Jääkiekko-ottelun tunnelmasta ja viihdearvosta suuri vastuu on oman joukkueen lisäksi myös vierasjoukkueella. Joskus hyviä hetkiä tuo iloinen tai fyysinen pelityyli, joskus taas joukkueiden väliset jännitteet. Liigavuosina Helsingin paikalliset sytyttivät, vaikka peli ei aina olisi ollut parasta mahdollista puhtaasti pelillisestä vinkkelistä katsoen. NHL:aa on mukava seurata pelillisen annin puolesta, vaikka kumpikaan pelaava joukkue ei aiheuttaisi mitään tunteita. Lada Toljatti on kuitenkin melkoisen outo seura, jos puhutaan viihteestä. Jokerien näkökulmasta Ladaa ei voi kutsua pikkuveljeksi, mutta ehkä AJ Niemen takia pikkuserkuksi nyt vähintään. Onhan AJ molempien seurojen legenda, ja sitä kautta Lada säännöllisesti mainittu joukkue Jokerien matsien kommentaattorien parissa.

Noh, se siitä. Tänään siis Jokerit kohtasi Ladan autoteollisuuden Mekassa, Toljatissa. Idän häntäpään joukkue, Jokerien voittoputki ja vieraskiertueen viimeinen ottelu ovat yhdistelmä, joka ei ennakkoon kuulostanut hyvältä. Jos jossain ottelussa vaarana on täydellinen ulospuhallus, se on juuri näissä otteluissa.  

Ottelun avauserän ensimmäinen neljännes meni varsin tasaisissa merkeissä. Jokerit oli hallitsevampi, mutta toisaalta huikeille paikoille ei päästy. Asetelma olikin tyypillinen ottelulle, jossa vastustajien välillä on lähtökohtaisesti suuri tasoero. Avausmaalia ei kuitenkaan täytynyt liian kauaa hakea, sillä ajassa 6:23 edellisessä ottelussa sadannen KHL-pisteensä iskenyt Matt Gilroy osui aloitustilanteen jälkeen siniviivalta.

Maalin jälkeen peli ei varsinaisesti ratkennut, mutta hieman realiteetit näyttivät tulevan näkyviin. Seuranneen ylivoiman aikana Jokerit ei hyvästä hieromisesta saanut maalia aikaiseksi, mutta ajassa 12:16 Palola vei Jokerit jo kahden maalin johtoon. Maalin takaa Huhtala sai pelattua Reginin, ja heikohkon alkukauden pelannut kapteeni näytti mistä hän on kotoisin. Nopea rystysyöttö takana olevalle Palolalle, samalla liikkuva maski ja Palolan oli helppo työ iskeä Jokerien illan toinen.

Kokonaisuutena ensimmäinen erä oli Jokerien. Jokerit ei esittänyt mitään huikeaa, vaan pelkällä rutiinisuorituksella pystyi pitämään kaikki ohjat käsissään. Turha asiaa on kaunistella tai vähätellä, otteet kaukalossa olivat sarjataulukon mukainen. Jokerit oli yksinkertainen parempi pelatessaan tyystin tasollaan, ilman sentinkään venymistä millään osa-alueella.

Toinen erä alkoi Jokerien jäähyllä, kun Tommi kivistölle tuomittiin kaksiminuuttinen mailan heittämisestä. Ylivoimalla Lada sai muutaman ihan kelvollisen kudin, mutta siitä ei ollut iloa. Nimittäin jäähyn loppupuolella O’Neill karvasi kiekon itselleen Ahmetovilta, pääsi tyylipuhtaaseen läpiajoon ja ujutti kiekon verkkoon. Samalla Ladan maalille vaihdettiin Krasotkin Lazushinin tilalle. Ei Lazushin huonosti ollut pelannut, mutta ei myöskään ottanut gamesavereita. Samoin Ladan oli pakko yrittää herätellä joukkuettaan tavalla tai toisella, joten sinänsä ymmärrettävä vaihto.  

