keskiviikko, 19. heinäkuu 2017

KHL:n otteluohjelma 2017-18 Jokerien näkökulmasta - uhka ja mahdollisuus

Otteluohjelma on sitten Jokerien osalta julkaistu. Tälläkään kaudella se ei ole Jokerien kannalta täydellinen, eikä vähiten kauden aloittavan raskaan vierasputken ja olympiatauon takia. Kauden aloituksesta ei ole tulossa millään muotoa helppoa, vaan kotiavaus voidaan nähdä jopa suorastaan surkeassa tilanteessa. Lisäksi runkosarjan lopetus tulee olemaan olympiatauon takia niin kurja, että ainakaan liian valmiina ei pudotuspeleihin tarvitse lähteä. ohjelma:

23.8.2017

Minsk

vierasottelu

Keskiviikko

25.8.2017

Ska

vierasottelu

Perjantai

27.8.2017

Lokomotiv

vierasottelu

Sunnuntai

29.8.2017

D Moskova

vierasottelu

Tiistai

6.9.2017

S Moskova

vierasottelu

Keskiviikko

9.9.2017

Kunlun

vierasottelu

Lauantai

11.9.2017

Amur

vierasottelu

Maanantai

13.9.2017

Admiral

vierasottelu

Keskiviikko

16.9.2017

Riika

kotiottelu

Lauantai

21.9.2017

TsSka

kotiottelu

Torstai

25.9.2017

Vitjaz

kotiottelu

Maanantai

29.9.2017

S Moskova

kotiottelu

Perjantai

1.10.2017

Severstal

kotiottelu

Sunnuntai

3.10.2017

Torpedo

kotiottelu

Tiistai

8.10.2017

Avtomobilist

vierasottelu

Sunnuntai

10.10.2017

Traktor

vierasottelu

Tiistai

13.10.2017

Lada

vierasottelu

Perjantai

15.10.2017

Ufa

kotiottelu

Sunnuntai

17.10.2017

Kazan

kotiottelu

Tiistai

21.10.2017

Ska

vierasottelu

Lauantai

23.10.2017

Lokomotiv

kotiottelu

Maanantai

25.10.2017

Barys

kotiottelu

Keskiviikko

27.10.2017

Minsk

kotiottelu

Perjantai

30.10.2017

Barys

vierasottelu

Maanantai

1.11.2017

Sibir

vierasottelu

Keskiviikko

3.11.2017

Omsk

vierasottelu

Perjantai

5.11.2017

Jugra

vierasottelu

Sunnuntai

15.11.2017

Neftehimik

kotiottelu

Keskiviikko

17.11.2017

Sotshi

kotiottelu

Perjantai

22.11.2017

Omsk

kotiottelu

Keskiviikko

24.11.2017

Admiral

kotiottelu

Perjantai

26.11.2017

Jugra

kotiottelu

Sunnuntai

28.11.2017

Sibir

kotiottelu

Tiistai

29.11.2017

Amur

kotiottelu

Keskiviikko

2.12.2017

Ska

kotiottelu

Lauantai

5.12.2017

Severstal

vierasottelu

Tiistai

7.12.2017

D Moskova

kotiottelu

Torstai

9.12.2017

Torpedo

vierasottelu

Lauantai

11.12.2017

Metallurg

vierasottelu

Maanantai

18.12.2017

Lada

kotiottelu

Maanantai

21.12.2017

Avtomobilist

kotiottelu

Torstai

26.12.2017

Slovan

kotiottelu

Tiistai

28.12.2017

Vitjaz

vierasottelu

Torstai

30.12.2017

Slovan

vierasottelu

Lauantai

3.1.2018

TsSka

vierasottelu

Keskiviikko

7.1.2018

Metallurg

kotiottelu

Sunnuntai

9.1.2018

Traktor

kotiottelu

Tiistai

11.1.2018

Kunlun

kotiottelu

Torstai

17.1.2018

Kazan

vierasottelu

Keskiviikko

19.1.2018

Sotshi

vierasottelu

Perjantai

21.1.2018

Neftehimik

vierasottelu

Sunnuntai

23.1.2018

Ufa

vierasottelu

Tiistai

26.1.2018

Riika

kotiottelu

Perjantai

28.1.2018

Riika

vierasottelu

Sunnuntai

27.2.2018

Ska

kotiottelu

Tiistai

1.3.2018

Riika

vierasottelu

Torstai

 

Kuten tarkkasilmäinen voi havaita, Jokerit aloittaa kautensa varsin muikealla kahdeksan ottelun vierasputkella. Mukaan mahtuu sitten muun muassa hallitseva mestari SKA ja sarjan itäisimmät kolkat Vladivostokista Kiinaan ja Amuriin. Kun keskiviikkona pelataan kauden kahdeksas vierasottelu Pohjois-Korean rajan lähettyvillä, voi lauantaina hieman painaa kotiavauksessa. Aloitus siis on suorastaan pirullisen vaikea.

Toki, pitkä vieraskiertue antaa joukkueelle mahdollisuuden hioutua yhteen, hakea hyvä fiilis loppukaudeksi ja ties mitä. Edellinen useamman vierasottelun aloittava kausi kuitenkin näytti, etteivät asiat näiltä osin aina mene elokuvien tyyliin. Uhat ovat suuret, kun lähes kolmasosa vierasotteluista pelataan heti alkuun, mukana fyysisesti kiekkomaailman raskaimmat lentoreissut.

