Tänään siis pelattiin taas kotona, ja vastassa oli Vitjaz Podolsk. Vaikka lopulta taululla olikin selvät lukemat, ei matsi ollut alusta asti pelkkää juhlaa. Joskus kiekko pomppii, joskus ei ja joskus asiat eivät aina mene aivan käsikirjoituksen mukaisesti. Neljällä matsilla lyhennettynäkin runkosarja on pitkä, ja vaikeita iltoja tulee.

Kokoonpanon osalta ei merkittäviä muutoksia nähty. Niemi oli tänään huilivuorossa, Zapolski pelasi kun Rämön saikun kerrottiin kestävän vähintään lokakuun puoliväliin ja muun muassa Ikonen oli kokoonpanossa. Eikä sinänsä suuria muutoksia tarvittukaan, alla oli hyvä lepo ja seuraava ottelu ei ole heti huomenna, joten kokoonpanon osalta muutokset olivatkin syytä vetää vain rotaation mukaan. Mutta sitten matsiin…

Ennakossa pidin Jokerien asennetta yhtenä ottelun teemana. Heti ottelun avausvaihto näyttikin, että pelko ei ollut aiheeton. Noin kymmenen pelatun sekunnin jälkeen Aleksei Makejev heitti sinisen tuntumasta kiekon kohti Zapolskia. Zapolskin pudotettua kiekon ja puolustajan arvioitua tilanteen väärin, pääsi Alexander Nikulin iskemään ensimmäisen maalin vain 16 pelatun sekunnin jälkeen.

Nopean avausmaalin jälkeen peli näytti erikoisen luonteensa. Vitjaz ei lähtenyt höntyilemään, eikä Jokerien peli näyttänyt kovinkaan organisoidulta. Erikoista tässä oli juurikin se, että harvoin ottelun avauserä lähtee näissä merkeissä liikkeelle. Ja kun huonosti menee, niin sehän sitten myös menee. Noin yhdeksän minuutin kohdalla Jokerien pelissä oli nähtävissä orastavaa momentumia, mutta kun ei onnistu, niin ei onnistu. Afinogenov onnistui karvaamaan kiekon sinisellä, tuli Gilroyn estelyistä huolimatta maalille ja onnistui liruttamaan kiekon Zapolskin längeistä sisään.

Kun vielä perään Lauridsenille vihellettiin helpolta näyttävä jäähy laitataklaukselta, lopun merkit olivat ilmassa. Vitjazin ylivoima ei vakuuttanut, mutta seuraava vihellys oli sekin jäähy. Tällä kertaa jäähy tuli Anttilalle, taas taklauksesta. Alivoiman Jokerit kuitenkin kesti, mikä on aina hyvä merkki. Vaikka ottelun alku oli surkea, ei ainakaan ihan jokaista pelaajaa voinut syyttää. Seuraava vihellys olikin 2+2 Vitjazille, kun Ivan Petrakovin maila napsahti O’Neillia kasvoihin.

Toiseen erään Jokereille jäikin vielä noin minuutti ylivoimaa, kun avauserässä ei enempää hyväksyttyjä maaleja nähty. Ensimmäisellä ylivoimalla Joensuu onnistui sohimaan irtokiekon verkkoon, mutta aina yhtä paljon kavereita Ilmalassa itselleen hankkinut Konstantin Olenin oli ehtinyt tarttua pilliinsä.

Kokonaisuutena erä oli Jokereilta vaihteleva. Ajoittaisia hyviä hetkiä seurasi liian usein henkilökohtaisia virheitä, eikä Zapolski saa kummastakaan maalista puhtaita papereita. 2-0 ei kuitenkaan ole mahdoton kirittäväksi kahdessa erässä, ja kahdesta maalistaan huolimatta Vitjaz oli kaukana dominoivasta vastustajasta. Pienellä tuurilla pelisi ollut meidän, sen verran helposti Vitjaz maalinsa sai ja sen verran meilläkin oli paikkoja.

Toinen erä alkoi Jokerien lyhyellä ylivoimalla. Tällä kertaa tulosta ei tullut, mutta ei myöskään soinut omissa heti alkuun. Ajassa 22:36 kuitenkin tuli taas ylivoimaa, kuv Jegor Voronkov pelasi kiekon katsomoon. Tilannetta edesauttoi Anttilan aktiivinen karvaus ja taklauksen haku. Ylivoima ei sen jälkeen ollut erityisen kaunista katsottavaa, mutta sitäkin tehokkaampaa. Eeli Tolvanen päätti nimittäin purjehtia sisään, laukoa ja nostaa kädet kattoon. Vähän erilainen ylivoimamaali, mutta mikäs siinä, kun homma toimii.

Maali toi selvästi Jokereille lisää virtaa. Yhtäkkiä Jokerit onnistui saamaan selvästi ohjat käsiinsä, ja loi siinä sivussa tukun paikkoja, piti kiekkoa ja hallitsi pelin virtauksia. Alun ylivoimat, maali ja mahdollinen herätys erätauolla näkyivät selvästi. Lopulta koko erän hallinnan jälkeen Jokerit tasoitti seitsemän sekuntia ennen loppua, kun Huhtalan lätty löysi kuin löysikin John Normanin keskeltä.

