No niin, nyt saatiin yhteenvetokin verkkoon. En odottanut kovinkaan nopeaa yhteenvetoa, mutta erinäisistä yksityiselämän syistä johtuen sekin hieman venähti. Ei vähiten siksi, että piti käydä laittamassa nimi tarjouspaperiin asuntokaupoissa. Joulukuussa onkin tiedossa muutto yli 6500 euroa neliöltä maksavaan mancaveen. Mutta se offtopicista, mennään otteluun.

Tänään siis Jokerit kohtasi Amur Habarovskin kaukana idässä, toisena kolmesta Kaukoidän joukkueesta. Alla oli hyvä ottelu Kunlunia vastaan, ja tätä ottelua hieman pelkäsin. Kokoonpanon osalta vihdoinkin näimme Ikosen kokoonpanossa. Jo pitkään olin huudellut häntä mukaan puhtaasti pelillisistä syistä; ilman pelituntumaa hän on hyödytön tällä kaudella, eikä projektipelaajaa joukkueeseen saada poppariosastolta. Jokereille on hyötyä vain niistä pelaajista, joita pystytään peluuttamaan säännöllisesti.

Ottelun avausmaali nähtiin melkoisen aikaisessa vaiheessa, kun Matt Gilroy tunaroi kiekon omalla alueella Oleg Lille, joka sai pelattua kiekon Aleksei Byvaltseville. Byvaltsev vei kiekon Zapolskin kilpipuolelta ohi, sai veivattua kiekon maalille ja Lundin ei onnistunut estämään häntä. Peli oli saanut mitä katastrofaalisimman alun, kun Amur pääsi jo aikaisessa vaiheessa johtoon henkilökohtaisen virheen takia. Mutta, näitä sattuu. Heti perään saatiin vielä pienet kahinat Normanin heitettyä kiekon puolihuolimattomasti kohti Amurin pelaajia vihellyksen jälkeen.

Kokonaisuutena avauserästä yli puolet oli Amurin hallintaa enemmän tai vähemmän. Jokereille tuli juurikin sellaisia virheitä kiekollisessa pelissä, joita hieman pelkäsin ennakkoon. Väsymys purkautuu helposti harhasyöttöinä, kiekon pomppimisena ja muina ns. helppoina virheinä. Jos kroppa ja erityisesti pää ei ole kunnossa, näitä tulee. Toki, ensimmäisen kympin aikana myös Ikosen saama kaksiminuuttinen hieman antoi momentumia kotijoukkueelle.

Edellisissä otteluissa Marko Anttila on ollut melkoinen aloitusten erikoismies. Ei aloitusvoittojen muodossa, vaan iskemällä aloitusvoittojen jälkeen maaleja kuin Crosby konsanaan. Niin myös tänäänkin. Kun erää oli noin 7:30 jäljellä, Mika Niemi kaapi hyökkäyspään aloitusvoiton suoraan Mörölle, joka ei ujostellut. Napakka rannelaukaus yläkulmaan yllätti Metsolan, ja Anttilalle merkittiin jo kauden neljäs maali. Erikoista kyllä, näistä peräti kolme on tullut suoraan hyökkäyspään aloitusten jälkeen.

Anttilan maalin jälkeen peli alkoi pelitapahtumien osalta siirtyä Jokereille. Dedunov oli kuitenkin toista mieltä, ja päätti käydä tempaisemassa kotijoukkueen jo toisen kerran johtoon, kun erää oli vajaa neljä minuuttia jäljellä. Vastahyökkäyksen päätteeksi hän laukoi ranteella kohti Zapolskia, ja kanukkiveskari päästikin kiekon helpon näköisesti suoraan längeistä läpi. Ennakossa hieman pelkäsin väsymyksen vaikutusta maalivahtipeliin, ja juuri tällaiset maalit kovat tyypillisiä väsyneen veskarin päästämiä maaleja.

Jokerit on kuitenkin tällä kaudella mennyt eteenpäin edelliskauteen verraten siinä, että Jokerit hakee suoraviivaisesti tulosta ja ei luovuta. Erän loppuun Jokerit pääsi vielä ylivoimalle, ja omalta alueelta lähtenyt hyökkäys päättyi O’Neillin tasoitukseen. Kanadalainen haki laukausta pakin jaloista, mutta tällä kertaa pakin jalat olivat edessä. Tai suoraan sanoen kahden, sillä O’Neillin laukaus pomppi kahden puolustajan kautta ohi hölmistyneen Metsolan. Vaikka kyseessä oli puhtaasti tuurimaali, ei se muuta sitä tosiasiaa, että tuuri on ansaittava. Jos O’Neill ei olisi hakenut rohkeasti vetoa, ei tätä pomppua olisi nähty. Jos hän olisi ajanut kulmaan, olisi tuloksena ollut jotain aivan muuta.

