Ennakossa spekuloin, että tässä ottelussa voisi tulla maaleja torstaita enemmän, ja että Jokerien pistepotti ei todennäköisesti tule kasvamaan. Noh, joskus on hyvä olla väärässäkin, varsinkin jos väärässä ollessaan lopputulema on ennakoitua parempi.

Jokerit aloitti ottelun vahvasti, ja pääsi ylivoimalle kahden minuutin kohdalla. Ylivoimakuvion erikoisin veto oli Frank Gymerin asettaminen loukkaantuneen Reginin tilalle. Rohkea veto valmennukselta, mutta täysin perusteltu: Gymer on kieltämättä onnistunut pelaamissaan otteluissa, ja hänellä voisi olla annettavaa ylivoimallakin. Tällä kertaa sille ei kuitenkaan ollut käyttöä, vaan ajassa 3:42 Pihlström pääsi ohjaamaan Lajusen viivalaukauksen komeasti verkkoon.

Hyvä alku meinasi kuitenkin kadota heti alkuunsa, kun teemakseni nostama jäähyttömyys ei pitänyt. Ensin Jokerien 3-1 hyökkäys päätyi Huhtalan jäähyyn hänen käytyään hakemassa irtokiekkoa. Kun jäähy oli lopulta tapettu, Jokereilta Joensuu komennettiin jäähylle hänen kahinoituaan maalilla torjuneen Svedbergin kanssa. Tuomio meni tasan, mutta heti perään Salminen sai turhan koukkausjäähyn. Ufa pyörittikin käytännössä koko jäähyn vaarallisesti, mutta Jokerien alivoima oli tänään ensimmäisessä erässä ehkä kauden parasta: neliön etäisyydet pysyivät ehjinä, laukauspaikat pelattiin pois ja kiekon perässä ei lähdetty juoksemaan.

Ennakossa hehkutin Hartikaista, mutta lopulta häntä ei tarvinnut tai saanut kauaa seurata. Ensimmäisen erän toiseksi viimeisellä minuutilla Hartikaisen susikäden kyynärpää osui Joensuuta kasvoihin, ja molemmat lähtivät pukukopin puolelle. Porilainen Joensuu paikattavaksi ja kuopiolainen Hartikainen suihkuun. Itse teko näytti täysin vahingolta, mutta nämä ovat näitä. Jos kyynärpää napsahtaa kaveria kupoliin ja kaveri loukkaantuu, ei paljon vaihtoehtoja ole. Sääli molempien joukkueiden kannalta, sillä Jokereilla ei ole edes reservissä ehjiä hyökkääjiä, eikä Ufankaan vierasreissu ainakaan helpottunut Hartikaisen ulosajon seurauksena.

Joensuun tilanteessa oli kuitenkin tavallaan onni onnettomuudessa. Televisiokuvan perusteella silmäkulmasta tuli rutkasti verta, eivätkä tällaiset vammat yleensä ole lopulta vakavia. Yleensä loukkaantuminen näyttää pahemmalta kuin se todellisuudessa on, ja nytkin Joensuu teki paluun kaukaloon silmäkulma teipattuna. Tosin Joensuu on sellainen soturi, joka tulisi takaisin vaikka toinen käsi irti revittynä.

Lopulta ensimmäisessä erässä ei nähty enempää maaleja. Erä oli kokonaisuutena varsin hyvä Jokereilta, mutta kaksi turhaa alivoimaa yhteen erään on liikaa. Tulosta suurempi tekijä oli kuitenkin Hartikaisen jäähy ja Joensuun loukkaantuminen. Jokereille tarjottiin paikkaa hakea turvallisempaa johtoasemaa, mutta erä loppui kesken. Ja Joensuun luistellessa vaihtoon pää veressä, monelta jäi varmasti pari sydämenlyöntiä välistä.

Toisen erän alkuun Ufa tuli kuitenkin uhrautuvasti mukaan, ja tappoi Jokerien ylivoiman kokonaan. Jokerit pääsi yksittäisille laukauksille, mutta suuria tarinoita on ylivoimasta vaikea kertoa. Se oli juuri sen näköistä, kun poissaolijoiden listaa katsoessa voikin olettaa: mielikuvituksetonta, tehotonta ja kaikin puolin tehotonta. Jokerien ylivoimaa ei näissä otteluissa olekaan syytä esteettisin perustein, näissä otteluissa ja tällä kokoonpanolla ainoastaan tuloksella on merkitystä.

Lopulta tulosta teki kuitenkin Ufa, kun ajassa 38:16 nuori Kirill Kaprizov pisti kiekon komeasti Zapolskin vartioiman maalin kattoon. Esityön teki, kukas muukaan, kuin Linus Omark. Tilanteessa ruotsalainen taikuri suorastaan alisti Joonas Jalvantia tarjotessaan syötön nuorelle ketjukaverilleen. Juuri tällaisista syötöistä Omark Helsingissä muistetaan, mutta tämä muistutus olisi voinut jäädä näkemättä. Myös Frank Gymerin takakarvaus näytti edesauttavan maalin syntyä.

