Ennakossa hieman ounastelin vaikeaa ottelua, ja paljon painoarvoa pistin Jokerien asenteelle. Tällä kaudella häntäpään joukkueita vastaan peli on ollut ajoittain vaikeaa tai näennäistä pelaamista, eikä tänäänkään nähty poikkeusta. Huonot uutiset toki alkoivat jo ennen ottelua, kun Pihlströmin sairasloman pituudeksi arvioitiin kaksi kuukautta. Hän siis palaisi aikaisintaan pudotuspelien toiselle kierrokselle loukkaannuttuaan ennen edellisen ottelun voittomaalin tekemistä.

Ottelu alkoi Jokerien jäähyilyllä, kun jo ajassa 1:19 Brian O’Neill sai kampituksesta kaksiminuuttisen. Ehkä Severstalin pelaaja kaatui helposti, mutta jäähy itsesään kuvasti Jokerien ongelmaa: joukkue pelasi liian huolimattomasti. Alivoiman Jokerit kuitenkin tappoi mallikkaasti, vain päätyäkseen ajassa 6:10 Oliver Lauridsen sai väkivaltaisuusjäähyn. Tätä jäähyä on tosin vaikea kyseenalaistaa, tilannetta edelsi törkeä polvitaklaus Talajaan, ja tanskalainen kävi heti kuittaamassa tilanteen. Nämä jäähyt minä hyväksyn koska tahansa, ja näitä pitääkin tulla.

Lopulta ottelun avausmaali nähtiin ajassa 13:17. Jokerien heikon hyökkäysalueen pelaamisen jälkeen Sergei Monahov pääsi laukomaan hyvästä paikasta, ja löysi vapaata tilaa takanurkasta. Tilanteessa erityisesti Jesper Jensen joutui ikävään tilanteeseen, sillä yllättäen avautuneessa tilanteessa hän käytännössä joutui tiputtamaan liikaa.

Kokonaisuutena ensimmäinen erä oli Jokereilta pelillisesti varsin tyydyttävä. Joukkue pystyi luomaan paikkoja, vaikkakin tarkkuus laukaisupaikoissa puuttui. Jokerit pystyi myös tappamaan molemmat alivoimat varsin hyvin ja saamaan hyviä hyökkäyksiin lähtöjä, mutta silti se jokin tuntui puuttuvan. Jokerit ei ollut aivan samalla tasolla pelissä sisällä kuin torstaina SKAta vastaan.

Jos ensimmäistä erää pystyi hyvällä omatunnolla kuvailemaan tyydyttäväksi, ei toisesta erästä voi samoja sanoja sanoa. Jokerit aloitti erän surkealla liikkeellä, ja erityisesti ykkösketju oli hätää kärsimässä omassa päässä. Ensimmäinen kymppi menikin tyystin Severstalin komennossa, eikä ottelutapahtumia seuratessa tullut ainakaan ensimmäiseksi mieleen, että valkoisia paitoja pitävien kausi oli jo ohi ja siniset pelasivat pudotuspeliasetelmista.

Toisen erän viimeiselle kympille Jokerit onnistui jo luomaan yksittäisiä tekopaikkoja, ja Severstal ei enää saanut vastaavia pyörityksiä aikaan. Loistava tekopaikka avautui muun muassa Joey Hishonille, kun erää oli alle neljä minuuttia jäljellä. Severstalin maalilla hyvän ottelun pelannut Kovar kuitenkin otti ensimmäisen laukauksen vapaasta paikasta kiinni, ja oli vielä irtokiekon osalta hereillä. Ehkä tilanteessa näkyi se, että Hishon on viimeksi onnistunut syyskuussa(!) ja pelannut odotettuun rooliinsa nähden käsittämättömät 29 ottelua maaleitta, kasaten vain tehot 0+4.

Lopulta Jokerien parantunut peli-ilme palkittiin, kun Lajusen viivalaukaus pomppi Niemen kautta Jormakan lapaan takatolpalle. 3:16 jäi erään vielä peliaikaa jäljelle, kun tällä kertaa Jokereille pomppi flipperimaali. Kun kiekko ja miehet saadaan maalille, hyviä asioita tapahtuu.