Kokonaisuutena ensimmäinen erä tarjosi viihdettä neljän maalin muodossa. Erä oli kuitenkin kaukana mistään erityisen hyvästä jääkiekosta, vaan jäällä nähtiin hidas ja virhealtis Jokerit ja vähemmän tasokas kotijoukkue. Tuuripomput menivät maalien muodossa tasan, mutta Amurin taso oli Jokereille pelastus. Jos vastassa olisi ollut kovempi nippu, olisi Jokerit ollut hätää kärsimässä. Itse pistän tämän aikaerorasituksen ja matkustamisen piikkiin, enkä kuitenkaan näe tätä mitenkään yllättävänä tai huolestuttavana. Yllättyneempi olisin, jos neljättä päivää Kaukoidässä oleva suomalaisjoukkue pelaisi nopeaa ja virheetöntä kiekkoa.

Jos ensimmäinen erä alkoi Amurin komennossa, toiseen erään Jokerit tuli hyvällä jalalla. Erityisesti, mutta ei ainoastaan, nelosketju sai luotua tukun vaarallisia paikkoja. Hyvällä tuurilla tulostaulullekin olisi tullut jotain konkreettista, mutta tällä kertaa tulokseksi tuli vain hankittu ylivoimatilanne. Alan jo varmasti toistaa itseäni, mutta tällä hetkellä Jokerien nelosketju on hurjassa vedossa. Nelosketjun peliä on äärimmäisen mukava katsella, ja viime kauden päätteeksi velloneet puheet Niemen potkuista kertovat paljon Jokereista. Jokereissa on helppo nousta fanien suosikiksi tai päätyä sylkykupiksi. Peliotteet merkitsevät Jokereissa paljon, eritoten organisaation ulkopuolelta tulleiden kohdalla.

Erän puolenvälin jälkeen sitten Jokerien hallinta tuotti tulosta. Laidalta nousseen O’Neillin laukaus ei tällä kertaa pomppinut verkkoon, vanasivuverkkoon. Hän ei kuitenkaan lopettanut pelaamista, vaan haki pelivälineen itselleen, kiersi maalin ja löysi pisteiden tuntumasta Eeli Tolvasen. Jäätävän hyvä onetimer löysikin tiensä ohi Metsolan, ja Jokerit oli ensimmäistä kertaa ottelussa kuskin paikalla. Peli peliltä alkaa tuntua yhä enemmän siltä, että Tolvanen oli melkoinen ryöstö sekä Jokereita että hänet varanneelta Nashville Predatorsilta.

Erän loppuun Jokerit vielä lisäsi johtoaan, kun Joensuun kentän vahvan kamppailupelin jälkeen kiekko pelattiin viivaan Matt Gilroylle, jonka tarkka laukaus yllätti Metsolan toistamiseen erässä. Melko komea tapa paikata ensimmäisen erän virhe, joka johti jo heti ottelun alussa Amurin maaliin. Henkilökohtaisesti minua lämmitti varsinkin tapa, jolla maali saatiin rakennettua. Erityisesti Joensuun vahva suojauspeli kiekollisena oli avainasemassa maalin synnyssä. Heikompi kaveri olisi kammettu pois kiekosta, mutta porilaista jässikkää ei saatu kuin horjutettua.

Kokonaisuutena toinen erä oli vahvaa esitystä Jokereilta. Useampi pelaaja erottui positiivisessa mielessä, joukkuepeli näytti toimivan ja pelaajien välillä näkyi selvästi toimivia kemioita. Erityisesti O’Neillin ja Tolvasen välinen yhteistyö näytti hyvältä, kuten nelosketjunkin. Kahden maalin johtoasema on kuitenkin jääkiekossa varsin vaikea johtoasema, sillä momentum voi kääntyä nopeasti toisen passiivisesti puolustaessa ja toisen hakiessa tosissaan kavennusta. Kolmanteen erään lähdettiinkin kutkuttavista lähtöasetelmista.

Kolmanteen erään Jokerit ei kuitenkaan lähtenyt peruuttelemaan, vaan suoranaisesti hallitsi ensimmäistä kymppiä. Jos kiekko olisi pomppinut, olisi Amurin tiikereiltä ollut mahdollista katkaista selkäranka. Metsola kuitenkin kesti hyvin kuitenkin maalillaan, eikä Jokerit päässyt tekopaikkoja lähemmäksi. Pidänkin melkoisena ihmeenä, että Metsola on jo kolmatta kauttaan kaukana idässä. Luulisi, että joku suurempi seura olisi jo kiinnostunut ja pelaaja itsekin halukas siirtymään paikkakunnalle, jossa lähinaapuritkin ovat hyvin kaukana.

