Tänään se sitten tapahtui, nimittäin Sami Lepistön paluu Ilmalaan. Kymmenisen vuotta sitten maailmalle palannut oma poika palaa vihdoinkin kiertueelta, ja yksi jokavuotisista huhuista osui vihdoinkin oikeaan. Käydään siis läpi Jokerien uusimmat kärkihankinnat yksitellen.

Edellisen kerran Lepistö viiletti Jokerien paidassa kaudella 2006-07. Tuolloin kausi jäi puolikkaaksi, mutta tehoja kertyi 26 ottleuun ihan siedettävät 1+9. Koko liigauran aikana hän teki 190 otteluun 71 pistettä, mikä on varsinkin pelaajan ikä ja kilpailu pelipaikoista huomioiden kova suoritus. Tämän jälkeen Lepistölle on tullut tutuksi niin NHL, AHL kuin KHL:kin, joten nyt palaava Lepistö ei ole enää se Lepistö, joka täältä lähti. Aikanaan lähtenyt Lepistö oli vielä nuori lupaus, nyt hän on puolustuksen liideri kaikilla mittareilla.

Viime kaudella Lepistö nakutti Ufassa 31 pistettä 53 otteluun, ja tätä ennen saman joukkueen riveissä 30 pistettä 60 otteluun. Mukaan toki asiaan kuuluvasti edustus World Cupissa, niin voidaan selkeästi todeta yksi asia. Lepistö ei ole vielä menneiden vuosien nimien, vaan tuoreet näytöt omaava pelaaja.

Jokereissa Lepistölle onkin tiedossa isoa roolia. Pelillisesti hänen pitäisi olla pakiston herra ja hidalgo. Ei ehkä ykköstykki pisteissä, vaan kokonaisvaltaisen pelin maestro. Kopissa hänellä on suuri rooli johtaa yhdessä Reginin ja kumppanien kanssa, ja varmasti fanien suuntaan hän on äärimmäisen arvokas pelaaja. Hän ei ole pelkästään huippupuolustaja, vaan hän on Jokeri.

Toinen puolustuksen uusista nimistä on yhdysvaltalainen Mike Lundin. NHL:ssa hän on pelannut 252 runkosarjaottelua, mutta päätyi edellisen lockout-kauden jälkeen kolmeksi kaudeksi kaudeksi Kazakstaniin ennen siirtymistä Sveitsiin viime kaudeksi.

Kazakstanissa Lundin saalisti puolustajalle komean pistesaldon, tehden 173 runkosarjaottelussa peräti 96 pistettä. Yli 0,5 pisteen keskiarvo ottelua kohden on hyvä saldo kenelle tahansa, mutta puolustajalle se on erityisen hyvä. Tosin rehellisyyden nimissä on todettava, että hänen aikanaan Barys omasi äärimmäisen vaarallisen ykköskentän, jossa saattoi yhtenä kautena olla enemmän 50+ pisteen miehiä kuin Jokerien KHL-historian aikana yhteensä.

Lundinin osalta on mielenkiintoista nähdä, miten hän sopeutuu Jokereihin. Lähtökohtaisesti hän tuskin tulee pelaamaan yhtä paljon kuin Kazakstanissa aikanaan, sillä Jokerit ei lähtökohtaisesti elä ja kuole yhtä vahvasti ykkösketjun mukana. Samoin lähtöoletuksena Jokerien absoluuttiset kärkihyökkääjät eivät ole samalla tasolla, joten tämän vaikutus pistesaaliiseen on mielenkiintoista nähdä.

Ennakkoon Lundin kuulostaa hyvältä hankinnalta, mutta henkilökohtaisesti nostan esille roolin tärkeyden. Jos hänet on hankittu ykköstykiksi, saattaa tulla ikävä pettymys. En jaksa uskao hänen iskevän 30+ pisteen tehoja, vaan odotan hänen korvaavan Lajusen puolustajien omassa secondary scoringissa. Iso etu Lundinin kohdalla on toki se, että KHL on hänelle sarjana erittäin tuttu. Todennäköisesti hänestä ei kuoriudu Hishonin tyylistä pelaajaa, joka ei saa isossa kaukalossa mitään aikaan.

