Pitkään mietin ennakon kirjoittamista tänään pelattuun matsiin Kazania vastaan, mutta lopulta ei vain löytynyt sopivaa tovia. Ja se harmittaa kovasti, sillä tämä matsi oli omissa kirjoissani ykköskorissa mitä tulee kiinnostavuuteen. Ohtamaa vastapuolella, Jokerien hurja voittoputki, idän ykkönen vastassa, Zapolskin näpeissä ollut seuraennätys nollaputken suhteen ja mitä näitä nyt olikaan. Näistä olisi voinut, ja ehkä pitänytkin, kirjoittaa.

Ottelun lähtöasetelmat olivat selkeät. Jokerit on SKAn jälkeen lännen kovin joukkue tällä hetkellä, Ak Bars taas piti idän valtikkaa hallussaan. Toinen oli kauden alussa yksi suurista mestarisuosikeista, toinen taas haastaja ja mahdollinen musta hevonen. Toinen on vetänyt huikean alkukauden, toinen taas vetänyt ”normitasolla”, hieman Kummelin normipäivän sketsiä mukailleen. Ennakoon Ak bars oli suurseura, Jokerit taas se joukkue, jota voi sanoa yhdeksi koko kiekkomaailman kovakuntoisimmista tällä hetkellä. Kahden huippuseuran kohtaaminen siis oli tiedossa.

Ensimmäiseen erään Jokerit tuli hurjalla tempolla. Joukkue taklasi ja raatoi, teki töitä, piti kiekkoa ja määräsi tahdin. Ensimmäisen erän perusteella olikin vaikea sanoa, kumpi oli se suurempi mestariehdokas. Ensimmäisen erän alkupuolella Jokerien osalta sydän hyppäsi kurkkuun, kun kontaktitilanteen päätteeksi päänsä televisiokuvan mukaan jäähän lyönyt Gilroy horjui vaihtoaitioon. Tilanne itsessään oli puhdas, mutta Jokerien ehkä tärkeimmän puolustajan loukkaantuminen olisi kova isku.

Pelko kuitenkin oli tyystin turhaa. Klinkhammerin saaman jäähyn loppuhetkillä nimittäin juuri Gilroy vei kotijoukkueen johtoon hyvällä laukauksellaan. Kellon näyttäessä 7:05 Jokerit oli saanut mitä parhaan alun ottelulle, ja ainakin Gilroy oli kunnossa.

Nelisen minuuttia Gilroyn maalin jälkeen yleisö räjähti jälleen. Jesper Jensen nousi puolustajan paikalta kohti maalia, imien samalla puolustajan itseensä. Laidalta tullut Anttila laukoi pienestä kulmasta erinomaisen vedon kohti Garipovin maalin takakulmaa, ja toisesta aallosta tullut Pihlström suti takapatjasta tulleen irtokiekon rystyllä verkkoon.

Ensimmäisen erän ehkä surullisen uutinen tuli kuitenkin Jokerien maalien välissä. Energisesti viime peleissä esiintynyt Huhtala tuli kiekollisena sisälle ja Kazanin puolustaja tuli matalalta taklaustilanteeseen. Tilanteen päätteeksi Huhtala nilkutti vaihtoaitioon ja pienen hetken päästä suoraan koppiin. Vielä tätä kirjoittaessa arvioita vamman laadusta ei ole ainakaan omiin silmiini osunut, mutta toivottavasti ei Huhtalalle käynyt pahemmin. Jo kertaalleen häneltä on jäänyt kausi kesken alarajaavamman takia.

Loppuerään ei enää nähty lisää maaleja, mutta kokonaisuutena erä oli kaikilla mittareilla Jokerien. Jokerit pelasi suoraan sanoen hyvän erän, joka näytti joukkueen nykytason. Tällä pelillä pystyisi haastamaan kenet tahansa koska tahansa. Kuville ei kumarreltu, eikä kentälle menty vain selviytymään. Jos tämä olisi ollut ensimmäinen KHL-ottelu jollekin ilman taustatietoa joukkueista, pitäisi tämä katsoja Jokereita selvästi Kazania suurempana mestariehdokkaana. Niin hyvä Jokerit oli.

Toiseen erään Ak Bars sai hieman lisättyä tempoa, ja aivan ensimmäisen erän tyylistä dominointia ei Jokereilta nähty. Ak Bars pidettiin kuitenkin poissa parhailta tekopaikoilta, ja noin 13 minuutin kohdalla uusi seuraennätys maalivahdin nollaputken osalta oli totta. Se on kova saavutus maalivahdilta, jonka tuloon viime kaudella jokainen ei varauksetta suhtautunut, ja jonka odotettiin olevan tällä kaudella enemmän tai vähemmän kakkosmaalivahtina. Toki nämä ennätykset vaativat oman hyvän suorittamisen lisäksi myös rautaista puolustuspeliä ja tuuriakin, mutta se ei ole Zapolskilta pois.