Erän yksi parhaimmista paikoista tuli melko tarkalleen puolessa välissä, kun Anttila pääsi puolittain läpi. Maali olisi todennäköisesti tappanut pelin, mutta tällä kertaa kovavireinen Anttila ei onnistunut pistämään kiekkoa verkkoon. Ehkä tässä kohdin olisi tarvittu aloitustilanne… Heti perään Amur saikin oman paikkansa, osittain Jokerien virheen kautta. Zapolski kuitenkin hoiti hommansa, ja Jokerien johto pysyi pelottavan turvallisessa kahdessa maalissa.

Kun erää oli viitisen minuuttia jäljellä, Anttilalle sattui ehkä kauden ensimmäinen varsinainen virhe. Omalla alueella Anttilan merkkauspeli petti, ja Amurin Potemkin pääsi tuhannen taalan paikkaan aivan lähietäisyydeltä. Kiekko jäi pelottavasti selällään olleen Zapolskin alle, mutta tällä kertaa eri lirunut verkkoon tai päätynyt maaliin maalivahdin mukana. Pelitilanne ja -aika huomioiden tässä oli aivan vastaava tilanne muuttaa pelin kulkua kuin Anttilalla aiemmin läpiajossaan. Jos Anttila olisi tehnyt, pelisi olisi ollut ohi. Jos Amur olisi kaventanut, lopusta olisi tullut helvettiä.

Lopulta Amur sai viimeisellä viisiminuuttisella hieman luotua painetta, mutta niin puolustus kuin Zapolskikin hoitivat hommansa kiitettävästi. Odotin Jokereilta vauhdin sijaan viisautta, ja loppuhetkillä Jokerit noudattikin tätä. Ei turhaa juoksentelua tai kiekon perässä hiihtelyä, vaan kylmän viileästi syötöt pelattiin pois, laukaisupaikat ohjattiin pieniin kulmiin ja irtokiekkoihin ei tiikerilaumaa päästetty. Juuri näin pitääkin pelata johtoasemassa. Ranskalainen tyylitietoisuus voidaan unohtaa ja valita saksalainen tehokkuus. Hyvin kuvaavaa onkin se, että Metsola pysytti tiiviisti maalillaan loppusummeriin asti. Vaikka vanhan liiton venäläisvalmentajat harvoin vetävät maalivahtia maalilta ottelun lopussa, kertoo se mielestäni jotakin myös Jokereista. Jokerit ei antanut lopussa Amurille saumaa pakkopeliin, vaan pakotti kotijoukkueen ikävään asemaan.

Kokoonpanoon odottamani Ikonen siis pelasi tänään debyyttiottelunsa Jokereissa. Hänen pelinsä näytti jopa yllättävän valmiilta huomioiden hänen pelituntuma. Varsinaisesti Palolaa ei tullut ikävä, ja tätä menoa hänen peliaikansa tuleekin haastetuksi. Nelosketjua en jaksaisi kehua useita kertoja jokaisessa viestissä, mutta ei auta, ei auta. Pietarissa Jokeriuransa aloittanut Norman on hänkin parantanut peliään jatkuvasti, ja tällä hetkellä hän kannattelee ketjuaan. Nelonen on juuri nyt niin kuuma, että yksinkertaisesti ei kyseistä ketjua voi toiston uhallakaan sivuuttaa. Puolustuksesta puolestaan on pakko kehaista Kivistöä ja Lepistöä. Tyylikkäitä pelaajia molemmat, vaikkakin ehkä hieman eri tavalla. Kivistö tekee erittäin paljon pieniä asioita täydellisesti. Lepistön pelisilmä on puolestaan sillä tasolla, että harvoin tätä Euroopassa näkee. Hän ei ehkä ole fyysisin tai taitavin pelaaja kentällä, mutta hän on yksi älykkäimmistä.

Keskiviikkona sitten jatketaan, tälläkin kertaa 12:30. Ennakosta en osaa sanoa tällä haavaa mitään, saattaa tulla tai olla tulematta. Yhteenveto kuitenkin tulee varmasti, tosin taas vaihteeksi aika voi olla mitä tahansa. Kun tältä vieraskiertueelta on toistaiseksi tullut pisteitä tätä tahtia, turha Vladivostokissakaan on stopata tai himmata.