Kolmas kärkihankinta on puolestaan Karri Rämö. Suomalaisittain Rämö on melkoisen aliarvostettu torjuja ollut läpi uransa, osittain seuravalintojensa ja maajoukkue-edustustensa takia. NHL:ssa hän pelasi valtaosan urastaan Calgaryssa tasaisen luotettavan suorittajan. Hän ei ollut Kiprusoffin tyylisesti yksi sarjan parhaista maalivahdeista, eikä pelannut suomalaisittain ”seksikkäimmässä” joukkueessa. KHL:ssa hänen mainetekonsa taas ovat idän joukkueista, jotka ovat suurelle suomalaisyleisölle vieläkin melkoisen mysteerisiä. Maajoukkueessa hän ei myöskään ole ollut vakiokasvoja MM-kisoissa, joten suuren yleisön edessä hän on jäänyt melko tuntemattomaksi.

Lähtökohtaisesti Rämö tulee Jokereihin ykkösveskariksi. Onko jakauma sitten 35-25 vai 45-15, se nähdään pelien kulkiessa. Hänellä on sen verran kovia näyttöjä maailman kovimmista kiekkosarjoista, että 31 kesällä täyttävänä hän ei taatusti tule Jokerien penkille. Edelliskausi hänellä meni osittain ohi loukkaantumisen takia, mutta onneksi hän sentään sai pelituntumaa kauden loppuvaiheissa.

Rämön saapuminen Jokerien maalille tarkoittanee kuitenkin sitä, että joko Zapolski tai Helenius ei näe joulua Jokereissa. Lienee melko utopistista ajatella, että kolmen tämän tasoisen maalivahdin intressit ja Jokerien palkanmaksukyky kohtaavat. Henkilökohtaisesti näkisin parhaaksi vaihtoehdoksi sen, että Heleniukselle ryhdyttäisiin etsimään uutta seuraa. Hänelle kausi katsomossa ja Vantaalla ei liene varsinainen vaihtoehto, ja kolmosveskarista Jokerit eivät voi maksaa kuusinumeroista nettopalkkaa.

Lähtökohtaisesti kaikki kolme ovat Jokereille kärkihankintoja ja tärkeitä miehiä. Kolmistaan he eivät kuitenkaan vielä ratkaise Jokerien kaikkia murheita, vaan hyökkäykseen tarvitaan ainakin 2-3 miestä lisää, eikä yksi puolustajakaan ole pois laskuista. Lopullinen tarve määrittyy lähikuukausina, kun muutama kysymysmerkki on saatu torpattua. Esimerkiksi Genowayn jatkosopimus olisi huikea uutinen, ja Jokereissa flopannutta Hishonia on huhuiltu sopimuksesta huolimatta SHL:ään Luleån riveihin. Muutoksia joukkueeseen tulee siis varmasti, ja suunta tullee olemaan molempiin suuntiin. Ulospäin myös yksittäisten sellaisten pelaajien kohdalla, joilla sopimus on Jokerien kanssa kaudesta 2017-18.

Vielä tässä vaiheessa on turha lähteä arvioimaan Jokerien nipun menestymismahdollisuuksia sen tarkemmin. Nykyisellään joukkue näyttää ihan kelvolliselta, mutta vielä tässä vaiheessa on turha miettiä mihin joukkue voikaan yltää. Muutama oikea muutos, ja Jokereille pudotuspelit on minimitavoite. Nykyrosterilla taas jos mennään, niin pudotuspeleihin pääseminen olisi suuri suoritus. KHL on äärimmäisen tasainen sarja ja Jokerit on sarjan kääpiöiden joukossa. Tässä sopassa yksittäinenkin pelaaja voi tehdä sen ratkaisevan eron.