Kaksi harjoitusottelua World Cupia varten on nyt pelattu Suomen ja Ruotsin välillä, molemmilla on plakkarissa yksi voitto. Suomi vei kotonaan ensimmäisen ottelun Määtän jatkoaikamaalilla 3-2, tänään Ruotsi puolestaan kaatoi Suomen 6-3. Puhtaasti tuloksellisesti Suomi on siis pärjännyt varsin kohtuullisesti, yhdestä tappiosta huolimatta.

Suomen kohdalla turnaus tulee kuitenkin muutaman vuoden liian aikaisin. Karu fakta on se, että joukkue on aivan liian nuori ja kokematon menestyäkseen. Aho, Barkov, Laine, Teräväinen, Määttä, Vatanen, Ristolainen ja kumppanit ovat hyviä pelaajia ja osalla on jo kohtuullisesti kokemusta pienistä kaukaloista, mutta se ei vain riitä. Suomen nuoriso-osasto on vasta matkalla huipulle, siinä missä esimerkiksi Ruotsin, Yhdysvaltojen ja Kanadan joukkueet ovat jo nyt huipulla.

Suomen joukkueen nuoruus näkyy käytännössä kaikessa. Virheitä tulee liikaa paineen alla, pelaajat hakeutuvat liian usein kulmiin ja ratkaisuhetkillä ratkaisut eivät ole maailmanluokan turnauksen vaatimalla tasolla. Suomen nuoret ovat kieltämättä erittäin lahjakkaita ja tulevaisuus on suomalaisen jääkiekkoilun osalta kirkas, mutta tätä turnaus ei pelkkä potentiaali pelasta. Suomen on aivan turha varautua pitkään turnaukseen, ei vaikka lyhyessä turnauksessa yksittäinen ottelu voikin päättyä miten tahansa.

Ongelma ei kuitenkaan ole joukkueen valinnoissa. Suomi on kasannut käytännössä parhaan mahdollisen saatavilla olevan joukkueen, eikä yksittäinen valinta suuntaan tai toiseen muuttaisi Suomen tilannetta. Suomi maksaa nyt hintaa siitä, että se käytännössä menetti usean ikäluokan 1980-luvun loppupuolella syntyneistä. Suomalaiselle kiekolle viimeiset 20 vuotta ovat olleet hienoa aikaa ja tulevaisuus on turvattu, mutta nykyhetki ei ole hyvä.

Jotta Suomi pystyisi pelaamaan mitaleista, täytyy sen jättää kaksi taakseen kolmikosta Venäjä, Ruotsi ja Pohjois-Amerikan alle 23 vuotiaiden yhdistelmäjoukkue. Tehtävä ei ole mahdoton, mutta ennuste tehtävän suorittamiselle on varsin pieni. Jos Suomi kairaa tiensä alkupeleistä jatkoon, finaalipaikka ei kuitenkaan ole mahdottomuus. Yksittäisessä ottelussa ratkaisuun voi riittää yksi väärä vihellys, yhden pelaajan musta hetki tai onnekas pomppu. Turnauskaavion raakuus kuitenkin viimeistään pitää huolen siitä, että Suomi ei juhli finaalien jälkeen. Kultamitali vaatii kahta voittoa finaaleissa ja kahta kertaa tuskin Suomi pystyy peittoamaan esimerkiksi Kanadaa.

Jos Viime World Cupissa Suomen finaalipaikka oli sensaatio, olisi se nyt tällä kertaa jääkiekkomaailman suurin ihme ikinä. Jopa suurempi kuin Yhdysvaltojen kulta vuoden 1980 olympialaisissa tai Suomen hopea Calgaryssa. Tällä kertaa Suomi ei ole yhtä iskuvalmis kuin viime kerralla, vaan vasta hakemassa oppia. Turnauksesta ei ole mestaruutta tulossa, mutta turnaus toimii hyvänä oppina seuraavia olympialaisia varten. Silloin tämän joukkueen runko alkaa olla jo valmiimpi pelaamaan lajin parhaita vastaan, haastamaan kenet tahansa ja pelaamaan voitosta.

Vaikka Suomi ei tulekaan turnauksessa juhlimaan, ei penkkiurheilijan ole syytä masentua. Turnaus itsessään on parasta mahdollista kiekkoviihdettä ja tarjoaa varmasti huikeita hetkiä.