Kauden lopetus on sekin verrattain mielenkiintoinen. Helmikuussa pelataan tasan kerran, kuun lopussa. Kausi päättyy sitten maaliskuun ensimmäisenä päivänä, eli käytännössä kausi voi olla taputeltu jo tammikuussa. Helmikuun lähes täydellinen huili toki mahdollistaa pienten vammojen parantelun ja aikaeroväsymys ei ainakaan olympialaisista ulosjäävillä pelaajilla tule olemaan ongelmana. Pudotuspelien otteluohjelma tulee taas olemaan Jokerien KHL-avauskauden tapaan erittäin brutaali, joten sinänsä tauko voi jopa muodostua, olympiavalinnoista ja sarjatilanteesta toki riippuen, Jokerien eduksi.

Harmillista katsojan näkökulmasta on se, että perjantaille osuu vain neljä ja lauantaille kaksi kotiottelua. Perjantait ja lauantait ovat olleet yleisesti parhaita pelipäiviä tunnelmaltaan, ja nyt niiden lukumäärä jää hyvinkin vähäiseksi. Vierasotteluita sentään lauantaille osuu ihan mukavasti neljä kappaletta, jolloin voinee fiilistellä vaikka krapulassa kotisohvalla hyvällä omatunnolla. Alla ottelupäivien jakautuminen eri viikonpäiville.

 

kotiottelut

vierasottelut

Maanantai

3

3

Tiistai

6

4

Keskiviikko

4

6

Torstai

4

2

Perjantai

5

4

Lauantai

2

4

Sunnuntai

4

5

Peräkkäisinä päivinä tällä kaudella näytettäisi pelaavan runkosarjassa vain kerran, marraskuun lopussa kotona. Lähtökohtaisesti tiiviissä otteluohjelmassa noin puolet peleistä pelataan siten, että välissä on yksi lepopäivä. Toki kyseistä ”kaavaa” rikkovat tauot, vieraskiertueiden alut ja päätökset ja erinäiset merkkipäivät.

Tarkkaavaisempi on myös voinut huomata sen, että runkosarja on neljä ottelua edelliskausia lyhyempi. Kun NHL päätti olla pitämättä olympiataukoa ja muutaman joukkueen KHL-taival päättyi, oli päätös sekä perusteltua että mahdollista tehdä. Olympialaiset ovat Venäjälle ja sitä kautta KHL:lle tärkeä turnaus, ja NHL:n päätös nosti samoin tein Venäjän ja venäläisten mahdollisuuksia menestyä kisoissa. Ilman taukoa taas peliohjelma olisi hyvinkin epäreilu monelle joukkueelle, muun muassa oletettavasti Jokereille. Kun samaan aikaan kaksi joukkuetta jäi pois junasta, oli 56 ottelun kalenteri varmasti verrattain helppo rakentaa.

Tauon ja normaalia lyhyemmän runkosarjan merkitys korostuu niissä joukkueissa, joilla ei farmia ole ja joiden kärkipelaajat eivät pelaa olympialaisissa. Käytännössä kuukauden tauko peleistä takaa sen, että pudotuspelien avauskierroksilla kärkipelaajia voi peluuttaa vapaammin tauon ansiosta, eikä pienten vammojen tarvitse haitata ketään. Tällöin ison kokoonpanon merkitys pienenee, sillä normaalisti pudotuspeleissä laajuus on lähes perusvaatimus menestymiselle.

Toisaalta, kisoihin osallistuvien pelaajien runkosarjasta tulee poikkeuksellisen raaka. Alkulohkoja on kolme ja jatkoon menee kaksi parasta kustakin lohkosta ja kaksi parasta lohkokolmosta. Käytännössä siis vain neljän joukkueen turnaus jää kolmen pelin mittaiseksi. Muutaman viikon tiivis rupeama Etelä-Korean aikavyöhykkeellä kovatasoisessa turnauksessa takaa siis sen, että pudotuspeleissä tuskin nähdään kaikista tuoreimpia tähtiä.

Jokerien onneksi Tanska ei kisoihin päässyt, joten Reginin johdolla Juutinrauman Jokerit voivat keskittyä lepoon. Lepistö saatetaan kisoissa nähdä, Pohjois-Amerikkalaiset puolustajat taas ovat siinä ja siinä. Maalivahdeista Jokereilta saattaa pahimmassa tapauksessa menettää molemmat, parhaassa tapauksessa ei kumpaakaan. Suomalaishyökkääjien osalta sitten on ilmassa niin monta kysymysmerkkiä, että vasta joulukuun tietämillä spekulaatiolle voi antaa paremmin pohjaa.

