Moskova on Jokereille ollut melkoisen erikoinen paikka pelata. Välillä on voitettu TsSKAn tyylinen jättiläinen, välillä taas oltu vaikeuksissa pienempiä vastaan tai hävitty kovasta dominoinnista huolimatta. Tänään Jokerit palasi kaukaloihin lyhyen tauon jälkeen, ja kokoonpano oli omana silmääni nähden osittain odotettu, osittain pettymys. Erityisen suuri pettymys oli Ikosen jääminen taas kokoonpanon ulkopuolelle. Ei siksi, että hänestä odottaisin kantavaa voimaa. Vaan siksi, että rotaatioonkin hankituille pelaajille on joko tarjottava säännöllisempää peliaikaa tai sopimuksen on oltava kaksisuuntainen. Ikosen anti tulee jäämään miinusmerkkiseksi, jos hänen pelituntumaansa ei saada pidettyä yllä. KHL-aikakauden avauskaudelta Sillanpää on loistava esimerkki pelaajasta, joka vie sopimuspaikan, vaikka ei nauti valmennusjohdolta minkäänlaista luottamusta.

Ennakossa toivoin Jokereilta tehokkuutta, eritoten edellisen Moskovan reissun takia. Dynamoa vastaan Jokerit laukoi, painosti ja loi paikkoja, mutta maalit jäivät vähiin. Tänään ensimmäinen erä ei kuitenkaan tässä kohdin ollut suurta riemujuhlaa, vaan samoissa merkeissä mentiin taas. Jokerit onnistui luomaan paikkoja, mutta avauserä päättyi maalittomaan 0-0 tilanteeseen. Erässä oli kuitenkin paljon hyvää, ja erityisesti nelosketjun alkukauden vahva vire jatkui tälläkin kertaa, toki tehottomasti. Samoin ennakoimani Joensuun ja Huhtalan vaihto päittäin tuntui toimivan.

Toinen erä alkoi verrattain tasaisissa merkeissä. Spartak sai luotua yksittäisiä hyviäkin paikkoja vastahyökkäyksistä, mutta torjuntavuorossa ollut Zapolski hoiti hommansa. Lopulta kuparinen saatiin rikki ylivoimalla, kun Spartak sai selvääkin selvemmästä paikasta jäähyn väärästä vaihdosta. Ykkösylivoimassa erityisesti Tolvanen sai muutaman hyvän paikan, parhaimpana Svenssonin haamutorjuntaan päättynyt onetimer. Kakkosylivoima sen sijaan sai jo tulosta aikaan, kun Regin löysi Joensuun maalin edestä ja varakapteeni ohjasi ykkösellä kapteenin syötön sisälle.

Jokerien maalin jälkeen pelin painopiste siirtyi ehkä jopa hieman yllättäen kotijoukkueelle. Ensin Spartak osui maalipuihin, sen jälkeen niin sanotusti omat koirat purivat. Lajusen siniviivalta laukomaan rannelaukaukseen Komaristy sai mailansa väliin, ja lopulta kiekko lirui Jokerien kautta verkkoon. Niin paljon kuin Lajusta halusinkin nähdä, en ihan tätä illalta toivonut. Ehkä johtomaali toi Jokereille toivotun rentouden siaan turhan hyvän olon puseroon, sillä puolustusalueen peli ei ollut lähelläkään vaadittua tasoa.

Jokerit ei kuitenkaan jäänyt telineisiin tai lamaantunut. Heti perään Jokerit sai illan toisen ylivoiman, ja kiekko liikkuikin nätisti koko viisikon kesken. Puolittaisen purun Spartak sai aikaan, mutta sen jälkeen puolustajat päättivät ”vähän lämmäillä”. Gilroy nouti kiekon keskialueelta, nousi alueelle ja antoi laukauksen soida. Svensson sai vielä Svenssonin tykin torjuttua, mutta Lepistön jatkolaukaukselle hän ei voinut enää yhtään mitään.

Mutta jos ensimmäisestä ei opita, niin toisen kerran virhe tapahtuu. Taas Jokerien johtomaalin jälkeen peli näytti passivoituvan vierasjoukkueelta, samalla kun kotijoukkue sai jyvän kohdalleen. Lopulta Dmitri Yudin pääsikin laukomaan vapaasti viivasta, eikä Anttila onnistunut blokkaamaan laukausta. Rehellisyyden nimissä siniseltä ilman kunnollista maskia tuleva laukaus on maalivahdin otettava, tuli se läpi tai ei. Toki, puolustavat pelaajatkaan eivät hoitaneet hommaansa kunnialla, vaan kiekko näytti kiinnostavan liikaa. Yudin oli jätetty aivan liian vapaaksi viivaan, eikä hänellä ollut mitään estettä laukoa sydämensä kyllyydestä.

