Noh, mitä tähän sanomaan. Tämä on näitä otteluita, jolloin voittoputki jatkuu. Spartak oli vastaantulija, joka ei pystynyt oikeastaan tekemään mitään. Tämä oli näitä otteluita, jolloin hyvällä omatunnolla pystyi lähtemään töiden jälkeen oluelle matsista riippumatta. Ja sanotaan suoraan, eilen ottelu oli omalta osalta hyvin pitkälti nauttimista. Valtaosa meni oluesta nauttiessa, loppu pelaamisesta.

Ottelun alku meni Jokerien osalta nätisti. Viime pelissä pään auki saanut Huhtala ui maalille, John Norman löysi hänen mailansa ja Huhtala sai ohjata kiekon verkkoon. Ei kaunista, mutta juuri niin tehokasta, kuin voi odottaa. Kiekko maalille, lapa jäässä ja nimi lehdessä, tämä on jo suunniteltua. Tällä kertaa Huhtala oli paikassa, toisena iltana olisi ollut joku muu.

Ja kun pää on auki, niin antaa mennä vaan. O’Neillin ja Tolvasen ketjuun noussut Jormakka sai syötön keskustaan O’Neillilta, ja Jormakka sai vietyä kiekon sivuun. Kiekko sivuun, kiekko verkkoon ja 2-0 taululle hyvissä ajoin. Tämä oli juuri sitä, mitä tuli toivottuakin.

Kahden maalin johtoasemassa Jokerien peli alkoi kuitenkin passivoitua selvästi, ja Spartakin annettiin lopppuerä määrä tahtia. Tämä ei todellakaan ole hyvä asia ikinä, sillä yksittäisenkin maalin jälkeen momentum voi kääntyä dramaattisesti. Vaarallisia paikkoja ei Spartak kuitenkaan saanut, ja erätauolle mentiin kotijoukkueen kahden maalin johtoasemassa.

Ensimmäinen erä kertoi hyvin jujun juonen. Jokerit teki maalit, Spartak ei päässyt vaarallisille paikoille ajoittaisesta tahdin määräämisestä huolimatta ja passivoitumisesta huolimatta Jokerit ei ollut missään vaiheessa ongelmissa. Toiseen erään jäi kuitenkin paljon parannettavaa, sillä passiivinen peruuttelu perjantaina kotijäällä ei ole hyväksyttävä asia ikinä, ei varsinkaan vain kahden maalin johtoasemassa.

Toisen erän alkuun Jokereille annettiin paikka naulata koko ottelu. Heti erän alkuun Spartakin Trunjov otti samaan aikaan kaksi eri jäähyä, osuttuaan ensin mailallaan Ikosta kasvoihin ja heti perään koukattuaan itselleen vielä toisen samaan syssyyn. Ennakossa nostin erikoistilanteet avaintekijäksi, mutta lopulta hyvien maalipaikkojen sijaan ensimmäinen kaksiminuuttinen päättyi Jokerien jäähyn, kun avauserässä osunut Jormakka kaatoi Maxwellin.

Neljällä neljää vastaan ei kuitenkaan pelattu täyttä kaksiminuuttista, vaan Radil otti kampituksesta jäähyn kaadettuaan Lepistön. Jokerit pääsikin vielä kahden miehen ylivoimalle Jormakan jäähyn päätyttyä, joten paikka niitata oli mitä parhain. Tällä kertaa ylivoima pyöri nätisti, ja muutama sekunti ennen ensimmäisen jäähyn päättymistä Jormakka niittasi ottelun toisensa sudittuaan Tolvasen laukauksesta tulleen irtokiekon verkkoon. Samassa ajassa Svensson luistelikin pois Spartakin maalilta, ja Nikita Bespalov pääsi Jokerien tulituksen kohteeksi.

Jos ensimmäisessä erässä Jokerit passivoitui maalien jälkeen, sama tapahtui toisessakin erässä. Jokerien kolmannen maalin jälkeen Spartak otti ohjakset haltuunsa, ja loi tukun vaarallisia paikkoja. Vain Spartakin tehottomuus ja Zapolskin hyvät torjunnat pitivät vierasjoukkueen maalisarakkeen nollissa. Ironista kyllä, erän loppuun nähtiin vielä Jokerien maali.

Aivan erän loppuun O’Neillin ja Jormakan ylivoimahyökkäys päätyi tilanteeseen, jossa O’Neill pelasi puolustajan pois ja Jormakka sai vapaasti iskeä kiekon ohi Bespalovin. Neljä nolla taululla, hattutemppu Jormakalle ja Spartak sai hyvistä paikoistaan huolimatta kaapia kiekon verkostaan.

Rehellisyyden nimissä, erässä nähdyt maalit eivät olleet täysin linjassa erän tapahtumien kansas. Spartak loi parhaat paikat, mutta ei saanut kiitosta työstään. Jokerit puolestaan hyödynsi ylivoimansa ja käytti varkain loppuun auenneen paikan, joten mikäs siinä. Hyvän joukkueen merkki on se, että heikkonakin iltana tulee tulosta. Kolmanteen erään merkit olivatkin selvät. Pelin piti olla jo ohi, ja valmistautumisen sunnuntaiseen otteluun pikkuhiljaa alkaa.

Kolmas erä menikin jo melkoisen selvissä merkeissä. Spartakin suurin kiri oli jäänyt pukukoppiin, eikä Jokerienkaan täytynyt pistää parastaan. Yli puolet erästä meni kuin harjoitusottelussa konsanaan. Suurin kiima oli ohi, ja se näkyi.

Erän ensimmäinen maali oli sitten Jokerien käsialaa. Gilroyn valelaukaus viivasta yllätti puolustuksen, ja Eeli Tolvanen pääsi laukomaan suoraan syötöstä. Komea laukaus ja erittäin hyvä viivapeli olivatkin juuri tällaiseen erään sopivia suorituksia: kun matsi on selvä, voidaan tehdä kauniimpia. Tällä kaudella maaleilla juhlineelle Tolvaselle olikin hyvä saada tulosta, sillä tässäkin ottelussa hän oli päässyt paikoille jo aiemmin.

Ajassa 54:38 Gilroy otti suorastaan idioottimaisen jäähyn taklattuaan poikittaisella mailalla Spartakin pelaajaa aivan laidan vieressä. Läpi ottelun hyvin toiminut alivoima ei lopulta kestänyt enää tätä, vaan harmittavasti Viktor Komarov pääsi ohjaamaan symbolisen 5-1 maalin. Erityisesti Zapolskille olisi suonut nollapelin, mutta nyt yksi tyhmä jäähy ja hyvä ohjaus viivakutiin muuttivat tilanteen.

Kokonaisuutena ottelu oli Jokereille korkeintaan keskinkertainen. Jokerit kuitenkin hyödynsi paikkansa, sai pidettyä Spartakin kurissa ja löi taululle selvät lukemat. Ottelu oli kaukana mistään kiekkopornosta, mutta tulos ratkaisee ja alkava otteluputki sai hyvän alun. Ennakossa nostamani asiat näyttivät myös melko hyvin menevän maaliin: erikoistilannepelaaminen oli hyvällä tasolla, yksilötasolla Jormakan hattutemppu oli kova näyttö ja lopulta asenne oli riittävällä tasolla.

Sunnuntaina sitten uusiksi. Ennakkoa ei ole tulossa tällä varoitusajalla, ja nyt tiiviissä otteluputkessa joudutaankin miettimään millä tahdilla ennakkoja tulee. Katsotaan miten aikaa riittää.