Runkosarjaohjelma on siis Jokerien kannalta äärimmäisen haastava, mutta myös potentiaalinen. Jos muutama asia loksahtaa oikein kohdalleen, Jokerit voi hyötyä ohjelmasta jopa poikkeuksellisen paljon. Se vaatii kuitenkin sen, että olympiajoukkueet muodostuvat Jokerien kannalta mieleisiksi, pudotuspeleissä Jokerit kohtaa vastaavasti olympialaisten runtelemia joukkueita ja alun vieraskiertue ei vie pohjaa koko kaudelta. Toisaalta, väärät olympiavalinnat Jokerien kannalta tai pudotuspelien ulkopuolelle jäämisen varmistuminen jo tammikuussa takaavat sen, että pahimmillaan kaudesta voi muodostua Jokereille vuosikymmenen kauhein. Ja se olisi jo sinänsä saavutus.

sunnuntai, 9. heinäkuu 2017

Muutoksia kokoonpanoon - Salminen ulos, Tolvanen ja Gilroy sisälle

Vaikka kesä onkin ollut melkoisen viileä ja sateinen, on kesä ollut perinteisesti Jokerien laivassa olevalle vuoden parasta aikaa. Säistä riippumatta. Kesällä ei tuskailla loukkaantumisten takia tai kirota epäonnistunutta hankintaa. Kesällä ei mietitä riittääkö pelikirja pudotuspeleissä tai onko kokoonpanossa tarpeeksi laajuutta. Kesällä nettiskoutataan kiinnostavia pelaajia, spekuloidaan uusien hankintojen sopimisesta joukkueeseen ja lähes varataan tori mestaruusjuhlia varten.

Viimeisimmät muutokset Jokereihin ovat varsin mielenkiintoisia. Ulospäin suuntasi Sakari Salminen, toiseen suuntaan taas tulivat Eeli Tolvanen ja Matt Gilroy. Jokaiseen pelaajaan kuuluu jotain sellaista, jonka pitäisi herättää tunteita auringon paistaessakin.

Sakari Salminen tuli Jokereihin kovin odotuksin. Vaikka edellisestä huippukaudesta oli jo verrattain paljon aikaa kiekkomaailman aikajänteellä mitattuna, Salmisesta odotettiin johtavaa pelaajaa. Olihan hän olympiamitalisti ja tehnyt kovaa jälkeä KHL:ssa. Kahden vuoden sopimus ei varmasti ollut halpa, mutta valitettavasti vastine jäi kovin köykäiseksi. Salminen ei missään vaiheessa pystynyt ottamaan johtavan pelaajan roolia, eikä kova palkka realisoitunut pisteinä tai oikeastaan minään. Veltto, laiska ja arka kuvaavat hyvin Salmisen peliä. Vaikka Salmiselle varmasti erorahoja maksettiinkin, tässä kohdin se oli käytännössä pakko. Salmiselle ei paikkaa Jokereissa ollut, ja säästetyillä euroilla on muutakin käyttöä.

Eeli Tolvanen puolestaan tulee Jokereihin USHL:sta. 18-vuotias huippulupaus varattiin NHL:ään tänä vuonna ensimmäisellä kierroksella ja hän on kuulunut juniorimaajoukkueiden vakiokasvoihin. Kahden suunnan sopimuksella ja optiolla toisesta vuodesta sopimus on Jokerien näkökulmasta käytännössä riskitön. Toisaalta Tolvasen kohdalla on hyvä muistaa kaksi asiaa. Ensinnäkin, hän on 18-vuotias. KHL:ssa hyvin harva pelajaa on siinä iässä pystynyt urotöihin. Toisekseen, hyppy USHL:sta KHL:aan on suuri. Vaikka laji on sama, peli on tyystin toista. Tolvasen varaan ei voikaan laskea vielä kaudelle 2017-18 kovinkaan paljoa, ja jo 15 pisteen rikkominen olisi kova suoritus.

Matt Gilroy puolestaan on tyystin toisesta veneestä Tolvasen kanssa. Hän on kokenut puolustaja, joka on viimeisen kolmen vuoden ajan ollut yksi parhaista Euroopassa pelanneista hyökkäävistä puolustajista. Häntä ei otettu joukkueeseen kehittymään, vaan hänet värvättiin tekemään tulosta heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Jokerien puolustuksessa Gilroylle onkin iso ruutu tiedossa, mitään esimerkiksi Lundinilta ja Lepistöltä ottamatta pois.

Harjoitukset alkavat kohtapuolin ja kauden avaukseen voidaan kohta laskea päiviä. Joukkue vaatii vielä kuitenkin vahvistusta varsinkin keskustaan. Toivottavasti jo lähipäivinä saadaan Reginille kirittäjä, joka ei ole Pihlströmin tai Niemen tasoa. Suuri pettymys olikin, kun Seth Griffith sai vielä yhden mahdollisuuden NHL:ssa. Jokereissa hänelle olisi ollut paikka tarjolla, ja mahdollisuus nousta lähes messiaaksi. 

tiistai, 6. kesäkuu 2017

Jokerit - KHL:n yksi parhaista?

Kesä on kiireistä aikaa, varsinkin juuri ennen kesälomia. Jo muutaman päivän ajan olen ajatellut kirjoittaa Jokerit.comissa viime viikolla uutisoidusta jutusta, jonka mukaan Jokerit on KHL:n toiseksi parhaiten hoidettu seura. Suora linkki tässä: http://www.jokerit.com/khl-arvioi-seurat-jokerit-toisena

Listauksen on tarkoitus kartoittaa parhaiden hoidetut joukkueet muutenkin, kuin sarja- tai mitalitaulukon perusteella. Taustalla pyörii ajatus KHL:n joukkuemäärän pienentämisestä ja siihen valmistautumisesta, sillä sarjasta on lähdössä seuraavien vuosien aikana tukku joukkueita. Kriteereiksi on mainittu seuraavat:

  1. Urheilullinen menestys kolmella viime kaudella
  2. Palkkakustannukset kolmelta kaudelta suhteutettuna menestykseen
  3. Valtion tai valtio-omisteisten yritysten pumppaama raha heikentää arviota
  4. Palkanmaksun myöhästymiset heikentävät arviota
  5. Kotihallin kapasiteetti
  6. Kotihallin täyttöaste
  7. TV-näkyvyys, joka on Jokerien sivuilla sanottu sisältävän näytettyjen pelien määrän ja niiden tuotot
  8. Markkinapotentiaali, avattuna kotikaupungin ja lähialueiden asukasmäärä ja helppous päästä otteluihin

Ensisilmäyksellä kriteerit vaikuttavat verrattain järkeviltä. Itse näen kyseisessä jaottelussa kolme eri kategoriaa, joiden perusteella seurat ovat pisteytetty: urheilullinen ja taloudellinen menestyminen, hallin kunto ja markkinapotentiaali.

