Kolmas matsi kuuteen päivään on verrattain normaalia KHL:ssa. Varsinkin vierasreissulla tahti voi alkaa painaa, varsinkin jos peli ei kulje ja rotaatiota ei ole. Tänään rotaatiosta tippui pois muun muassa Marjamäki, mutta odotetusti Rämö teki debyyttinsä Jokereissa.

Ottelu alkoi Jokerien kannalta hyvin, sillä jo muutaman minuutin pelin jälkeen Niklas Jensen onnistui sutimaan Lepistön laukauksesta tulleen irtokiekon Lokomotivin maaliin. Ei välttämättä kaunis maali, mutta maalintekijän maali: Jensen oli valmiina, kun Lepistön oiva laukaus kimposi suoraan sektoriin. Lokomotiv ei kuitenkaan ole Minsk, joka heti luovuttaisi.

Seuraava tilastomerkintä tulikin Jokereille, sillä John Norman sai aloitustilanteen päätteeksi kaksiminuuttisen kampituksesta. Ja jottei tilastomiesten jäisi helpoksi, ylivoimalla Lokomotiv tasoitti Jakub Nakladalin komealla laukauksella. Tilanteen jälkeen Rämö protestoi tilannetta ja jokerit haastoikin tilanteen. Uusinnassa ei näkynyt mitään omaan silmääni, eikä tuomaritkaan löytäneet mitään koputettavaa tilanteesta. Jatkoajassakin tuntui konsensus olevan se, että haasto oli vähintäänkin heppoinen.

Helpoksi tilanne ei mennyt maalin jälkeenkään. Vain 13 sekuntia tasoituksen jälkeen Lepistölle vihellettiin koukkaamisesta jäähy tämän kaadettua Koroshovin. Ja rehellisyyden nimissä helposti hän kaatuikin. Ylivoimaa ei tarvinnut tälläkään kertaa kauaa katsella, kun Maxime Talbot iski kiekon toistamiseen ohi Rämön Jesper B. Jensenin merkkausvirheen jälkeen. Ajassa 12:22 Norman sai jäähyn kampituksesta, ja ajassa 14:49 Lokomotiv oli iskenyt kahdesti kahden eri ylivoiman aikana. Kertonee hyvin millainen musta hetki Jokereille tuli.

Toinen erä alkoi Lokomotivin kahden minuutin paineella. Jokerit oli täysin suossa kotijoukkueen vatkatessa ensin neljällä neljää vastaan noin puolitoistaminuuttia, sen jälkeen muutaman sekunnin alivoimaisena ja vielä tasaviisikoinkin. Vanhan viisauden mukaan kuitenkin tilanne on se, että kaveri tekee jos et itse tee. Vastahyökkäyksen päätteeksi Lokomotiv sai oman jäähynsä, ja Jokerit eri erehtynyt. Tolvanen tarjoili Gilroylle viivaan, jonka laukauksen lopulta O’Neill ohjasi verkkoon. Maalin jälkeen Jokerit saikin luotua vielä useamman hyvän tekopaikan, ja erän alun kankeus oli kuin taikaiskusta kadonnut.

Toista kertaa ottelussa Jokerit meni johtoon heti ottelun puolenvälin jälkeen. Aivan kuten kaksi aiempaakin, tilanne lähti viivan tuntumasta tulleesta laukauksesta. Jesper Jensen laukoi viivasta, ja tällä kertaa kautensa surkeasti aloittanut John Norman sai kunnian iskeä kiekon verkkoon. Jos jotain, ainakin yksi asia näyttäisi tällä kaudella toimivan: kiekkoa ja miestä toimitetaan maalille.

Kokonaisuudessaan toinen erä oli Jokereilta vähintäänkin kelvollinen, katastrofaalisesta alusta huolimatta. Tyhmien tai ”vihellysmahdollisuuden antaneiden” jäähyjen määrä pieneni, Jokerit onnistui kahdesti maalinteossa ja sai luotua hyviä tekopaikkoja. Varsinkaan Jalosen aikakaudella toiset erät ovat olleet Jokereille vaikeita, mutta tänään toinen erä oli positiivinen poikkeus.

Kolmas erä alkoi varsin tasaisissa merkeissä. Molemmilla oli omat hetkensä, mutta valtavia pyörityksiä ei kumpikaan saanut. Erän ensimmäinen maali nähtiin puolenvälin tietämillä, kun Kontiolan lyöntilaukaus sinisen tuntumasta yllätti huonossa tasapainossa olleen Rämön. Veto oli tyystin otettavissa, ja hyvän ottelun pelanneelle Rämölle sattuikin harmittavasti ensimmäinen varsinainen virhe. Olettaen toki, että Lepistön maila ei horjuttanut hänen tasapainoaan, kuten Viasatin selostaja uusinnan perusteella hieman arveli.

