ja HIFK:n välinen suhde ei ollut hyvä ennen tapahtumaa, eikä tapahtuman jälkeen todettu, että oli menty liian pitkälle ja olisi aika lähentyä. Toivottavasti enää koskaan ei suomalaisessa urheilussa nähdä tilannetta, jossa jotain vastaavaa tapahtuu. Eikä pelkästään seuraamusten tai inhimillisten arvojen takia, vaan jo pelkästään seurojen itsensä takia. Tällaiset tilanteet vaativat jo lähtökohtaisesti sairaat olosuhteet, eikä vastaavissa olosuhteissa toiminta ole ikinä optimaalista.

Pelaajana ja ihmisenä arvostin ja edelleen arvostan paljon. Suomalainen urheilu tarvitsee henkilöitä, jotka ovat valmiina pistämään jokaisena iltana itsensä peliin joukkueensa puolesta. Pelaajia, jotka pääsevät vajavaisista lahjoista huolimatta armottomalla työnteolla ja pyyteettömyydellä huipulle asti. Ihmisiä, jotka asettavat perheen ja läheiset etusijalle vaikeina hetkinä. Semirin ja hänen läheistensä takia onkin suuri sääli, että hän joutui tällaiseen pakkorakoon. Hänet uhrattiin alttarilla, ja tässä tapahtumassa hänkin oli uhri. Todellisia syyllisiä ei vielä ole saatu julkisuuden teilattavaksi, ja todennäköisesti ainakaan tällä vuosikymmenellä tätä ei tapahdu.