Urheilullista menestymistä ei voi unohtaa ikinä seuroja arvioidessa. Lähtökohtaisesti lajia kuin lajia pelataan huipulla voiton takia. Toisaalta jos sitä ei suhteuta rahamäärään, voi tilanne olla vääristynyt. Miljoonalla saavutettu hopea on suorituksena kovempi näyttö organisaatiolta, kuin kymmenellä miljoonalla saavutettu kulta. Toisaalta jos rahoitus ei ole markkinaehtoista, toisin sanoen se perustuu valtion tukeen markkinoiden sijaan, ei tämä kerro seuran mahdollisuuksista kerätä valuuttaa Palkanmaksun myöhästymiset puolestaan kielivät yleensä ongelmista kaukalon ulkopuolella, joko taloudellisista tai esimerkiksi maksuliikenneteknisistä.

Halli puolestaan määrittelee hyvin pitkälti markkinaehtoisen seuran suunnan. Iso halli mahdollistaa suuremmat tulot ja isomman yleisömäärän keräämisen. Nämä taas yleensä tarkoittavat parempia lipputuloja. Karu fakta on, että 30 kotiottelun aikana muutaman tuhannen ero kapasiteetissa voi tarkoittaa kymmenien tuhansien eroa kokonaisyleisömäärässä. Aika paljon kalliimpi saa lipun keskimyyntihinta olla, että ero saadaan kiinni. Toisaalta isokaan halli ei tuo tuloja, jos katsomot ovat tyhjillään.

Kolmannekseen, potentiaali sanelee pitkän ajan uhkia ja mahdollisuuksia. Jos lähialueella ei ole ihmisiä, hallia on vaikea täyttää. Samoin täyttö on ongelmallista, jos yleisön on vaikea päästä hallille. Jos Hartwall Arena siirrettäisiin Nuorgamiin, ei hallin koko toisi mitään mainittavia etuja tuhannen paikan halliin nähden. Samoin TV-ottelujen määrä kielii siitä, että seuralla on potentiaalia houkutella yhteistyökumppaneita ja katsojia; TV kertoo niistä katsojista, jotka ovat valmiita (yleensä) maksamaan jotain seuraamisesta, mutta eivät syystä tai toisesta päässeet hallille.

Kuten sanoin, kriteerit itsessään ovat melko järkeviä. Toisaalta, tässä kohdin Jokerit hyötyy kriteereistä poikkeuksellisen paljon. Itse löydän ilman sen suurempaa mietintää seuraavat ongelmat:

  1. Urheilulliseen menestymiseen vaikuttaa mahdollisuus pyörittää laajaa reserviä. Käytännössä tämä tarkoittaa farmiseuraa, joka mahdollistaa isomman kokoonpanon tarjoamaan lepoa ja luomaan kilpailua. Jokerien osalta tämän on vain paperilla kunnossa nyt Kiekko-Vantaan myötä, mutta käytännössä Jokerien kokoonpano on hyvin rajoittunut.
  2. Palkkojen osalta nettopalkan painottaminen on ehdottomuus. Jos Jokerit ja venäläinen joukkue maksavat saman bruttopalkan, venäläinen joukkue pystyy käytännössä aina maksamaan pelaajilleen isompaa nettopalkkaa. Suomen verottajan progressiivisen verotuksen ja korkean veroprosentin takia bruttopalkkojen pitäisi olla minimaalisen pieniä, jotta Jokereilla olisi mahdollisuus pärjätä vertailussa.
  3. Talouslukujen painoarvo on pieni. Jokerien vuotuiset tappiot ovat niin kovia, että markkinaehtoisesti tämä sirkus ei pyöri näillä lukemilla. Samoin jos seurojen jatkuvuutta mitataan vuotta pidemmällä otannalla, tämä puoli vain korostuu: yksittäinen sysimusta kausi voidaan kuitata parempina myöhempinä vuosia, mutta vuodesta toiseen valtavia tappioita tuottava ei muutu yhdessä yössä kannattavaksi.
  4. Valtion tai valtio-omisteisten yritysten maksut seuralle saattavat vääristää lukuja. Jokerien taustalla ei ole valtiota tai valtion yrityksiä merkittävässä roolissa, mutta venäläisiä oligarkkeja on. Näiden varaan laskeminen on mielestäni jopa valtion rahoitusta riskaabelimpaa. Tulonlähde on vieläkin epäterveellisempi, mutta myös herkempi vaihteluille. Riittää, kun väärä ihminen joutuu vankilaan, kuolee, tylsistyy tai päätyy esimerkiksi pakotelistalle. Jokerit olisi paremmissa käsissä valtion tukemana kuin se on OFAC-sanktioitujen tahojen käsissä.
  5. Eri tulorahavirtojen määrää ja suhdetta ei ole huomioitu. Yhdestä rahoittajasta joko tyystin tai käytännössä täysin riippuvainen seura on aina vaarassa sortua nopeastikin. Tämä on nähty KHL:ssakin, kun yhteen yritykseen tai toimialaan tyystin sidottu seura päätyy ongelmiin yrityksen ja/tai toimialan päätyessä ongelmiin. Yhdeksän loistavaa vuotta eivät lämmitä, jos seuran rahoittajan ongelmat kymmenentenä kaatavat seuran.
  6. Palkanmaksun myöhästymisessä pitäisi ottaa huomioon syyt viiveiden taustalla ja viivästysten kestot ja yleisyydet. Jos viivästys johtuu rahan puutteesta, tilanne on surkea. Jos viivästykset toistuvat ja kestävät, tilanne on kestämätön. Jos yksittäisiä palkkoja myöhästyy esimerkiksi maksuliikenneongelmien takia, tilanne on tyystin toinen.
  7. Hallia arvioidessa ei ole huomioitu, tai ainakaan sitä ei ole ilmoitettu, yleisökapasiteetin lisäksi muita kriteerejä. Karu fakta on, että tuotetta miettiessä oleellisia seikkoja ovat myös TV-kaluston laatu, tulevat remontti- ja/tai laajennustarpeet, oheistoimet ja paikkojen laatu.
  8. Kotikaupungin ja lähikaupunkien ihmismäärä antaa vain osviittaa siitä, mikä on todellisuus. Karu fakta on se, että jos Helsingissä ja lähialueilla olisi esimerkiksi miljoona ihmistä, se ei tarkoita Jokerien tavoittavan miljoonaa. Jos unohdetaan muut seurat ja virikkeet, esimerkiksi HJK ja elokuvateatterit, jääkiekonkin saralla Jokereilla on suuri kilpailija. HIFK:n fanikanta on suuri, ja tämän laskeminen Jokerien potentiaaliseksi asiakaskunnaksi on suorastaan hölmön hommaa. Tilanne ei ole vertailukelpoinen kaupunkiin, jossa seuratarjontaa huipputasolla ei ole.
  9. Helppous päästä hallille on Jokereille selkeä etu. Lähes mistä tahansa Helsingistä, Espoosta, Vantaalta tai muista lähialueen kunnista on äärimmäisen helppo päästä Ilmalaan julkisilla tai omalla autolla. Tämä on Jokereille selkeä etu esimerkiksi moskovalaisiin seuroihin nähden, joiden kohdalla jo pelkästään ruuhkat vaikuttavat huomattavasti.
  10. Fanikantaa ei ole arvioitu. Jos halliin saadaan 10 000 fania, tilanne on erittäin hyvä. Jos hallilla on vastaava määrä satunnaisia kävijöitä, edustustehtäviä hoitavia ihmisiä tai ilmaislipulla saapuneita, tilanne on toinen. Laajaan fanikantaan on helpompi nojata ja se tuo turvaa myös pidemmällä ajanjaksolla. Ensimmäisellä KHL-kaudella Jokerit kiinnosti ihmisiä, joille kerta riitti. Fanin näkökulmasta paluu seuran pariin tapahtuu, vaikka trendikkyys katoaisi.

Ilman tarkempaa tietoa eri kriteerien painotuksista tai yksityiskohdista on toki vaikea tehdä lopullista arviota seuran kunnosta. Jos KHL:sta, tai mistä tahansa muusta sarjasta, halutaan karsia heikoimmat ulos, tilanne on harvoin täysin päivän selvä. Yksittäiset seurat toki saattavat korostua hyvässä tai pahassa, mutta lähtökohtaisesti sarjasta riippuen n. 80-90% seuroista voidaan rankata keskenään lähes miten tahansa, riippuen mitä halutaan painottaa.

Toki, Jokerien näkökulmasta tällaiset rankingit ovat hyvää mainosta ja kertovat siitä, että asioita on tehty oikein. Toisaalta niin kauan kuin Jokerien mahdollisuudet voittaa mestaruus ovat olemattomat, toiminta on tyystin riippuvainen yksityisistä rahoittajista ja talousluvut kestämättömiä, nämä rankingit ovat lähellä nollatutkimuksia. Jokerit voi olla KHL:n mittapuulla hyvä seura kokonaisuutena, mutta se kertoo liian paljon sarjasta itsestään. 

maanantai, 22. toukokuu 2017

Lepistö, Lundin ja Rämö Jokereihin - kevään ensimmäiset hankinnat

Tänään se sitten tapahtui, nimittäin Sami Lepistön paluu Ilmalaan. Kymmenisen vuotta sitten maailmalle palannut oma poika palaa vihdoinkin kiertueelta, ja yksi jokavuotisista huhuista osui vihdoinkin oikeaan. Käydään siis läpi Jokerien uusimmat kärkihankinnat yksitellen.

Edellisen kerran Lepistö viiletti Jokerien paidassa kaudella 2006-07. Tuolloin kausi jäi puolikkaaksi, mutta tehoja kertyi 26 ottleuun ihan siedettävät 1+9. Koko liigauran aikana hän teki 190 otteluun 71 pistettä, mikä on varsinkin pelaajan ikä ja kilpailu pelipaikoista huomioiden kova suoritus. Tämän jälkeen Lepistölle on tullut tutuksi niin NHL, AHL kuin KHL:kin, joten nyt palaava Lepistö ei ole enää se Lepistö, joka täältä lähti. Aikanaan lähtenyt Lepistö oli vielä nuori lupaus, nyt hän on puolustuksen liideri kaikilla mittareilla.