Toisessa erässä mentiin lopulta melko varovaisen askelmerkein. Ak Bars ehkä hienoisesti sai hallintaa, mutta kokonaisuutena se ei pystynyt esittämään mitään sellaista, että Jokerit olisi ollut uhattuna. Asetelmat siis olivat melko tyypillisiä toiselle erälle ottelussa, jossa hyvin suorittavalla joukkueella oli turvallinen johtoasema. Jokerien ei tarvinnut tehdä mitään erikoista, eikä Ak Barsinkaan tarvinnut vielä hakea tasoitusta riskin uhalla.

Kolmanteen erään lähdettiin siis Jokerien kannalta varsin hyvästä tilanteesta. Taululla oli 2-0, Jokerit oli pelannut hyvän ottelun toistaiseksi, eikä enää tarvinnut jännätä Zapolskin seuraennätystäkään. Kolmanteen erään siis lähtökohdat olivat Jokerien kannalta, jos eivät täydelliset, niin ainakin erittäin hyvät.

Jokerien osalta kolmas erä lähti käytännössä mukavasti kulkuun. Jokerit pelasi fiksusti, eikä Ak Bars saanut suoranaisesti dominointia aikaan pienoisesta hallinnastaan huolimatta. Etenkin edellisellä kaudella joukkueen henkinen taso tuntui horjuvan vastoinkäymisistä, mutta tällä kaudella ei tästä ilmiöstä ole ollut merkkiäkään. Ak Barsin annettiin tarpeen vaatiessa pitää kiekkoa, mutta Jokerit ei turhaan panikoinut.

Lopulta Ak Bars sai kuitenkin kavennuksensa, kun Jesper Jensen ja Lauridsen eivät olleet aivan samalla aaltopituudella. Jensen heitti ahdistettuna kiekon oman maalinsa taakse, mutta pakkipari Lauridsen ei ollut hereillä. Kiekko päätyikin Anton Landerin lapaan, joka puolestaan löysi Marjamäeltä merkkaamatta jääneen Jiri Sekacin maalin edestä. Napakka laukaus päätti Zapolskin nollaputken, ja vierasjoukkue oli vain maalin päässä.

Jokerit ei totuttuun tapaan häkeltynyt kavennuksesta, vaan jatkoi omaa peliään. Ei merkkikään siitä, että kiekko olisi poltellut lavassa. Ei merkkikään siitä, että maila olisi tärissyt käsissä. Sen sijaan Jokerit jatkoi hyvää ja ennen kaikkea viisasta peliään. Joskus näissä peleissä vastustaja saa tasoituksensa siitä huolimatta, mutta ei tänään. Ehei, ei tänään.

Kun pelin 56. minuutti oli ylitetty, Jesper Jensenin ja Niemen kautta kiekko kulkeutui laitaan Anttilalle. Avauserässä Anttilan laitanousun päätteeksi Pihlström pääsi sutimaan kiekon verkkoon. Tällä kertaa Anttila oli kuitenkin kätisyydelleen sopivammalla puolella, päästen laukomaan hyvästä kulmasta. Takapatjan rannarin sijaan Anttila virittikin melkoisen kovan lämärin. Niin kovan, että maalillaan Garipov antautui ilman edes mainittavaa maskia.

Loput ottelusta olivat enää vain nyansseja. Ak Bars haki vielä kavennusta ilman maalivahtia, mutta suuria tapahtumia ei enää nähty. Jokerit pelasi järkevästi, eikä hakenut 4-1 maalia hullun kiilto silmissään. Samaan aikaan Ak Bars ymmärsi tilanteen toivottomuuden omasta näkökulmastaan, toisin sanoen Ak Bars oli enemmän tai vähemmän jo luovuttanut.

Kokonaisuutena ottelu oli Jokereilta erittäin hyvä. Ei täydellinen, mutta vähintäänkin kiitoksen arvoinen. Jokerit raatoi, ei kumarrellut idän jättiläisen suuntaan ja lopulta ei jättänyt mitään epäselvyyksiä paremmasta joukkueesta. Häpeällisesti tunnustan, että pitkävetoon melkein neljän kertoimella pelasin vierasvoittoa. Eikä se edes harmita, sillä niin hyvin Jokerit pelasi.

Seuraava ottelu on sitten todellinen mittari. Pietarin SKA, Pietari ja köyhän huutolaisen asetelma rikkaan isännän ruokkiessaan hemmoteltua kakaraansa kaikella mahdollisella. Ville Nieminen totesi muutama vuosi takaperin, että yksi maali stadissa vastaa useampaa maakunnassa. Pietari on paikka, jossa Jokereille voitto merkitsee enemmän, kuin useampi Siperiassa. Ja tällä esityksellä Jokerit on valmiina kohtaamaan vaikka New York Rangersin Madison Square Gardenissa.