Lopulta toisen erän loppuun koettiin vielä Jokerien kannalta ikävä hetki. Ensin Sakari Salminen kaatui kiekollisena, ja luisteli suoraan vaihtoon. Kun erää oli jäljellä alle minuutti, käveli Salminen kohti koppia. Vaikka hän ei tällä kaudella olekaan onnistunut, näissä kohdin aina herää pieni pelko. Siirtoraja on ummessa, sairastuvalla on jo hyökkääjiä ja kohta ei enää täyttä kokoonpanoakaan saada kasaan, jos loukkaantumisia tulee. Onneksi Salminen palasi kolmanteen erään, joten tuskin tällä kertaa tarvitsee miettiä kuntoutumista pudotuspeleihin.

Kokonaisuutena toisesta erästä jäi käteen juuri sellainen antihokierä, jota pelkäsin ennakossa. Vaikka Jokerit vei erän, paransi loppua kohden ja pääsi tasatilanteesta kolmanteen, ei tämä erä tarjonnut suuria ja hyviä hetkiä. Näitä huonoja otteita hyvien otteluiden jälkeen on nähty liiaksi, ja yleensä suurin syyllinen löytyy peilistä. Eivät nämä häntäpään joukkueet ole pelanneet niin uskomattoman hyvin, että sen taakse voitaisiin mennä.

Kolmannen erän Jokerit sitten aloittikin jo sillä vauhdilla, jota seuralta olikin lupa odottaa. Muutama ensimmäinen vaihto meni tyystin Jokerien myllyttäessä, ja tällä kertaa päästiin jopa tekopaikoille. Rynnistys ei kuitenkaan tuottanut tulosta, ja erän puoliväliä kohden hieman dominointi väheni. Kuitenkin, peli-ilme oli huomattavasti kahta ensimmäistä erää parempi.

Ja kun hyvä oma ilme ei tuo tulosta, niin kaveri yllättää. Mäki hävisi omanpään aloituksensa aivan tyylipuhtaasti, ja ajassa 51:06 Maksim Trunjov pääsi tälläämään kiekon ohi Zapolskin. Aloituksetkin ovat erikoistilanteita, ja nyt Mäki hävisi oman kaksintaistelunsa aivan liian selkeästi. Näihin ei ole varaa, ei edes Severstalia vastaan.

Mäen aloitukseen sitten näytti päättyvän Jokerien pelaaminen. Selkäranka ei saisi katketa yhden maalin tappioasemaan omassa kotihallissa sarjan häntäpäätä vastaan, mutta nyt vain kävi niin. Heti maalin jälkeen Jokerit joutui alivoimalle, kun Severstalin vaarallinen hyökkäys johti tekopaikkaan ja Joensuun huitomisjäähyyn. Ylivoimalla sitten Severstalin kapteeni Aleksander Jevsejenkov ujutti kiekkoa maalille, ja harmikseen Lajunen ohjasi kiekon omaan maaliin. Alle kahteen minuuttiin oli isketty kaksi maalia Jokerien verkkoon.

Jos kahden maalin etumatka ei riittänyt, niin ennakossa hehkuttamani Dmitri Kagarlitskin niittasi jo vierailijoiden neljännen upealla henkilökohtaisella suorituksellaan. Hän tuli oikeaa laitaa pitkin huimalla vauhdilla sisälle ja iski tyylipuhtaan vanhanaikaisen. Vaikka Jokerit on tällä kaudella tullut usein rinnalle ja ohi, viimeistään tässä vaiheessa oli peli ohi.

Kokonaisuutena ottelu oli juurikin niin suurta kuraa kuin pelkäsinkin. Severstal oli tullut pelaamaan, puolusti työteliäästi ja käytti paikkansa. Jokerit puolestaan oli taas vaihteeksi jättänyt työhaalarit naulakkoon, ja teki ottelusta itselleen vaikean. Ero torstaihin oli järisyttävä kaikilla osa-alueilla, ja nyt käteen ei jäänyt mitään. Ei edes känsiä tällä työmäärällä, mustelmiakaan ei varmasti liian monelle pelaajalle tullut.

Erityisen suuri harmituksen aihe oli vielä kolmannen erän sulaminen. Ensimmäiset 5-6 minuuttia lupasivat hyvää kotijoukkueelle, mutta yhden aloitustappion jälkeen ilma karkasi ilmapallosta tyystin. Tästä olisi ollut mahdollista kairata kolme pistettä, mutta lopputulema oli suoranainen nöyryytys. Tähän on turha etsiä selityksiä, homma meni yksinkertaisesti reisille.