Viime kaudella Lepistö nakutti Ufassa 31 pistettä 53 otteluun, ja tätä ennen saman joukkueen riveissä 30 pistettä 60 otteluun. Mukaan toki asiaan kuuluvasti edustus World Cupissa, niin voidaan selkeästi todeta yksi asia. Lepistö ei ole vielä menneiden vuosien nimien, vaan tuoreet näytöt omaava pelaaja.

Jokereissa Lepistölle onkin tiedossa isoa roolia. Pelillisesti hänen pitäisi olla pakiston herra ja hidalgo. Ei ehkä ykköstykki pisteissä, vaan kokonaisvaltaisen pelin maestro. Kopissa hänellä on suuri rooli johtaa yhdessä Reginin ja kumppanien kanssa, ja varmasti fanien suuntaan hän on äärimmäisen arvokas pelaaja. Hän ei ole pelkästään huippupuolustaja, vaan hän on Jokeri.

Toinen puolustuksen uusista nimistä on yhdysvaltalainen Mike Lundin. NHL:ssa hän on pelannut 252 runkosarjaottelua, mutta päätyi edellisen lockout-kauden jälkeen kolmeksi kaudeksi kaudeksi Kazakstaniin ennen siirtymistä Sveitsiin viime kaudeksi.

Kazakstanissa Lundin saalisti puolustajalle komean pistesaldon, tehden 173 runkosarjaottelussa peräti 96 pistettä. Yli 0,5 pisteen keskiarvo ottelua kohden on hyvä saldo kenelle tahansa, mutta puolustajalle se on erityisen hyvä. Tosin rehellisyyden nimissä on todettava, että hänen aikanaan Barys omasi äärimmäisen vaarallisen ykköskentän, jossa saattoi yhtenä kautena olla enemmän 50+ pisteen miehiä kuin Jokerien KHL-historian aikana yhteensä.

Lundinin osalta on mielenkiintoista nähdä, miten hän sopeutuu Jokereihin. Lähtökohtaisesti hän tuskin tulee pelaamaan yhtä paljon kuin Kazakstanissa aikanaan, sillä Jokerit ei lähtökohtaisesti elä ja kuole yhtä vahvasti ykkösketjun mukana. Samoin lähtöoletuksena Jokerien absoluuttiset kärkihyökkääjät eivät ole samalla tasolla, joten tämän vaikutus pistesaaliiseen on mielenkiintoista nähdä.

Ennakkoon Lundin kuulostaa hyvältä hankinnalta, mutta henkilökohtaisesti nostan esille roolin tärkeyden. Jos hänet on hankittu ykköstykiksi, saattaa tulla ikävä pettymys. En jaksa uskao hänen iskevän 30+ pisteen tehoja, vaan odotan hänen korvaavan Lajusen puolustajien omassa secondary scoringissa. Iso etu Lundinin kohdalla on toki se, että KHL on hänelle sarjana erittäin tuttu. Todennäköisesti hänestä ei kuoriudu Hishonin tyylistä pelaajaa, joka ei saa isossa kaukalossa mitään aikaan.

Kolmas kärkihankinta on puolestaan Karri Rämö. Suomalaisittain Rämö on melkoisen aliarvostettu torjuja ollut läpi uransa, osittain seuravalintojensa ja maajoukkue-edustustensa takia. NHL:ssa hän pelasi valtaosan urastaan Calgaryssa tasaisen luotettavan suorittajan. Hän ei ollut Kiprusoffin tyylisesti yksi sarjan parhaista maalivahdeista, eikä pelannut suomalaisittain ”seksikkäimmässä” joukkueessa. KHL:ssa hänen mainetekonsa taas ovat idän joukkueista, jotka ovat suurelle suomalaisyleisölle vieläkin melkoisen mysteerisiä. Maajoukkueessa hän ei myöskään ole ollut vakiokasvoja MM-kisoissa, joten suuren yleisön edessä hän on jäänyt melko tuntemattomaksi.

Lähtökohtaisesti Rämö tulee Jokereihin ykkösveskariksi. Onko jakauma sitten 35-25 vai 45-15, se nähdään pelien kulkiessa. Hänellä on sen verran kovia näyttöjä maailman kovimmista kiekkosarjoista, että 31 kesällä täyttävänä hän ei taatusti tule Jokerien penkille. Edelliskausi hänellä meni osittain ohi loukkaantumisen takia, mutta onneksi hän sentään sai pelituntumaa kauden loppuvaiheissa.

Rämön saapuminen Jokerien maalille tarkoittanee kuitenkin sitä, että joko Zapolski tai Helenius ei näe joulua Jokereissa. Lienee melko utopistista ajatella, että kolmen tämän tasoisen maalivahdin intressit ja Jokerien palkanmaksukyky kohtaavat. Henkilökohtaisesti näkisin parhaaksi vaihtoehdoksi sen, että Heleniukselle ryhdyttäisiin etsimään uutta seuraa. Hänelle kausi katsomossa ja Vantaalla ei liene varsinainen vaihtoehto, ja kolmosveskarista Jokerit eivät voi maksaa kuusinumeroista nettopalkkaa.