Heti Ufan tasoitusmaalin jälkeen Jokerit sai paikan päästä taas johtoon. Porilainen soturi Joensuu spurttasi kiekkoon, levitti Jormakalle keskustaan, ja Jormakka lähti harhauttamaan Svedbergiä. Lopulta Puntti-Pekka pääsi peräti kolmasti yrittämään, mutta niin vain maali jäi syntymättä. Ennakkoon totesin, että paikat pitää pystyä käyttämään hyvällä prosentilla. Nyt ensimmäisessä erässä 3-1 hyökkäys päättyi alivoimaan, toisessa erässä puolestaan Jormakka ei saa millään kiekkoa maaliin.

Toinen erä ei ollut missään nimessä huonoa jokerikiekkoa, mutta parantamisen varaa jäi. Vaikka ylivoiman maestrot olivat poissa, pitäisi tulosta saada ylivoimalla aikaan tätä enemmän. Samoin tasakentällisin paikat on pystyttävä käyttämään tätä tehokkaammin, sillä Ufan kaltainen joukkue rankaisee pienemmästäkin. Kolmanteen erään lähdin kuitenkin luottavaisin mielin, peli oli kuitenkin ollut kärjistäen 38 minuuttia Jokerien.

Kolmas erä oli lopulta, Jokerien murheeksi, lopulta tyypillinen kiikarierä. Ei maaleja, molemmilla muutama paikka ja varsin varovaista peliä tasakentällisin eivät tarjonneet mitään sankaritaruihin kuuluvaa erää. Numerollisesti 1-1 varsinaisen peliajan jälkeen ei ole suuri vääryys, mutta Jokerit oli 60 minuutin aikana hallitsevampi osapuoli.

Jatkoaika jatkoi sitten tasaista teemaa. Jokerit tuntui hallitsevan ensimmäistä puolikasta, Ufa taas toista. Ufa sai aikaan paremmat tekopaikat, mutta lopulta ratkaisua ei nähty jatkoajan puitteissa. Oli siis taas vaihteeksi aika mennä siihen ratkaisumuotoon, jota pidän tyystin väärän.

Kolikonheitossa ehkä jopa yllättäen Hishon pääsi ensimmäiseksi kiekon taakse. Hishon upottikin kiekon varmasti verkkoon, ja tasoittavassa yrityksessä Zapolski nollasi Lazarevin yrityksen. Kun Sakari Salminen upotti omansa, oli homma enää Zapolskin torjuntaa vaille valmis. Parshin ei onnistunut ujuttamaan kiekkoa maaliin, joten se oli siinä. Jokerit oli saanut kaksi pistettä Ufalta

Peli ei tänään ollut Jokereilta ehkä kaikkein kauneinta, mutta varsin jämäkkää ja miehekästä. Ja näin sen pitääkin olla, kun sivussa on nimiä kuten O’Neill, Regin ja Genoway. Jos Jokerit olisivat lähteneet pelaamaan jotain esteettistä kiekkoa, olisi Ufa vienyt pelin puhtaasti. Jokerien viisikkopuolustus oli tänään ehkä kauden parhaalla tasolla, pelaajia näytti kiinnostavan muukin kuin ehjänä selviäminen, ja maalivahtipeli toimi hyvin.

Pelaajista ehkä suurin pettymys oli tänään Pekka Jormakka. Viasatin kommentaattorit häntä kehuivat varsin vuolaasti, mutta omaan silmääni tilanne ei ole niin yksinkertainen. Jormakka oli hyvällä jalalla liikenteessä, mutta kiekon kanssa hänen ratkaisunsa olivat aivan liian kovalla prosentilla luokattomia. Frank Gymer puolestaan oli ennakkoluuloton ja uskalsi pelata, mutta kaksinkamppailuissa hän on vielä liian kevyttä kauraa tähän sarjaan. Ensi kesän teemaksi hän voisikin ottaa voiman, sen jälkeen hän on valmis isoille minuuteille KHL:ssa tai Liigassa.

Jos kaksi pelaajaa täytyy positiivisessa mielessä nostaa esille, itse nostaisin Zapolskin ja Joensuun. Zapolski hoiti tänään hommansa kiitettävästi, ottaen muutaman näyttävän kopin ja olleen voimaton Kaprizovin maalissa. Joensuu puolestaan sai Svedbergin täysin kuumennettua, Hartikaisen suihkuun ja teki taas vaihteeksi järkyttävän määrän duunia. Vaikka tänään ei tehopisteitä tullutkaan, Joensuun arvoa ei pelkästään niissä kannata mitata. Oli Lajusella C rinnassa tai ei, Joensuu on tämän joukkueen henkinen johtaja Reginin ollessa sivussa.

Tästä on hyvä jatkaa tiistaina itsenäisyyspäivänä. Jokerit on ottanut viime aikoina erittäin suuria askelia oikeaan suuntaan, ja huono alkukausi on jäämässä historiaan. Nyt lyhyen ajan sisään Jokerit on siipirikkoisenakin niistänyt pisteitä niin SKAlta, Magnitkalta kuin Ufaltakin. Se on kova asia joukkueelle, joka oli vielä vähän aikaa sitten pudotuspeliviivan alapuolella.