Teemu Pulkkisen ura otti taas yhden askeleen takapakkia, kun hänen uusi joukkueensa Minnesota Wild lähetti hänet AHL:n puolelle Iowa Wildiin. Vaikka komennus jäisi lyhyeksi, kertoo se jotain Pulkkisen nykytilanteesta NHL:ssa: hän on ”expendable”, uhrattavissa oleva. Wild otti pienen riskin poimiessaan hänet waivereista, eikä heillä ole pelissä paljoakaan menetettävää. Alle miljoonan sopimuksella, pienellä NHL-kokemuksella ja isolla AHL-maalimäärällä varustettu pelaaja on hyvä haku waivereista, eikä pahimmillaankaan voi pahasti mennä pieleen.

Juniorina Pulkkinen oli parhaimmillaan ikäluokkansa lupaavimpia pelaajia. Varsinkin nuoremmissa junioreissa hän oli täysin pysäyttämätön, takoen pisteitä liukuhihnalta. Hyvin varhaisessa vaiheessa hänestä alettiin puhua jopa potentiaalisena ykköskierroksen varauksena, mutta ensiaskeleet miesten sarjoissa ja loukkaantumiset laskivat varausvuoroa aina kolmoskierrokselle asti.

Liigassa Pulkkisen ensiaskeleet eivät olleet helppoja. Jortikalta ei luottoa nuorelle lahjakkuudelle löytynyt, ja loukkaantumiset häiritsivät kehitystä. Lopulta kaudella 2010-11 tapahtui alle 20-vuotiaan lahjakkuuden läpimurto, kun 55 runkosarjaotteluun hän keräsi tehot 18+36. Kahdelle seuraavalle liigakaudelle pisteet laskivat, mutta Pulkkinen pystyi monipuolistamaan peliään. Lopulta oli aika lähteä yrittämään läpimurtoa NHL:ään, kun Detroit Red Wingsin varaama pelaaja päätti suunnata autokaupunkiin.

Detroit ei ole nuorelle pelaajalle helpoin mahdollinen polku lyödä läpi. Seuralla on ollut tapana peluuttaa nuoria hyvinkin hartaasti AHL:n puolella, kärkiosaaminen NHL:ssa oli tuohon aikaan kärkitasoa ja monen pelaajan kohdalla näytönpaikka on joko otettava heti tai joku muu tulee takaa ohi. Kahdensuunnan sopimuksella pelaavalle pelaajalle muutamakin vuosi farmissa on esimerkiksi eurooppalaisiin huippusarjoihin verraten niin kallis rasti, että vain päättäväisimmät pelaajat lyövät läpi. Ja kun tuohon aikaan NHL:n puolella oli Zetterbergin ja Datsjukin tasoista maestroa pelaamassa isoilla minuuteilla, nuorilta pelaajilta odotettiin monipuolisuutta.

Monipuolisuus onkin ollut Pulkkisen NHL-uran osalta hyvinkin ratkaiseva tekijä. Hänen laukauksensa on äärimmäisen kova, mutta NHL-vauhdissa laukauksen virittäminen on vienyt aivan liian kauan. Hänen lyöntilaukauksensa on kovaa valuuttaa isossa kaukalossa ja hitaammassa pelirytmissä, mutta NHL:ssa hänelle ei ole riittänyt tarpeeksi aikaa ja tilaa aseensa käyttämiseksi. Vaikka hän on monipuolistanut peliään vuosien saatossa, on hän silti liian pitkälti ”one trick pony”. Jos hän ei pysty käyttämään suurinta vahvuuttaan, tilalle löytyy tukku parempia, lupaavampia ja potentiaalisempia pelaajia.

Asenteesta Pulkkisella NHL-ura ei ole jäänyt kiinni. Hän on pitkäjänteisesti pelannut läpi Detroitin farmikoulun, odottanut maltillisesti paikkaansa ja pyrkinyt täyttämään valmennuksen hänelle osoittamat odotukset. Kuvaavaa, että maajoukkueleiritystenkin osalta hän on ollut itse aloitteellinen, ollut valmis tulemaan pitkille leirityksille ilman mitään takuuta pelipaikasta ja taistelemaan itsensä osaksi joukkuetta.