Lähtökohtaisesti kaikki kolme ovat Jokereille kärkihankintoja ja tärkeitä miehiä. Kolmistaan he eivät kuitenkaan vielä ratkaise Jokerien kaikkia murheita, vaan hyökkäykseen tarvitaan ainakin 2-3 miestä lisää, eikä yksi puolustajakaan ole pois laskuista. Lopullinen tarve määrittyy lähikuukausina, kun muutama kysymysmerkki on saatu torpattua. Esimerkiksi Genowayn jatkosopimus olisi huikea uutinen, ja Jokereissa flopannutta Hishonia on huhuiltu sopimuksesta huolimatta SHL:ään Luleån riveihin. Muutoksia joukkueeseen tulee siis varmasti, ja suunta tullee olemaan molempiin suuntiin. Ulospäin myös yksittäisten sellaisten pelaajien kohdalla, joilla sopimus on Jokerien kanssa kaudesta 2017-18.

Vielä tässä vaiheessa on turha lähteä arvioimaan Jokerien nipun menestymismahdollisuuksia sen tarkemmin. Nykyisellään joukkue näyttää ihan kelvolliselta, mutta vielä tässä vaiheessa on turha miettiä mihin joukkue voikaan yltää. Muutama oikea muutos, ja Jokereille pudotuspelit on minimitavoite. Nykyrosterilla taas jos mennään, niin pudotuspeleihin pääseminen olisi suuri suoritus. KHL on äärimmäisen tasainen sarja ja Jokerit on sarjan kääpiöiden joukossa. Tässä sopassa yksittäinenkin pelaaja voi tehdä sen ratkaisevan eron. 

sunnuntai, 21. toukokuu 2017

Suomen MM-kisojen paketointi

Vaikka pronssiottelu on tätä kirjoittaessa vielä pelaamatta, en anna sen häiritä. Yhden, henkisesti vaikean ja kokonaisuutta ajatellen turhan, ottelun lopputuloksella tai peli-ilmeellä en näe sen suurempaa merkitystä turnauksen kokonaisuutta ajatellen.

Kulunut kausi on ollut allekirjoittaneelle erityisen raskas. Jokerien kausi oli lopulta heikko, World Cupissa leijonat oli täysin turisti, U20 pelit menivät katastrofaalisesti ja MM-kisoistakaan ei jäänyt sankaritarinoita kerrottavaksi. Puretaan nyt kuitenkin MM-kisat nopeasti läpi Suomen näkökulmasta, ja palataan toivottavasti ensi viikolla perkaamaan Jokerien hankintoja.

Lähtökohdat turnaukselle olivat haastavat. Suomalaisittain NHL:n pudotuspelien ulkopuolelle jäi hyvinkin mielenkiintoisia joukkueita, samoin ensimmäinen kierros lupasi leijonille hyvää. Granlund, Laine, Barkov, Koivu, Haula, Armia ja kumppanit vapautuivat käyttöön, ja kokoonpano olisi ollut mahdollista rakentaa lähes World Cupin tasoiseksi.

Ongelmaksi kuitenkin tuli suomalaisittain harvinainen kieltäytymissuma. Osalla painoi vanhat vammat, joillakin loppui sopimus ja osa tarvitsi lepoa. Tai näin ainakin julkisuuteen kerrottiin. Karu fakta on se, että Suomi sai jalkeille suoraan sanoen surkean joukkueen NHL:n tilanne huomioiden. Tästä on kuitenkaan turha syyttää pelaajia, eikä koko soppaa voi kaataa Marjamäenkään piikkiin. Kauden aloittanut World Cup söi varmasti paukkuja, minkä lisäksi monen pelaajan kohdalla ilmoitettu syy oli vähintäänkin uskottava. Lisäksi yhdelläkään pelaajalla ei ole velvollisuutta tulla maajoukkueeseen, vaikka sopimustilanne tai terveys sen sallisivatkin. Vastoin tahtoaan kentälle päätyvästä pelaajasta ei myöskään ole hyötyä, riippumatta lukeeko selässä Crosby vai Armia.

Marjamäki sai jalkeille lopulta melko heikon nipun, eikä hänen pelaajavalintansa olleet tässä taustalla. Kokonaisuus ei olisi muuttunut merkittävästi, vaikka Juhamatti Aaltosen tilalle olisi valittu Olli Palola tai Lasse Kukkosen tilalle olisi noussut Sami Lepistö. Isossa kuvassa nämä valinnat ovat vain pieni osa joukkueen kokoamista, eikä yksittäisillä toisilla valinnoilla olisi joukkuetta ratkaisevasti muutettu.

Pelillisesti turnaus alkoi suorastaan surkeasti. Valko-Venäjä kaatui työn ja tuskan kautta ja Ranska suorastaan nöyryytti leijonia. Päälle vaikeat ottelut Norjaa, Sveitsiä ja Tshekkiä vastaan, niin Suomi ui syvissä vesissä. Peli ei ollut kaunista, tehokasta tai pidemmän päälle edes lupauksia paremmasta antavaa. Lopulta kuitenkin turnausohjelma teki tehtävänsä, ja Suomi pääsi kuin varkain hyvistä asetelmista puolivälieriin Yhdysvaltoja vastaan. Kuin lahjana Suomi sai vastaansa helpoimman joukkueen, joka Suomen sijoituksella vastaan saattoi tulla. Voitto Kanadasta olisi tiennyt turnauksen päättymistä puolivälieriin Venäjää vastaan.

