Kun kauden alla loin tämän blogin, nimen miettiminen oli yksi vaikea asia. Lopulta päädyin jopa hieman sarkastiseen nimeen, enkä vähiten Jokerien historian takia. Ja uskolliseen tapaan tämäkin kausi päättyi rajuun pettymykseen, rajumpaan kuin pelkästään pudotuspelisarjan tiukoista hetkistä voisi päätellä. Kolme jatkoerätappiota runkosarjan voittajaa vastaan ei ole huono suoritus, mutta kertoo myös Jokerien ongelmista. Pelasimme itsemme liian tiukkaan paikkaan, ja emme pystyneet kääntämään tiukkoja pudotuspeliotteluita eduksemme. Puretaan siis Jokerien kauden 2016-17 ongelmat auki.

Ensimmäinen raju virhe oli pelaajapolitiikka. Puolustus oli entistä kookkaampi, mutta myös totutun kädetön. Yksi Genoway ei riitä, jos halutaan pelata mitaleista. Samaan aikaan kun pakistoon haettiin kokoa, keskusta unohdettiin tyystin. Puheet pudotuspeleihin kasatusta joukkueesta voi unohtaa sillä hetkellä, kun vain vilkaiseekin Jokerien sentterien suuntaan. Regin-Pihlström/Hishon-Niemi-Wirtanen olisi pätevä nelikko Liigaan, mutta KHL:aan ei kalusto riitä millään. Ongelmat sentterien osalta olivatkin sekä laadun että määrän puutteet. Jokainen näki tämän ongelman jo kauden alla, ja kauden aikana ongelmat korostuivat, kun Hishonista ei saatukaan sitä odotettua ratkaisuvoimaista pelaajaa.

Maalivahtikaksikko oli myös suuri riskiveto. Ennen tätä kautta Heleniuksella oli kaksi kautta kokemusta KHL:sta, ja molempina kausina käyrä meni samalla tavoin. Suorastaan loistavan alun jälkeen mies muuttui imuriksi. Tälle kaudelle sama taas kerran toistui. Kakkosmaalivahti ei voi olla niin heikko, että hänen peluutuksensa on yhtä kuin pyyhkeen heittäminen kehään. Zapolski pelasi kelvollisen kauden, mutta hän ei ollut Karlssonin tasoinen varma torjuja. Ensi kaudelle onkin saatava uusi maalivahti, tai kausi voidaan julistaa päättyneeksi jo ennen alkua. Jokerien tasoiselle joukkueelle ei riitä maalivahti, joka on ihan ok.

Hyökkäyksen osalta tällä kaudella hutihankinnat maksoivat paljon. Keränen, Hishon ja Salminen eivät pystyneet vastaamaan huutoon, vaan Jokerit käytännössä menetti ketjullisen edestä kärkihankintoja. SKA kestää epäonnistuneet hankinnat pohjattoman kassansa ja leveän kokoonpanonsa takia. Jokerien budjetti, farmin puute ja suomalainen verottaja pitävät kuitenkin huolen siitä, että me emme kestä näin montaa hutia. Me emme pysty hankkimaan kauden aikana pelaajia, joilla on allaan hyviä näyttöjä ja katseen kestävä loukkaantumishistoria.

Jokaisen edellä mainitun pelaajan osalta hankinnat näyttivät ensi alkuun hyviltä. Hishonilta odotettiin pelaajaprofiilin ja AHL-näyttöjen perusteella Kozunin tyylisiä näyttöjä. Hänen piti olla valmis ottamaan se ratkaiseva askel, joka oli erottanut hänet NHL-tasoisista palkoista. Salminen puolestaan oli KHL:ssa rutinoitunut ja olympialaisissakin pelannut suomalainen, jonka kohdalla ikä ei ollut ongelma. Keränen taas oli Pohjois-Amerikkaan lähtiessään Liigan kuumin suomalainen, ja hänen pelityylinsä arveltiin sopivan KHL:aan paremmin kuin Pohjois-Amerikan kaukaloihin. Vaikka varmaa tietoa kyseisen kolmikon palkoista ei ole, olettaa sopii, että he kaikki tienasivat keskimääräistä enemmän. Heitä ei hankittu rivimiehiksi, ja varmasti kyselyjä oli tullut muualtakin.

Lopulta hyökkäys olikin Jokereille suuri ongelma. Yksinkertaisesti Regin oli aivan liian yksin. Joukkueen rakenne ei ole kohdillaan, jos ainoastaan yksi viisikko tekee säännöllisesti tulosta. Jossain onkin paljon vikaa, jos KHL:ssa Marjamäen ja Anttilan muodostama hyökkäysketju on joukkueensa vaarallisimpia yksiköitä. Edellisinä kausina secondary scoring on ollut ongelma, ja tälle kaudelle ongelmaa ei saatu korjattua, vaan se jopa paheni.

Valmennuksellekaan ei pysty antamaan edes tyydyttävää arvosanaa. Jalosen alaisuudessa Jokerit pelasi niin kurittomasti, että vastaavaa on nähty viimeksi Liigassa. Pieniä joukkueita vastaan unohdettiin aivan liian usein työhaalarit, ja pistemenetyksien takia pudotuspelipaikkakin oli vaarassa. Jos joukkue on valmentajansa näpeissä, ei pelintaso vaihtele näin rajusti vastustajasta riippuen. Jokerit keräsi jopa odotettua enemmän pisteitä sarjan jättiläisiltä, mutta pistemenetykset peräpään joukkueille olivat suorastaan katastrofaalisella tasolla.