Pulkkisen osalta hän on nyt vedenjakajalla. Hyviä näyttöjä farmista voi lähes huoletta odottaa, ja hän on varmasti ensimmäisten joukossa matkalla takaisin ylös. Mutta jos hän ei pysty vakuuttamaan NHL:n puolella, on yksi tie sen jälkeen kuljettu loppuun. Pelkillä farminäytöillä ei montaa yksisuuntaista NHL-sopimusta saa, ja loputtomiin ei näytönpaikkoja tai uusia mahdollisuuksia tule. Jos Pulkkinen ei nykyisen sopimuksensa paikoin lyö itseään läpi NHL:ssa, jatkunee ura Euroopassa.

Hyvä verrokki Pulkkiselle löytyy tällä hetkellä Winnipegistä. Joel Armia oli muuttunut Buffalossa entisestä huippulupauksesta kauppatavaraksi, jonka saattoi käytännössä luovuttaa ilmaiseksi osana isompaa kauppaa. Winnipegissä Armia oli aluksi lähes tyystin farmipelaaja, joka ajoittain kävi ylhäällä haistelemassa tunnelmaa. Täysin suotta häntä ei ehditty jo sovitella Jokerien kokoonpanoon kaudelle 2016-17, sen verran vahvasti hänen tiensä näyttä loppuun kuljetulta. Lopulta hän kuitenkin sai viimeisen näytönpaikan ja löi itsensä läpi. Tällä kaudella hän ei pelaakaan Euroopassa, vaan on osa Winnipegin vakiomiehistöä. Pulkkiselle vastaava skenaario ei ole täysin mahdoton, mutta nyt hänen on siihen tartuttava. Muutoin vaihtoehtona on Joensuun tapainen urapolku: NHL:ssä läpimurto jää tekemättä, ja lopulta uran suurimmat maineteot ja rahat luodaan Euroopassa. Jokerit tuskin olisi huono vaihtoehto, jos Pulkkinen päätyy tämän kauden jälkeen Eurooppaan.

Tälle kaudelle Pulkkista on kuitenkin täysin turha odottaa Jokereihin, ei vaikka komennus farmissa jatkuisi aina siirtorajan lopulle asti. Hänen bruttopalkkansa on Noin 740 000€ riippumatta siitä, pelaako hän farmissa vai NHL:ssa. Jokereilla ei ole varaa sopimukseen, jolla hänen ansiomenetyksensä olisi mahdollista kattaa tilanteessa, jossa NHL-sopimus puretaan. Jos jostain kuitenkin rahaa löytyisi, mutkaan tulee vielä yksi mutka lisää: Pulkkisen pelajaaoikeudet KHL:n osalta ovat Dynamo Minskillä. Valkovenäläisillä tuskin on mitään intoa lähteä halvalla luopumaan pelaajan oikeuksista, varsinkaan samoista sijoista pelaavan vastustajan hyväksi kesken kauden. Jos Pulkkinen kuitenkin päätyy palaamaan Eurooppaan ja himoitsee KHL-sopimusta, Minsk joko pystyisi maksamaan nettona Jokereita enemmän, tai vaihtoehtoisesti kauppaamaan oikeudet seuraan, joka pystyy maksamaan Jokereita enemmän sekä Pulkkiselle että Minskille.

Tapahtui Pulkkisen uralle mitä tahansa, yksi asia on selvä. Valtaosa Jokerien kannattajista rakastaa pelaajaa, arvostaa häntä suuresti niin pelaajana kuin ihmisenäkin ja on valmis ottamaan hänet koska tahansa takaisin. Hän ei ole puhdas oma kasvatti, mutta hän on Jokeri. Se on katoava luonnonvara, eikä tämän tasoisia Jokereita ole edes mahdollisesti palaamassa Eurooppaan vuosittain. Jos Pulkkinen päätyy palaamaan Eurooppaan, on Jokerien toimiston oltava valmis tekemään mitä tahansa hänen kotouttamisekseen.