Kokonaisuutena toinen erä oli puhtaasti Jokerien. Erätaukohaastattelulla Mankinen totesikin, että Vitjazin hyökkäyspeli oli olematonta, eikä täysin syyttä. Studiossa Kai Suikkanen heittikin, että ennen hyökkäyspeliä pitäisi saada edes kiekko haltuun. Erä oli Jokerien hallinnointia, ja kavennuksen jälkeen tasoitus roikkui ilmassa noin 17 minuutin ajan. Se on pitkä aika, kun näin yksipuolisesti peliä pelataan. Tasoitus olikin tyystin ansaittu, ja sen tulo erän loppuun oli erittäin makea asia.

Kolmas erä alkoi sitten tasaisemmissa merkeissä. Vitjaz sai jo Mankisenkin toivomuksen mukaisesti hyökkäyksiä aikaan, ja Suikkasen sutkautuksen mukaisesti kiekkoa haltuun. Paras maalipaikka avautui kuitenkin Anttilalle, ja taas aloituksen jälkeen. Erän puolenvälin tietämissä avautunut paikka oli juuri niin lähellä, kuin se voi olla ilman menemättä sisälle.

Lopulta, ajassa 50:58 yleisö räjähti. Eeli Tolvanen sai kiekon viivan tuntumassa, otti askelia eteenpäin, teki pienen liikkeen keskustaan ja rannelaukaus löysi tiensä yläkulmaan. Maalintekijän maali, ja erittäin tärkeään paikkaan. Vitjaz oli pyristellyt mukana parilla tuurimaalilla, ja Jokerien hallinta sai palkintonsa. Siitä sitten alkoikin Jokerien show.

Maali selvästi muutti ottelun kulun. Ajassa 54:17 Joensuu sai pelattua kiekon keskustaan Tolvaselle, ja loppu on historiaa. Jo aiemmin tällä kaudella nähty nuoren pojan hattutemppu sai jatkoa, kun ottelun kolmas rannelaukauksella nähty maali Tolvaselta oli tosiasia. Läpi ottelun pirteitä otteita esittänyt Tolvanen saikin kolmannessa erässä tärkeään paikkaan oman hommansa toimimaan.

Jos Tolvasen hattutemppu ja kahden maalin johtoasema näyttivät kotisohvalle selvältä, niin samalta näytti myös Vitjazin näkökulmasta. Ajassa 55:44 Tommi Huhtala sai sudittua kiekon verkkoon, ja alle viidessä minuutissa Jokerit oli tullut tasatilanteesta kolmen maalin johtoon. Vitjazin peli olikin viimeistään siinä vaiheessa ohi, halusi sitä tai ei. Enempää maaleja ei nähty, ja Jokerit otti jo seitsemännen voittonsa putkeen. On tämä joukkue huikea.

Kokonaisuutena ensimmäinen erä oli vaikea, erityisesti Vitjazin saatua pari helppoa maalia. Toinen erä oli Jokereilta huikeaa kiekkoa, ja kolmannessa erässä Jokerit latoi tarvittavat maalit. Shokkialku ei Jokereita lamauttanut, vaan usko omaan toimintaan säilyi. Se on hyvän joukkueen merkki, viime kaudella vastaavissa tilanteissa alkoi kiekko polttaa lavassa, sooloilu ja yleinen flegmailu.

Työmoraali vaikutti tänään hyvältä. Erityisen paljon on kehuttava Palolaa ja Pihlströmiä, jotka kovasta työstä huolimatta eivät saaneetkaan tänään kruunua maalin muodossa. Samoin ilolla seurasin sitä, kuinka Zapolski pystyi muutaman helpon maalin jälkeen kokoamaan itsensä. Tolvasen hattutemppu puolestaan kuvaa sitä, minkälaisesta poikkeusyksilöstä onkaan kyse. Ei näin kypsiä 18-vuotiaita ole kiekkomaailmassa liikaa. Tämä show on katsomisen arvoista.

Yleisömääräksi ilmoitettu 9088 oli ihan hyvä suoritus. Vaikka en täyttä tupaa odottanutkaan ennakossa, niin suoraan sanoen odotuksissa ei ollut ysilläkään alkava luku. Ja tämä positiivisessa mielessä. Mitä kotisohvalle tunnelmaa aisti, niin se heräsi varsinkin Jokerien ratkaistessa ottelun. Saattaa kuulostaa julmalta, mutta mitä muutakaan voi odottaa maanantaiselta ottelulta shokkialun jälkeen Vitjazia vastaan? Jokerien fanit osaavat rakastaa joukkuettaan, mutta vastineeksi ihan mikä tahansa ei kelpaa. Kun suomalainen laulaa ja rakastaa, se tulee sydämestä. Ei vanhasta tottumuksesta esimerkiksi sveitsiläisten tapaan.

Seitsemän ottelun voittoputki ja perjantai ovat yhdistelmä, jonka pitäisi seuraavassa ottelussa nostattaa tunnelmaa. Alkukautta sävyttäneet pidemmät tauot jatkuvat, ja seuraavaan peliin on taas reilumpi tauko. Kun perjantaina kello tippuu Spartakin ja Jokerien välisessä ottelussa Ilmalassa kello 18:30, pitäisi joukkueen olla taas valmiina ja levänneenä. Nimittäin syyskuu tulee olemaan raskas kuukausi, ja näistä tauoista on syytä nauttia silloin, kun siihen on mahdollisuus.