Samaan sarjaan menee myös joukkueen jäähyily. Suuri määrä täysin turhia jäähyjä kielivät siitä, että jossain on ongelmia. Silmiinpistävää on myös nähdä miten ja mistä jäähyt pääsääntöisesti tulivat. Ne eivät tulleet fyysisen pelin seurauksena, vaan usein kyseessä oli puhdas hölmöily. Kuvaavaa, miten Joensuu toimi kolmannen pudotuspeliottelun lopussa. Peli oli tasan, ja Joensuu oli istunut jäähyaitiossa hyökkäyspään jäähyn takia TsSKAn kolmannen maalin aikana. Ottelu on pakko voittaa, muutoin vastustajan etumatka venyy liian suureksi. Tässä tilanteessa pitkä roikkuminen vastustajan mailassa kiinni ei ole varmaa puolustuspelaamista tai fyysisen yliotteen hakemista. Se on idiotismia.

Peluutus kauden aikana oli myöskin varsin mielenkiintoista. Joukkueessa oli tasan yksi puolustaja, jota voi pitää viivapelotteena. Tästä huolimatta varsinkin kauden loppuvaiheilla ylivoimavastuuta kantoivat pääasiassa Lajunen ja Jaakola. Pelaajat, joiden anti ylivoimalle on kuin Ron Jeremyn anti Hollywodille. Vaikka vastuun jakamisella saatiin kaksi periaatteessa siedettävää ylivoimaviisikkoa, ei lopulta ylivoimasta päästy nauttimaan täysin rinnoin. En yllättyisi, vaikka Genoway ei nimeään jatkopahviin rustaisikaan. Ainakin itse suhtautuisin varauksellisesti valmentajaan, joka ei luota ykköspuolustajaansa yhtään enempää kuin on pakko.

Jos tilanne oli suorittavalla osastolla korkeintaan tyydyttävällä tasolla, ei kulissien takanakaan tilanne ole ollut optimaalinen. Ensinnäkin, kauden 2017-18 sarjaa ei ole vielä varmuudella julistettu. Tiedotusta on siirretty siirtämistään, ja epätietoisuus varmasti vaikuttaa pelaajiin. Joihinkin enemmän ja joihinkin vähemmän, mutta siltikin. Hieman vastaava tilanne nähtiin viimeisen Liigakauden aikana, kun osa pelaajista eli epätietoisuudessa. Tästä on muun muassa Jarkko Ruutu pistänyt sanoja kansiin, eli mistään fanien spekuloinnista ei ole kyse. Ehkä muutama jatkosopimus olisi hitsannut joukkuetta yhteen paremmin, kuin työnantajien kartoittaminen ympäri Eurooppaa.

Tästä kaudesta jäi taas vaihteeksi käteen hyvin ristiriitaiset tunnelmat. Joukkue haki isoja ryöstöjä Venäjän suurimmista kaupungeista, mutta vastaavasti kotona pisteitä menetettiin aneemisten otteiden takia turistiporukoillekin. Pudotuspeleissä runkosarjan ykkönen pistettiin tiukoille, mutta sekuntiakaan Jokerit ei johtanut pudotuspeleissä. Ne ovat isoja asioita.

Jos Jokerit olisi pystynyt pitämään otteet tasaisina runkosarjassa, pudotuspelien avauskierroksella ei olisi tarvinnut jättiläisiä kohdata. Jos pelaajamateriaali olisi ollut kunnossa, olisi Jokerit ollut huomattavasti vaarallisempi joukkue. Jossittelulle jäi paljon sijaa kaudesta kokonaisuutena, vaikka pudotuspelisarjan voittajasta ei kannatakaan jossitella. TsSKA oli selvästi parempi, ja vaikka Jokerit olisikin voinut sarjaa venyttää, ei 4-0 otteluvoitot lopulta ole epäreiluja.

Toivottavasti tästä kaudesta opittiin paljon. Jos ja kun tarina KHL:ssa jatkuu, on vene saatava käännettyä. Joukkue ei voi olla näin yksipuolinen, epätasainen ja täynnä alisuorittajia. Yksi Omark tai jopa Aaltonen olisi voinut olla se ratkaiseva tekijä, että hallilla olisi ollut kivaa, ja kotona yleisö olisi siivittänyt joukkueen useampaan voittoon. Muutaman kärkihankinnan osuminen olisi voinut tuoda vastaan helpomman vastustajan pudotuspeleissä. Yhden surkean ajanjakson kääntäminen tasaiseksi suorittamiseksi olisi varmistanut sen, että joukkue ei olisi pelannut pudotuspelejä jo tammikuusta alkaen.

Tämä joukkue sai tästä kaudesta ansaitsemansa. Näin epätasaisesti kaikilla osa-alueilla, niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella, suorittanut joukkue ei ansaitse muuta. Jokerit teki minkä pystyi, sai minkä ansaitsi ja tiedossa on pitkä kesäloma. Yksittäisille pelaajille tulee vielä reissu MM-kisoihin, mutta Jokerien budjettiin ja odotusarvoihin nähden ei riittävän monelle.

Omalta osaltani sen verran, että tähän blogiin tulee nyt kesän (tai ”kesän”) aikana varsin vähän materiaalia. Muutama juttu on mielessä, mutta päivitystahti tullee olemaan jonnekin elokuun tietämille varsin vähäistä. Lauantain ottelu oli itselleni niin kova kolaus, että nyt pitää hieman keräillä.