O’Neillin maalin jälkeen pelin tempo tippui selvästi, ja muutoinkin peli muuttui verrattain sekavaksi. Peli näytti juuri siltä, että kumpikin oli enemmän kuin tyytyneet tulokseen. Selkeä tasoero joukkueiden välillä ja kolmen maalin johto toiselle suorastaan näkyivät kentällä. Erän loppu muistuttukin kolmatta erää ottelussa, jossa tulos oli jo selvä.

Toisessakin erässä Jokerit loi parhaimmat paikat ja voitti erän maaleissa mitattuna. Toisaalta erä itsessään oli verrattaisen puuroinen, johtuen juurikin kenttätapahtumista ja ottelun tuloksesta. Karu fakta on se, että joukkueiden tasoero näkyi, eikä ottelutulos ainakaan parantanut Ladan mahdollisuuksia taistella voitosta. Se ei sinnitellyt mukana, vaan oli useamman askeleen perässä. Toisaalta, kolmen maalin johto on nopeasti kurottu, kunhan momentum kääntyy. Se on nähty useita kertoja jääkiekko-ottelussa. Kolmanteen erään lähdettäessä siis pullat olivat niin sanotusti hyvin uunissa, mutta ottelu ei ollut vielä ohi.

Kolmannen erän loppuun ottelu näytti ratkaistulta. Heti erän alkuun Jokerit sai hyökkäyspään aloituksen, ja Henri Ikonen napautti uransa ensimmäisen KHL-maalin. 4-0, peliaikaa alle 20 minuuttia ja ottelutapahtumien hallinta kertoivat siitä, että Lada tarvitsisi ihmeen edes taistellakseen voitosta. Ja luovuttaneelta Lada sen jälkeen näyttikin.

Nopean 4-0 maalin jälkeen ottelun tempo tippui entisestään. Lada oli kuin… Noh, Lada formuloiden parissa. Kesy, vaisu ja asemansa tietävä. Jokerit puolestaan ei enää edes pyrkinyt esittämään parastaan, vaan peli oli käytännössä siinä. Enää jännitettäväksi jäi tasan kolme asiaa: kestäisikö Zapolskin nolla, katkeaisiko Tolvasen pisteputki ja päättyisikö peli neljän maalin eroon. sekä molemmat joukkueet että katsojat ymmärsivät tilanteen: ottelu oli de facto ohi.

Lopulta Ikosen maalin jälkeen erä oli taputeltu. Zapolskin nolla pysyi, Jokerien neljän maalin voitto pysyi ja Tolvasen pisteputki katkesi. Heti erän alkuun tullut 4-0 maali käytännössä varmisti sen, että ottelu oli siinä. Ikosen maalin jälkeen ei paljoa kerrottavaa jäänyt, mitä nyt aivan ottelun loppuun Lada sai hieman hallittua peliä.  

4-0, 13. voitto putkeen ja ei huolen häivää Jokereilla. Ottelu ei ollut mikään pelillisesti huikea esitys, vaan Jokerit teki tarvittavan ja Lada mitä pystyi. Odotettu 13. voitto putkeen tuli otettua, eikä ulospuhalluksesta ollut tietoakaan. Jokerit pelasi järkevästi, tehokkaasti ja ei antanut kotijoukkueelle käytännössä saumaa haastaa missään vaiheessa. Ja tämä on se, mistä tämän kauden Jokereissa pidän. Joukkueen rutiinitaso on huikea, ammattiylpeys pakottaa tekemään tarvittavan ja joukkue vihaa häviämistä.

Turha tätä ottelua on sen suuremmin purkaa kappaleisiin. Heikkoja yksilöitä on vaikea löytää, tänään ei kenenkään täytynyt loistaa ja Jokerit oli jokaisella osa-alueella selvästi parempi. Voittoputken jatkuminen on erittäin hyvä asia, mutta sunnuntaina veri vasta punnitaan. Kotijää, sunnuntai ja vastassa entisen meidän miestemme valmentama Ufa. Se on se mittari, joka kertoo sen, missä mennään. Ei torstainen pelailu Ladaa vastaan.