Enempää maaleja ei kolmannessa erässä nähty. Molemmilla joukkueilla oli omat paikkansa ratkaista, mutta joko kiekot pomppivat vääriin suuntiin tai maalivahdit ottivat komeita koppeja. Tasaista ottelua povasinkin ennakossa, eikä tälläkään kertaa tullut suuria yllätyksiä. Jatkoajalle kuitenkin kentälle tuli tilaa, sillä aivan kolmannen erän loppuun kotijoukkue sai helpon jäähyn.

Jatkoajalla kentällä olikin tilaa, kun Jokerit pääsi pyörittämään neljällä kolmea vastaan. Useamman tekopaikan jälkeen Murikin ei onnistunut liimaamaan Palolan laukausta, ja tilanteeseen syöksynyt O’Neill rusikoi Jokereille yhden lisäpisteen.

Kokonaisuutena ottelu oli odotetun tasainen. Kummallakin joukkueella oli paikkansa ratkaista peli varsinaisella peliajalla, mutta rehellisyyden nimissä pisteiden jako näin oli ehkä kaikkien osalta reiluinta. Niin paljon kuin reiluutta nyt voikaan olettaa olevan. Tosin, tämä on taas näitä tasaisen pelin bubismeja. Jos ottelu olisi ratkennut varsinaisella peliajalla, olisin todennäköisesti kirjoittanut, ettei kyseessä olisi ollut vääryys. Voittajasta riippumatta.

Ottelu kuitenkin kärsi hieman tuomarilinjasta. Erityisesti ensimmäisessä erässä Jokereille vihellettiin käytännössä kaikki edes etäisesti vihellettävissä oleva, Lokomotiville ainoastaan ne, joita ei voinut jättää viheltämättä. Kolmannessa erässä ei sitten meinattu viheltää kuin ruumiit, kunnes aivan ottelun loppuun kotijoukkue sai helpon jäähyn. Olen aiemminkin kritisoinut KHL:n tuomarilinjaa, eikä tänään tullut poikkeusta. Linja ei yksinkertaisesti saa vaihdella näin rajusti ottelun sisällä ja linjan pitää olla sama molemmille. Aivan sama onko linja ylitiukka vai pelataanko vankilasäännöillä, kunhan säännöt ovat samat molemmille ja jokainen tietää linjan.

Jokereista Norman näytti saavan maalista virtaa. Omalla alueella hän oli ajoittain hukassa, mutta erityisesti maalinsa jälkeen hän alkoi näkyä hyökkäyspäässä positiivisessa mielessä. Kiitettävää arvosanaa hänelle ei tästä pysty edes voitonhuumassa antamaan, mutta ainakin hän edes ajoittain näytti tänään pelaajalta. Ja se on jo suuri parannus perjantain otteluun. Rämö oli puolestaan hyvä. Kolmas maali saattoi olla otettavissa, olettaen taas, ettei Lepistön maila vienyt häneltä tasapainoa. Jokerien maalivahtitilanne näyttääkin taas tututtuun tapaan kauden alussa siltä, että meillä on kaksi huippuvahtia. Tällä kaudella uskon myös pystyväni sanomaan tämän vielä runkosarjan viimeiselläkin neljänneksellä.

Tolvasen otteita on kyllä mukava katsella. Tänään hän jäi maaleitta, mutta pystyi luomaan paikkoja muille, pääsi itse paikoille ja olisi järjestelemässä maaleja. Päälle muutama taklaus, eikä tätä poikaa uskoisi vielä ikäisekseen ilman pelaajaprofiilia tai kasvokuvaa.  Tolvanen on tullut sarjaan rytinällä, ja tullut jäädäkseen. Kunnes ehkä jo tämän kauden jälkeen tie vie NHL:ään. Näillä otteilla hän on myös potentiaalinen pelaaja olympiajoukkueeseen nyt kun NHL-miehet eivät osallistu. Suomella ei Euroopassa ole kovinkaan montaa sellaista pelaajaa, joita voi huoletta kutsua maalintekijäksi tai jota voi ajaa sisälle maajoukkueeseen tulevia vuosia ajatellen.

Nyt vielä tiistaina pitäisi jaksaa Moskovan Dynamoa vastaan ennen lyhyttä huilia. Dynamo on puolestaan yksi niistä joukkueista, joiden kohdalla en oikein tiedä mitä odottaa. Enkä vähiten siksi, että seuran ympärillä kuohui kesällä niin pahasti, että kaikki on mahdollista. Katsotaan muutaman päivän päästä valtaako Jokerit Moskovan, vai käykö tässä kuin Napoleonille konsanaan.