Loppuerä ei tarjonnut enempää maaleja, eikä myöskään mitään kovin kaunista. Kokonaisuudessaan erä oli melkoista vuoristorataa. Jokerit pystyi käyttämään ylivoimansa hyödykseen, mutta maalien jälkeiset vaihdot olivat yhtä tuskaa. Erityisesti maalien jälkeisistä vaihdosta tulee pahoja mielikuvia ja muistoja mieleen, sen verran tässä on jotain tuttua menneiltä vuosilta. Erässä oli paljon hyvää, mutta myös erittäin paljon parannettavaa. Ainakaan ei tarvinnut kotisohvalla haukotella tai vilkuilla kelloa.

Kolmas erä alkoi Jokerien kannalta sitten taas iloisesti. Heti erän alkuun Spartak sai jäähyn maalivahdin estämisestä. Ykkösylivoima siirteli kiekkoa nätisti, mutta lopulta Jokerien toisen maalin tehnyt Lepistö lipsautti kiekon sinisen väärälle puolelle. Kakkosylivoimalla sitten viivassa pelannut Nicklas Jensen pääsi laukomaan sydämensä kyllyydestä kiekon verkon perukoille. Hyvän maskin maaliin teki ottelusas pelipäällä ollut Joensuu. Kolme ylivoimaa ja kolme tehtyä maalia ovat kova saldo missä sarjassa tahansa mille tahansa joukkueelle.

Erikoistilannepelaaminen jatkui tämänkin jälkeen Jokerien kannalta hyvissä merkein. Jensenin jäähyn aikana Jokerit pelasi Spartakin tehokkaasti pois paikoilta, ja loi jopa parhaan tekopaikan Niemen spurtatessa (olisiko joku viime kaudella uskonut tähän?) Huhtalan kanssa ylivoimahyökkäykseen ja Spartakin puolustuksen koukatessa Huhtalan nurin. Neljällä neljää vastaan ei tarvinnut kauaa edes pelata, kun heti aloituksen jälkeen Anttila tempaisi kiekon verkkoon. Seuranneella lyhyellä ylivoimalla ei sentään enää maalia tullut, mutta sentään seuraava ylivoima heti perään.

Ottelu näytti jo olevan taputeltu, kunnes Regin sai jäähyn kolmisen minuuttia ennen ottelun loppua. Läpi ottelun hyvin kestänyt alivoima kuitenkin petti, ja taas vaihteeksi omat koirat purivat. Edellisinä kausia Ville Lajunen tuli ajoittain jopa surullisen kuuluisaksi viivapelaajaksi, jonka laukaukset päätyivät turhan usein plekseihin. Tällä kertaa Lajusen kova laukaus kuitenkin löysi tiensä verkkoon, ja peli oli taas maalista kiinni.

Lopussa Spartak haki vielä tasoitusta ilman maalivahtia, mutta lähimmäs pääsi Jokerien Antti Pihlström. Tälläkin kertaa roolia otti Lajunen, tällä kertaa blokatessaan laukauksen. Kunnollista rynnistystä ei Spartak lopulta saanut enää aikaan, ja Jokerit palasi voittojen kantaan kolmella ylivoimamaalillaan ja yhdellä tasavajaalla tehdyllä.

Tänään peli ei ollut Jokerien kauden paras esitys. Merkkauspeli petti aivan liian monta kertaa, maalien jälkeiset vaihdot olivat järjestään myrkkyä ja Zapolski ei muutamasta hyvästä kopista huolimatta loistanut. Toisaalta ottelu ei ollut millään muotoa huono. Kolme ylivoimamaalia, kolme pistettä ja onnistumisia useille pelaajille ovat erittäin hyviä asioita. Tämän ottelun jälkeen ei voi olla täysin tyytyväinen esitykseen, mutta ei myöskään pistää päätä pensaaseen ja hävetä. Tästä on hyvä jatkaa ja parantaa, kun lauantaina 12:30 Suomen aikaa kiekko tippuu jäähän Kiinassa.