Turnauksen raadollisuus tulikin esille puolivälierissä. Suomi oli pelannut yksittäisiä hyviä eriä ja rupeamia, mutta ehjää ottelua se ei ollut pystynyt pelaamaan yhdessäkään Marjamäen valmentamassa merkityksellisessä ottelussa. Yhdysvaltoja vastaan Suomi onnistui kuitenkin lähes täydellisesti, ja päätyi näin mitalipeleihin. Yhden hyvän ottelun joukkue oli siis neljän parhaan joukossa. Suomi ei ollut pelannut ”järkevästi” ja säästänyt paukkuja ratkaiseviin otteluihin, vaan yksinkertaisesti Suomi oli jäänyt täysin telineisiin useassa ottelussa.

Lopulta välierä Ruotsia vastaan kertoi hyvin Suomen tasosta. Tasoero joukkueiden välillä oli samaa tasoa kuin Suomen ja Slovenian kohdatessa. Yksinkertaisesti Suomella ei ollut mitään saumaa toteuttaa omaa peliään ja ruotsalaiset lähes leikittelivät itäisten naapuriensa kustannuksella. Joukkueiden tasoeroa kuvaa se, että leijonista vain yksittäisiä pelaajia olisi tasonsa puolesta mahtunut kolmen kruunun nippuun. Ja vaikka esimerkiksi Aho olisikin tällainen pelaaja ollut, ei hän olisi pelannut läheskään yhtä isossa roolissa. Niin karua kuin se onkin, Ruotsi oli paperilla jopa enemmän Suomea edellä kuin SKA oli Jokereita. Ja se on jo paljon.

Näissä kisoissa Suomi maksoi hintaa siitä, että se menetti yhden sukupolven verran pelaajia. Ahon, Puljujärven ja Hongan aika on vasta tulossa, ja Laine ei enää pelaa 365 päivän sisällä U18, U20, MM ja WC otteluita runkosarjan päälle. Kaikki kunnia esimerkiksi Filppulalle, mutta hän on näissä karkeloissa väärä mies olemaan pelillinen johtaja. Jos vastaan tulee MacKinnonia, Marneria tai Nylanderia, meno on kuin Puolan hevosjoukoilla Saksan panssareita vastaan vuonna 1939.

Tappio Kanadalle saattoi pelastaa Marjamäen uran leijonien peräsimessä. Jos vastaan olisi tullut Venäjä ja turnaus katkennut jo puolivälieriin, olisi Marjamäen jatko erittäin epätodennäköistä. Pronssiotteluun joukkueensa hinanneen valmentajan potkiminen on varmasti kovemman kynnyksen takana, kuin puolivälieriin jämähtäneen. Vaikka sekä näissä kisoissa että World Cupissa hän sai käyttöönsä rajallisen nipun, sen taakse ei voi lopullisesti mennä. Vaikka pelaajamateriaali ei riittäisi mitaleille, pitäisi edes peli-ilmeen olla oikean suuntainen. Ulkopuolisen silmin näytti jopa siltä, että joukkue ei pelannut Marjamäelle, vaan otti itse ohjat käsiinsä kääntääkseen kurssin.

Pelitavallisesti Marjamäki aloitti turnauksen äärimmäisen hitaasti. Kiekko kiersi alhaalta, viivelähdöt korostuivat ja kovan paineen alta Suomi ei päässyt pois. Loppua kohden Suomi hieman nopeutti peliään, mutta juna oli jo mennyt. Pelitapa itsessään on toiminut aiemmin, ja siitä on hyviä kokemuksia niin maajoukkue- kuin seuratasollakin. Ongelmaksi vain muodostui se, että tässä turnauksessa se ei toiminut. Suomella ei riittänyt kiekollinen kapasiteetti vastaamaan kovaan paineeseen tai pääsemään Ruotsia tai Kanadaa vastaan keskialueen yli.

Näistä kisoista voi kuitenkin oppia kaksi asiaa. Ensimmäinen on niinkin karu, kuin pelaajamateriaali. Rajallisin resurssein operoiva ei voi antaa yhtään tasoitusta, tai muuten tulos on tämä. Suomen materiaali ei riitä, jos parhaimmisto jää sivuun syystä tai toisesta. Leijonien puolelta pitäisikin hoitaa asiat siten, että turnaus saadaan myytyä myös NHL-pelaajille. Ruotsi on tästä hyvä esimerkki, ja he pelaavat tänään finaalissa. Toisekseen, pelitavan pitää olla linjassa olosuhteisiin nähden. Suomen B-tason joukkuetta ei voi peluuttaa kuin Kanadaa, eikä heikomman kokoonpanon omaava joukkue voi antaa peliä paremman vietäväksi. Jos kokoonpano ei pysty toteuttamaan pelitapaa, pitää pelitavan mukautua joukkueeseen.

Vaikka Suomi oli kisoissa pettymys, ei ole kuitenkaan syytä pistää päätä pensaaseen tai hävetä. Turnausmuodon takia Suomi päätyi lopulta kuitenkin neljän parhaan joukkoon, ja vain sillä on merkitystä. Ranskan voitto Suomesta oli toki hieno asia ranskalaiselle kiekolle, mutta mitalipeleihin se ei riittänyt. Saksa haastoi Kanadan tosissaan puolivälierissä, mutta silti Suomi meni edelle. Säännöt olivat kaikille samat, ja tällä kertaa Suomi hyötyi niistä. Ei tarvitse olla aina paras, riittää kun voittaa oikeat ottelut.