Käsi ylös virheen merkiksi. Edellisen ottelun yhteenvedossa puhuin, että tänään Jokerit olisi kohdannut Neftehimikin. Näinhän ei siis todellakaan ollut, vaan Jokerit suuntasi Novosibirskiin Sibirin vieraaksi. Näitä sattuu, kun katse harhailee väärille riveille ja oikoluku pettää. Mutta ei anneta sen haitata, näitä sattuu ja syyllinen on löytynyt.

Jokerien kokoonpanosta mielenkiintoisin ja ennen kaikkea odotetuin uutinen oli Rämön paluu maalille. Vaikka Zapolski onkin pelannut hyvän alkukauden, ei pelkästään hän voi kantaa torjuntavastuuta.

Ottelun ensimmäiset 15 minuuttia olivat Jokerien hallintaa. Sibir ei pystynyt organisoimaan pitkiä hyökkäyksiä, Jokerit pääsivät laukaisupaikoille kelvollisilta tolpilta ja määräsivät muutenkin tahdin. Mutta kuten tälläkin kaudella on kaikissa mahdollisissa sarjoissa nähty, ei pelkällä hallinnalla voiteta pelejä. Maalit ratkaisevat.

Jokerien hyvälle startille tuli stoppi, kun Kivistölle vihellettiin jäähy. Alivoimalla Lauridsen tökkäsi sitten jään pinnassa olleen mailan Niemelle, ottaen näin tyhmän ja sitäkin selvemmän jäähyn. Pitkä kahden miehen ylivoima tuottikin tulosta, kun nätisti pelatun kuvion päätteeksi XXX pääsi laukomaan keskustasta suoraan syötöstä takayläkulmaan. Rämöllä ei ollut pienintäkään mahdollisuutta torjua tilannetta.

Maalin jälkeen loppuerä kului lopulta hyvinkin pitkälti Sibirin tahdissa. Momentumista olen puhunut useaan otteeseen, ja taas vaihteeksi sen kääntyminen nähtiin käytännössä. Selvästi purjeissa ollut Sibir nousi ylivoimamaalillaan hallitsevaksi osapuoleksi, ja lopulta 2-0 oli tasoitusta lähempänä. Enempää maaleja ei kuitenkaan nähty, vaan toiseen erään mentiin tilanteesta 1-0.

Toinen erä lähti tasaisissa merkeissä liikkeelle, mutta Sibir sai hieman otetta O’Neillin istuessa jäähyllä. Vielä O’Neillin jäähyn kesti, mutta ajassa XXX Reginin ottama jäähy oli liikaa Jokereille. Ylivoimalla toisen erän puolivälissä Sibirin XXX:n kova viivalaukaus painui vastustamattomasti ohi erittäin kovassa maskissa olleen Rämön, ja peli oli jo 2-0. Alkukaudesta hyvin toiminut ylivoima ja alivoima eivät selvästikään ole olleet kovaa valuuttaa tällä vieraskiertueella.

Kavennusmaalin Jokerit iski O’Neillin toimesta vajaa viisi minuuttia Sibirin toisesta. Alkukaudesta pienelle vastuulle jäänyt Tomi Mäki heitti rystysyötön maalin takaa luukulle, ja pohjoisamerikkalainen pääsi iskemään Jokerit mukaan peliin. Mäelle kyseessä oli kauden avauspiste, ja komealla tavalla se tulikin. Näitä syöttöjä kehtaa antaa.

Maalin jälkeinen vaihto on tietynlainen klisee kiekossa. Tällä kertaa Sibiriä ei päästetty maalintekoon, vaan Pihlströmille vihellettiin estämisjäähy Sibirin maalin edustalta. Hidastuksen perusteella Pihlström selvästikin kaatoi puolustajan, joten vihellys itsessään ei vaikuttanut väärältä, korkeintaan karvaalta. Ehkä tilanne oli vahinko, mutta ei näitä voi tuomari jättää varsinaisesti viheltämättäkään.  Onneksi sentään Sibirin ylivoima oli tällä kertaa surkeaa, ja ainoa menetys oli pelko orastavan momentumin menetyksestä.

Kolmannessa erässä Jokerit haki tasoitusta ja pystyi luomaan paikkoja, mutta edellisten ottelujen tapaan ehkä se viimeinen puristus tuntui puuttuvan. Oli syy mikä tahansa, Jokerit ei näytä tällä hetkellä täysin freesiltä nipulta. Hyvin mahdollista, että syynä on olematon rotaatio kärkihyökkääjien osalta: Regin, Tolvanen ja kumppanit ovat pelanneet käytännössä jatkuvasti ja rotaatio on kohdistunut aivan muihin hyökkääjiin. Toimiva rotaatio ei ole sitä, että Niklas Jenseniä kierretään eri ketjuissa ja Mäki, Marjamäki, Palola ja kumppanit vaihtelevat katsomo- ja 13. hyökkääjän paikkoja keskenään.

Lopulta Jokerien kiri jäi torsoksi. Jalosen aikalisällä piirtämät koukerot eivät tuottaneet tulosta, ei edes kuudella kenttäpelaajalla. Jokerit sai luotua alkuun hyvän paineen, mutta aivan kuten avauserästäkin kommentoin, pelkkä hallinta ja paikat eivät ratkaise, maalit ratkaisevat. Ja mitä lähemmäs summeria mentiin, sitä epätoivoisemmalta puskemiselta Jokerien peli näytti. Ei puhettakaan rauhallisuudesta, vaan enemmän lopun tasoitusyritys näytti epätoivoiselta.

Jos jotain hyvää, Rämö pelasi vahvan ottelun. Hän otti tukun suorastaan mahtavia torjuntoja ja antoi Jokereille mahdollisuuden voittaa. Maaleille hän ei voinut yksinkertaisesti mitään ja syy pistemenetykseen oli aivan muualla. Samoin O’Neill oli jäähyistään huolimatta pelipäällä. Samaa ei voi tosin sanoa kovin monesta muusta pelaajasta.

Kokonaisuutena ottelu oli Jokereilta kouluarvosanoin 6½-7 pinnassa. Väkinäisellä suorittamisella saatiin siedettävä peli ilman hienouksia, tulosta tai suurta katastrofia. Paljon heikompia pelejä on Jokereilta nähty, mutta turha tätäkään on kehua. Näin katsojan kannalta olikin melkoisen turhauttaa mennä uutispimennossa pitkään, katsoa jälkilähetys ja toivoa, että haukottelun jälkeen olisi saatu edes helpottava tasoitus loppuun. Mutta niin vain se menee, pettymyksestä pettymykseen.

Muiden aktiviteettien takia perjantain ottelu Omskia vastaan saattaa jäädä jopa kokonaan kommentoimatta. Hyvin paljon riippuu lauantain oloista, miten näppäimistöön huvittaa tarttuja. Perjantaina on sitten turha edes miettiä ottelun katsomista edes jälkilähetyksenä.